IRC-Galleria

OIKEAT ystävät eivät vittuile sinulle kun sinua jo valmiiksi vituttaa.
OIKEAT ystävät eivät jätä sinua yksin kun joku on jo valmiiksi jättäny.
OIKEAT ystävät halaavat ja sanovat että kaikki on hyvin, kun menee hermot.
OIKEAT ystävät lohduttaa kun haluaisi vain lähteä pois.
OIKEAT ystävät eivät mene puhumaan omista ystävistä paskaa.
OIKEAT ystävät jäävät vierelle istumaan vaikka ulkona olisi 50 astetta pakkasta.
OIKEAT ystävät katsovat kanssasi vaikka maailman tylsimmän elokuvan, jos sinä haluat.
OIKEAT ystävät ymmärtää jos toinen haluaa olla vain yksin.
OIKEAT ystävät tietävät milloin täytyy halata ja sanoa että toinen on tärkeä

mulla on huono omatunto ku oon ollu nii paska ystävä(?). ja se oli niiiin lähellä etten vois korjata sitä. mut voin edelleen korjata sen ONNEKS !

Jes! juomenna sit kattoon Kridee vaasaan! et sä kuule meistä niin helpolla pääse ;D

Että sitte sellanen ilta eilen xD Oli kyl taas kokemisen arvonen tossa porukassa. Thanks Tiia ja muut ;) ♥

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni: 'Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny.'
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja
jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani.
Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan.
Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä, etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: 'Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen.'
Hän katsoi minuun ja sanoi 'kiitos', hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä,
miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi.
Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan,
sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin.
Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä.
Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin:
'Kuule, hyvin se menee!'
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: 'Kiitos.'
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. 'Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia,
sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä.
Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle
antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan.'
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin. Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. 'Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa.'
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän viestin päiväkirjaasi, jolloin muutkin voivat lukea tarinan
2) Voit olla kopioimatta tarinaa päiväkirjaasi ja toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.

Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.

> 'Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin
jaloillemme silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten lennetään.'<

ja lisää paskan puhujia (Y)

Ajattele, että saisit nyt soiton, jossa kerrotaan että paras ystäväsi olisi kuollut. Miltä se tuntuisi?
Et pystyisi enään ikinä sanoa hänelle, kuinka paljon häntä rakastatkaan. Kaikki kokemuksenne
yhdessä olisi enään muisto mielessäsi. Kaikki ympärilläsi muistuttaa sinua hänestä. Voit enään vain syyttää
itseäsi siitä, että et arvostanut häntä silloin niin paljon, kun hän vielä oli kanssasi. Miltä tuntuu, kun kaikki
suunnitelmat murskautuvat hetkessä vain ajatukseksi siitä, miten kiva kesästäkin olisi tullut, kun olisit
saanut nauraa kaikille tyhmille jutuille hänen kanssaan. Enään se ei ole mahdollista.
JOS YHTÄÄN välität kavereistasi, lisää tämä päiväkirjaasi niin he tietävät että välität ja rakastat heitä.
Jätä tämä vitun tietokone rauhaan, ja mene viettämään aikaa kavereittesi kanssa, se saattaa olla kohta liian
myöhäistä. Ajattele että istut koneella kun kaverisi tekee kuolemaa.

Ja tänne loppuun on saatava hymiö. ;)

parempi näin, eikö?

Tajuuttekste et ei aina tarvi olla poika/tyttöystävää!! tajuutteko et miten vaikeeta on jos esimerkiksi eroo tai jotain käy? ei vittu ku oikeesti kaikki vaa valittaa ku kaikil muil on poika/tyttöystävä ja on ite sinkku! tajuutteko et vittu ei aina tarvi olla poika/tyttöystävää!!
Vittuu, ku ette tajuu!! mut mikäs siin, jos ette tuu mulle valittaa saatana..!!!!
En tarkota tällä yhtä henkilöä vaa puhun yleisesti!
KAIKKI SAA AINA JONKU, VAIK KUINKA RUMANA ITSEÄNÄ PITÄÄ!!


Ei tarvi pyydellä anteeks jos kerrotte murheita, mulle aina voi puhuu ja must tuntuu hyvälle et muhun luotetaan ja et voin jotenki auttaa teitä!!
te ootte mulle tärkeit !
ja sen takii kamut on et voi kertoo murheista!! <333
EI TARVI PYYDELLA ANTEEKS !! <333
Rakastan teit D44 <3