IRC-Galleria

Tämän tarinan avulla toivotan jokaiselle, ja varsinkin niille jotka ovat tätä lukeneet, parasta joulua! Muodollisuudet ohitse voitte alkaa elämyksen ;)


Joulun henki, tai miksi sinä nyt sitä haluat kutsua

Tämä runo paisui tarinaksi ja mielen hullut johteet voisivat tehdä tästä suunnilleen miten vaikuttavan tahansa, mutta olkaa onnellisia ettei tämä tarina räjäytä teidän päitänne. Lähellä voidaan kuitenkin käydä. Kaikki liittyy toisiinsa tavalla tai toisella miljoonan käänteen kautta, mutta tarinoiden yhteenkuuluvuutta voi olla niin vaikea löytää, että kerron että se voisi olla Joulu, tai elämään suuremmat tapahtumat, joita tapahtuu kokoajan ympärillämme.





Maailma, tarpeeksi iso ja moniulotteinen, että samalla hetkellä kun luet tätä voi jossain päin tapahtua vaikka seuraavaa: Ranskaa puhuvat henkilöt uhkaavat toisiaan slummikerrostalon 15. kerroksessa lähellä roikkuvaa ikkunaa. En osaa Ranskaa ja vaikka osaisitkin, et tietäisi mitä nämä henkilöt sanovat koska he ovat niin kiihdyksissä, ettei kumpikaan heistäkään saa selvää toisistaan. Kumpikaan henkilö ei selvästikään pelkää kuolemaa vaan he katsovat kumpikin välillä toisen aseen piippua ja piipusta katse nopeasti kierii silmiin ja toisella ikkunaan. Kauempana ikkunasta oleva henkilö katsoo sivulle ja on huutavinaan ihmiselle ettei tämä asia kuulu hänelle ja samalla kun toinen kääntyy katsomaan niin kauempana oleva henkilö karjaisee ja kuin hidastettuna potkaisee ikkunan vieressä olevan henkilön ikkunan läpi ja näkee nyt jo ilmassa tippuvan henkilön tuskaisenhikisen ilmeen. Sylkien verta ja kulmahampaansa henkilö katsoo vieressä olevan talon kattoon muodostunutta punareunaista reikää hän vielä tokaisee "MerRy Khristmas M*****F******.
Tätäkään kieltä en osaa, mutta sekään ei ole ongelma, sillä tunnelma on käsinkosketeltavan surullinen. Jos erittäinkin kovat asiat muotoutuisivat tunteiden voimista niin tällä hetkellä teräs olisi jo valunut vanhan tammisen lattian pienimpäänkin koloon. Nainen ei kovin vanha juuri parhaassa iässä mennä naimisiin, itkee pienellä lapselle tarkoitetulla puujakkaralla. Ovi on juuri pamahtanut kiinni ja nainen on taas hetkeksi menettänyt kaiken mihin hän voisi edes hieman turvautua. Mies kävelee vihaisesti pitkin huonosti päällystettyä asfalttitietä. Hän nostelee käsiään ilmaan ja huutelee taivaaseen ja lopulta eksyy todella räkäiseen kuppilaan, jonka kylttikään ei enää hohda juuri laisinkaan. Sisällä baaritiskillä istuessaan baarimikko tokaisee iloisesti "Merryy Christmaas too youu".
Viimeisenä maailmankiertue jatkaa hieman lähemmäs ja tätä kieltä osaamme jo ymmärtää suhteellisen hyvin, onhan se toinen virallinen kieli meidänkin maassamme. Kuulen sanoja, jotka liittyvät markkinatalouteen ja kannattavuuteen. Juuri sellaisella kliseisellä isolla nahkaisella johtajantuolilla istuu hieman pönäkkä henkilö. Hän katsoo vakavasti pöydän takana istuvaa toista henkilöä ja kertoo miten lomautuksien tielle osuu juuri heidän osastonsa. Johtaja yrittää kovasti kertoa miten pahoillaan on, muttei saa sitä kovin hyvin ilmaistua. Lytyssä pienellä tuolilla istuva mies tajuaa mahdollisuutensa ja lähtee hiippailemaan kohti niin kaukana olevaa ovea. Hän hyvin tietää, miten hänen tulee kertoa omalle niin pitkään hänen kanssaan työskenneelle tiimille, että he saavat potkut. Saapuessaan omalle toimistopaikalleen ja pahviseinien keskelle, ovat muut jo huomanneet tämän surullisen kulkijan. Ihmiset kerääntyvät hänen ympärilleen hänen kertoessaa, miltei itkuun purskahtamaisillaan asiansa. Muut tukevat häntä ja porukan ilopilleri lopulta katkaisee painostavan hiljaisuuden sanoen, " Allt ska bli bra det är ändå Julen".
Selästään kiinni pitäen vanha mieshenkilö vaivoin pääsi jääkaapilleen ottamaan oven yläreunasta jokailtaiset särkylääkkeensä. Viimeisin joulukortti oli tullut 3 vuotta sitten ja sekin oli ollut puoliksi mainos. Oliko kokoa yhteiskunta unohtanut hänet, vaikka hän niin kauan oli ollut töissä kaupungin suurimmalla nyt jo suljetulla padolla. Hyvin tietäen, että hänen omistamansa talo ei välttämättä ollut se kaikkein mukaansatempaavin vaan enemmänkin stereotypia kummitustalosta, hän silti ihmetteli miten hänen luonaan niin harvoin kukaan kävi, eihän hän mitään pahaa ole koskaan tehnyt ja sekin tarina minkä takia häntä voitaisiin pelätä oli vahinko, eihän hän tiennyt ettei halloweeninä ole tarkoitus oikeasti pelotella ihmisiä. Hänen teki niin paljon mieli kerrata elämäänsä ja muistella, että hän lähti ajamaan ruosteenpunaiseksi värjäytyneellä autollaan kohti vanhaa patoa, sillä hänelle oli vahingossa unohdettu padon avain hänen jäädessä eläkkeelle. Sää ei todellakaan halunnut auttaa tarjoamalla kaunista säätä, vaan sade piiskoi autoa ja tuulilasia tehden muiden autojen näkemisestä vaikeaa, varsinkin jo vanhemmalle ihmiselle. Jo lähellä patoa hän aikoi jarruttaa käännökseen, mutta huomasi etteivät jarrut olleet enää toimintakunnossa vaan auto jatkoi menemistään eteenpäin kunnes tömähti pehmeästi johonkin. Pikaisesti noustuaan autostaan ulos katsomaan mihin oli törmännyt, oli mies jo läpimärkä, eikä tunnelmaa parantanut se että törmäyksen kohde oli ollut nuorehko naishenkilö. Verivana valui tienpiennarta pitkin ja vanha mies meni paniikkiin, eikä keksinyt muuta kuin viedä nainen sisälle patoon ja muistellessaan patoa hän muisti, että siellä oli ainakin ollut eräs lääkekaappi, josta voisi periaatteessa löytyä apua tietysti puhelimen lisäksi. Ukko kantoi naisen sisälle ja rupesi paniikissa vaikeroimaan ja tunsi ettei hänen olisi pitäny tehdä mitään päivän aikana vaan olla iloisesti kotona, sillä siellä hän ei sentään satuttaisi ketään ja olihän hänellä sentään oma koira seurana, vaikka muut ihmiset eivät hänestä pitäisi niin ainakin yksi elävä olento. Lääkekaappi löytyi ja hätävalot sai kumma kyllä päälle, vaikka laitos ei ollutkaan ollut hetkeen käytössä, ainakaan hänen tietääkseen. Nainen alkoi virkoamaan ja saadessaan silmänsä auki säikähti voimakkaasti, mitä muutakaan olisi voinut tapahtua, kun näkee pelottavan oloisen vanhan miehen saksien kanssa yläpuolellaan kädessään verinen side ja vierellään lasipullon epämääräistä ainetta. Nainen kierähti sivulle ja lähti nopeasti konttaamaan johonkin suuntaan, eihän hän ollut nähnyt mistä he olivat tulleet, mies huuteli hänen peräänsä mutta adrenaliini alkoi virtaamaan naisen suonissa ja hän sai hetkeksi lisää voimaa ja hän pääsi liukuoven taakse piiloon mieheltä. Ajatukset alkoivat juosta naisen mielessä hätäisesti ja hän koitti kovasti miettiä, mitä hän oli tehnyt ennen kuin oli pyörtynyt tai kidnapattu tai ei hän tiedä mitä kävi! Oven takana näkyi liikettä ja ovea yritettiin väkisin avata ja hieman ruostunet saranat meinasivat antaa periksi. Hän katsoi pikaisesti taakseen ja koitti laittaa valoja päälle, mutta ne eivät syttyneet. Kännykällä hieman eteensä nähden hän lähti sinne suuntaan minne pystyi, eli syvemmälle padon syvyyksiin. Lattia tuntui limaiselt ja ilma oli kostea ja tunkkaisen pölyinen, ties kuinka kauan aikaa sitten täälläkin on viimeksi ollut elävä olento. seuraavassa ovessa oli varoitusmerkit ja jokin ruostunut merkki, josta ei enää saanut selvää, jonkin turvallisuusjärjestön merkki pilkotti puolittain pahaenteisesti, mutta edessäpäin oli pakko olla jokin toinen hätäuloskäynti. Seuraava huone vaikutti suuremmalta ja hän näki sivulle mennessään kyltin, joka ilmoitti hallintahuoneesta ja ajatteli, että siellä on pakko olla jonkilainen pohjapiirrustus rakennuksesta. Hän kiipesi rappuja ja sai kylmiä väreitä, sillä vanhat metalliset raput joista ei enää alas katsoessa näkynyt pohjaa ja laitosmainen rakennus yleensäkin oli omiaan aiheuttamaan mitä pelottavampia visioita, siitä miksi rakennuksessa ei enää ollut ihmisiä. Hallintohuoneen ovi oli hieman raollaan ja oven olisi muutenkin saanut auki, sillä oven lukkojärjestelmä oli väkivaltaisesti rikottu. Hän laittoi oven kiinni perässään tarkoituksenaan ainakin saada vihiä siitä jos joku yrittäisi seurata häntä, sillä oven avaamisesta kuului pienehkö narina. Hallintohuone oli juuri sellainen, minkälainen sen olettaisi laitoksessa olevan eli oli näyttöjä paljon ja huoneen perällä oli pyöreähkön muotoinen alue, josta oli laajat ikkunat mikä nyt näytti loppumattomalta pimeydeltä. Kiinnostus heräsi nähdä mitä ikkunoista oli katsottu ja hän meni ikkunan luo ja näki sivussa päävalokatkaisimen , joka alas vedettynä aiheutti sinisen kipinän, mutta samalla valaisi edessä olevan näkymän. Nainen järkyttyi niin, että pyörtyi.
Vanha mies oli saanut puhelimen avulla kutsuttua lisähenkilöitä kuten palomiehiä ja poliiseja pelastamaan naista vanhan padon uumenista ja yhdessä he saivat oven auki ja pääsivät sisälle. Vanhan miehen mielessä pyörivät monet muistot ja hän tiesi tarkalleen mitä seuraavan kulman takana olisi. Pukuhuoneet, ruokala, generaattorit. Henkilöt pysähtyivät hetkeksi sillä valot syttyivät päälle hetkeksi, mutta kuitenkin sammuivat pian ja vanha mieshenkilö kertoi muille miten hätäsähkö oli varattu akuille, mutta akut ovat varmaan jo niin loppu ettei hän kummemin ihmetellyt mikseivät valot pysyneet pidemmän aikaa päällä. Hän ei ollut koskaan kytkenyt taloon yhteisiä valoja, mutta tiesi että yläkerrassa oli hallintohuone, jonne ryhmä lähti . Ryhmä saapui hallintohuoneeseen ja näki perällä pientä välkettä, joka osoittautui naisen matkapuhelimen aiheuttamaksi. Nainen vietiin ulos ja hoitoon, ja siellä hän heräsi, nyt onnellisempaan tilanteeseen ainakin hänen näkökulmastaan ja hän kertoi miten oli pelästynyt herätessään viime kerran ja nähdessään vanhan miehen hymyilevän hänelle palomiesten seasta tajusi, ettei vanhalla miehellä ollut ollut pahoja ajatuksia, vaan puhdasta auttamista mielessään. Ihmiset onnellisina alkoivat palata tapahtumapaikalta kotiinpäin ja palomiehet sulkivat padon oven ja soittelivat kaupungin johtajille, että pato olisi saatava jotenkin eristettyä, ettei sinne niin helposti enää pääsisi, edes avaimella.
( http://www.youtube.com/watch?v=30W3iRL48gQ ) Vanha mies sai uusia ystäviä, kun kertoi tarinaa eteenpäin kiinnostuneille ihmisille samalla kertoen, miten kauheaa on kun joutuu olemaan yksin päivästä ja viikosta toiseen ja jouluna hänellä oli alueen suurin ja varmasti iloisin joululounas, joka ei loppunut lounaan loppumiseen. Ihmiset tanssivat ja lauloivat kuusen ympärillä pitkälle yöhön, ja monet jäivät ennen niin pelottavaan taloon vielä yöksikin vanhan miehen tarjotessa isossa talossaan olevia kauniita huoneita, sillä he tiesivät,että paras joululahja ei tänä vuonna ollut kova paketti, vaan toisten ihmisten tuoma lämmin läsnäolo ja iloinen ilmapiiri.
Jos maailman kuusi miljardia ihmistä laitettaisi vierekkäin, ja juuri sinua, joka luet tätä etsittäisiin siitä rivistä, olisi tehtävä lähes mahdoton, mutta jos tekisit vieruskaverillesi jotain ystävällistä ja edes joka kolmas antaisi hyvän kiertää, olisi pian jo niin näkyvä iloinen, joukko näkyvillä ettei se jäisi näkymättä. Siltikään yhtä ihmistä ei tuosta joukosta erottaisi, mutta olisiko sillä enää mitään väliä?













P.S Jos tarina innosti kirjottamaan omia tarinoita, niin tämä:http://www.youtube.com/watch?v=mCkqmAIIFvQ biisi on myös oiva herättämään ajatuksia!






P.P.S
Tämä biisi soimaan taustalle
http://www.youtube.com/watch?v=pc1fu4RHDi0

Sitten kun olette ensimmäiset sanat kuulleet voitte avata tämän kuvan
http://pixdaus.com/single.php?id=34068
ja vaikka jäädä katselemaan hienoja kuvia painamalla kuvaa
That's life!

lomaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!

Tämän päivän seikkailukertomus kulkee nimellä kuusenhakureissu. Ette hyvät ystävät arvaakaan, miten se osaa olla vittumaista hommaa! Rankan ja stressintäyteisen kouluviikon päätteeksi on herättävä ennen kuin aurinko alkaa laskea, laitettava päälle liian paljon vaatetta ja ajettava kauas nimettömään korpeen, jossa puunlatvat siintävät silmänkantamattomiin. Missään ei näy mitään muuta kuin puita, lunta ja rämeikköä. Keli on vetinen ja räntäsateen keskellä käveleminen ei juuri houkuttaisi.

Auto on jätettävä viimeisen tunnetun tien varteen, jonka jälkeen sitä on täysin omillaan. Seuraa päämäärätöntä harhailua puolimetrisissä hangissa vain siksi, että päässä on utuinen muistikuva jostain kivasta paikasta, jossa unelmien joulukuusen pitäisi olla. Matka kestää ja kestää, ojia ja rämeikköjä osuu eteen, kengät kastuvat ja hiki nousee pintaan. Onneksi kohta edessä odottaa erä komeita joulukuusiehdokkaita, mitä nyt ovat vähän liian pitkiä tai matalia, liian leveitä ja liian harvalatvaisia. Komeimmat alaoksat ovat karulatvaisissa puissa ja muutoin täydellisen puun neulaset ovat keltaiset.

Lopulta löytyvä täydellinen joulupuu on kolmilatvainen, mutta muuten ehdottomasti metsän paras - vaikka eipä siinä tilanteessa paljon vastaväitteitä kuultaisikaan! Tylsä saha saa moisen nelimetrisen hirvityksen poikki vain vaivoin, mutta sittenpä se vasta riemujen hetki koittaakin: takaisin lähtöruutuun, samojen hankien, rämeiden ja ojien kautta ja perässä raahautuu julmetun painava puuläjä oksineen, joita ei missään nimessä pitäisi mennä halkomaan. Taival on tuskaa, tauottaminen ei motivoi jatkamaan ja takki tahrautuu tervaan. Pimeys alkaa painaa päälle, eikä autoa vieläkään näy.... Vaiko siellä se on sittenkin? Suunnaton riemu valtaa mielen.

Lopussa kiitos seisoo, ja pontevasti seisookin tämä kolmi ja puolimetriseksi lyhentynyt germaanisen jouluperinteen symboli. Pakanallisen jouluperinteen sitkein esiintymä, maallisen joulun ehdoton sydän ja rankan työn tulos vaatii vielä viimeiset koitoksensa aatonaattona, jolloin se vasta koristelun kautta pääsee oikeuksiinsa. Mutta siinä se kuitenkin on, pysyy ja pelkällä olemassaolollaan tuo mieleen viimeinkin sen tunteen, joka henkii valon voitosta, maailmanrauhasta ja välittämisestä. Tietenkin se on vain puu, mutta ompa vain erinomaisen hieno joulukuusi!

ois jo joulu!!!:DD<3 en jaksa oottaa:''(

ja sitä ennen 2 päivää töissä!!;D

+ Empun luo 27 pvä!<33333333 niin kova ikävä!!;))<3

+ Uutenvuoten kamut meilleee;))))<3 (+ Joakim :D)

No nyt se Joululoma vihdoin alko. :)

Hyvää joulua kaikille.

Nimittäin tämän vuoden aherrus töissä. :D

No, normaalisti en tykkää lomista yhtään, olisin mielummin töissä, kuin esimerkiksi 10 viikon palkallisella kesälomalla, mutta Joulu on ihan eri juttu! :)<3

Tänään käyn vielä kahdesti kirkossa, jotta saan rukoiltua kaikille synneilleni anteeksiantoa, sitten kotiin lanttulaatikon tekoon. :)

Takaisin töihin 5. tammikuuta 2009! :)

With the holidays approaching, a double announcement is in place. First of all, Uma's new blog: North of the Moon (www.northofthemoon.com), exploring spirituality, old Nordic and European pagan traditions, the ancient Scandinavian-Aryan connection, and the general mysteries of life.

Second, a series of articles on the Old Yule, the pagan and Aryan predecessor to Christmas, glossing the age-old midwinter festival of fertility and new birth, the Yule observances, the Tree of World, the original Father Yule and a host of angels, goblins and others of old yet remembered. First in the series:

• Old Yule 1: The Mother and the Deadly Midwinter: http://www.northofthemoon.com/2008/12/old-yule-1-mother-and-deadly-midwinter.html

And good Yule and a happy new year to all!

-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-

http://www.northofthemoon.com/

Enää 20 minsaa koulua ja sen jälkeen loman viettoon ja nukkumaan ;D

No niin, se on taas Joulun aika niinku yleensäkki tähän aikaan vuodesta. Tänä vuonna aloittivat joululaulujenkin soiton jo marraskuun puolessa välissä että kaikki pääsisivät kunnolla kulutusjuhlan makuun hyvissä ajoin ja saataisiin korjattua alkuvuoden tappiolliset tuloslaskelmat kaupoissakin. Parin vuoden päästä saa varmaan jo vetää tonttulakin päähän omilla synttäreilläkin.

Kaupoillakäyntikin on oikeasti vuosi vuodelta ihanampi kokemus näin joulun aikaan. Poissa ovat ihmisten ystävällisyys ja rauhallisuus jopa Tampereelta. Tilalla entistäkin tutummat ja Helsinkiläisemmän elämän tyylin standardit omaavat kiireys ja töykeys. Tämä ei tietenkään koske kaikki Helsingin suunnan tai Tampereen suunnan eläviä, tunnen kyllä miellyttäviäkin tapauksia.

Siinä sitten koitat hankkiutua keskellä loskaa ja pimeää kaupunkia kunnolla joulumielelle ja ajatella kaikkia niitä lämpimiä ajatuksia jotka kuuluvat muistojen joulunviettoihin samalla kun koet tulimielisiä ajatuksia sitä kassajonossa kyynerpäällä kylkeen kiilaavaa mummoa ja rääkyviä lapsia paimentavaa yh-äitiä kohtaan. Kyllä tässä on sitä ihanaa ja lämpöistä joulumieltä kaikille.

Onnekseni en ole jouluruokia tänä vuonna katsomaan. Sen tietää miten siinä kävis jos etenki itseeni isommalle porukalle joutuisin valmisteleen ne pöperöt. Omalla tuurilla kaupassa olis enää ku 3 euroo per siivu maksavaa valmiskinkkua ja se 18,7 kilonen joulukinkku valittavana joista ensimmäinen veisi koko suvun vararikkoon ja toista varten tarvis valjastaa sauna uuniksi pariks viikoks. Sen jälkeen pitäs tehdä ne laatikot (imeltää perunat ja jotain sellasta) eli tässä vaiheessa helpoin ostaa saarioisten laatikoita. Ne kaikki salaaatit ja muut höysteethän löytyykin jo kivasti kanssa rasiatuotteina joten niistäkään mitään murhetta. Siinä sitä sitten saisi olla joulupöydässä mukavasti lisäaineiden E138, E231, E953 ja E674 kanssa ja koittaa nauttia esanssista jouluhenkeä siitä pöydästä kun kinkku on karrelle palanut, sinappi unohtunut ja salaatit vetistä lillinkiä muista ruuista puhumattakaan. Eli olkaamme tyytyväisiä etten minä joudu niitä ruokia tekemään.

Sittenhän on se kuusen hankinta aina jouluinen toimi. Muovikuusi on kiva koriste mutta onhan se aidossa kuusessa se kunnon joulu henki ja kaikkea. Valtion mettästähän sen voisi kätevästi ja halvalla hakea jos ei kiinni jää. Toinen vaihtoehto on hakea se torilta ja siinä on kaksi vaihtoehtoa: 1. joko haet sen ajoissa ja se kerkeää kuihtumaan jouluun mennessä tai 2. odotat lähemmäksi joulua ja saat kuulla "ei oo":ta kunnes jostain löytyy se viimevuotinen kuusi varaston pohjalta. Tämän jälkeenhän siihen sitten perinteisesti lapset laittavat koristeet killumaan jolloin siihen tottakai tulee kaikki mikä on vähänkin värikästä ja kimaltavaa jolloin ei onneksi enää näy se itse kuusen näre alta.

Siihen kuusen allehan on tosiaan sitten käyty hakemassa ne lahjat hyvissä ajoin siinä joulukuun puolen välin jälkeen kaikkien muitten ihmisten kanssa yhtäaikaa jolloin on tosiaan niin ihanan läheinen ja lämmin tunnelma kaikilla. Niitä sitten paketoidaan tuntitolkulla käyttäen monta mäntyä paperia, muutama metri lahjanarua, monet menetetyt hermot ja pari askia tupakkaa niiden korjaamiseksi.

Etenkin viikonloppuisin jos joulun alla menee baarissa käymään (ei siis missään teinihelvetissä vaan ihmisten paikassa) niin siellähän toki on ainakin kaksi pikkujouluporukkaa illan vietossa ne saatanan halpahallista eurolla saadut pipot päässään laulamassa niitä iän ikuisia joululauluja niin pahasti nuotin vierestä että se vaatisi jo 5 promillen koko vartalo puudutuksen tai todella kestävät hermot ettei menisi jokaista vetämään pataan. Siellä sitten tuskissasi kuuntelet niitä ihania lurituksia ja etenkin DJ:n kommentille "ja se oli illan viimeinen karaoke laulu" tulee taputettua oikein raivoisan innokkaasti.

Lopulta tulee sitten se iso päivä ja ruvetaan oikein juhlistamaan joulua. Tässä vaiheessahan tottakai on jo ne joululaulutkin tutuiksi että niitä osaa sitten siinä lurautella muiden mukavasti sanoilleen (ei siis nuotillee) ja muutenkin virittäytyä tunnelmaan kun TV huutaa vieressä jotain perinteistä maikkarin jouluchattia tai hyvässä tapauksessa jopa ylikaupallisen piirrostuotanto yhtiön jotain joulutarinaa mukailevaa aivoja lievittävää ihanaa animaatiota jossa kaksi miestä ja yksi nainen ovat elämäänsä kyllästyneenä nauhoittaneet kaikki dubbaukset lauluja myöten.

Tästä sitten joulupöytään joka on katettu kaikilla perinteisillä herkuilla joita tulee sitten ylensyötyä perinteen vuoksi siinä pöydässä ensin aattona, sitten joulupäivänä, tapanina, ... , ja lopulta uuden vuoden aattona sitä vetää ne viimeiset kinkun suikaleet naamaansa siitä kinkusta joka varattiin isoksi sen takia ettei vain lopu. Jouluruuat on juurijuuri saatu naamaan kun lapset alkavat mankumaan joulupakettejaan.

Tässä vaiheessahan se ilo sitten alkaakin kaikille. Lapset tietävät totuuden joulupukista jo valmiiksi mutta eivät oikein osaa esittää asiaa aikuisille jotka vielä pieni tippa silmäkulmassa miettivät kuinka suloisia ne lapset ovat pienine lapsen uskoineen. Lapsia lähinnä kiinnostaisi päästä avaamaan paketit heti mutta tähänhän kuuluu perinteinen joulupukin vierailu. Jos sitä ei hoida näyttelijän lahjoja vailla oleva lähisukulainen tai joku naapuruston tuttu niin siihen on silloin palkattu oikea näyttelijän uraa haaveileva pukki (tilattava REILUSTI ennen joulua, hinta nykypäivänä 250-350 euroa per keikka) tai sitten rahantarpeessa oleva pukki (tilataan JUURI ENNEN joulua, hinta noin 500 euroa per keikka) ja kummassakaan tapauksessa ei voi tietää että montako rohkaisuryyppyä pukki on ottanut ennen omaa kotiamme ja kuinka elämäänsä kyllästyneesti se tällä kertaa jaksaa niitä joululauluja hoilata ja kuunnella.

Lopulta pukki on sitten saanut romut jaettua ja pukkikin on lähtenyt jatkamaan matkaansa (voi myös tarkoittaa häädetty matkoihinsa) ja päästään pakettien avaamiseen. Sieltä lattialta kuuluu joko innostuneita ääniä siitä kuinka luullaan paketin avaamisvaiheessa vielä että sieltä paljastuu jotain mitä oikeasti toivonutkin tai sitten jo niitä pettymyksen huokauksia kun avataan se neljäs villasukkapaketti siihen parin konvehti rasian ja viime vuoden lelujen viereen. Aikuiset taas kiittelevät tosiaan epäilyttävän iloisesti ja käyttäen vähän jokaisen puolustukseksi keskusteluissa lausetta "ajatushan se tärkein".

Joulusaunaahan ei tietenkään saa unohtaa. Siellä poiketaan tavoista riippuen joko aikaisemmin päivällä tai sitten vasta illemmalla. Riippuen että miten se on muistettu lämmittää ja kuinka humalassa sen lämmittäjä kulloinkin sattuu olemaan piilopullonsa kanssa. Myöskin illan hämärtyessä käydään laittamassa jäälyhtyihin tulet ja katsellaan kuinka ne puoliksi sulaneet lyhdyt kivasti lepattavat siinä mustalla ja märällä joulunurmikolla.

Tähän kaikkeen hupiin menee vuoden sääästöt, ylityö- ja joulukorvaukset ja mukavasti vielä ne veronpalautuksetkin joilla oli suunniteltu etelänmatkaa. Mutta saatiinpahan taas oikein lämminhenkinen ja perinteinen joulu aikaiseksi kaikille!

Lopuksi tähän voisi vielä laittaa perinteisen joululaulun sanat herkistämään kaikkia ihmisiä kunnon suomalaiseen jouluhenkeen:

Hei, tonttu-ukot hyppikää,
nyt on riemun raikkahin aika!
Hei, tonttu-ukot hyppikää,
nyt on riemun raikkahin aika!
Hetken kestää elämä
ja sekin synkkä ja ikävä.
Hei, tonttu-ukot hyppikää,
nyt on riemun raikkahin aika!




(Tähän loppuun pakko kommentoida että en itse ole moista jouluhenkeä joutunut kokemaan vaan tämä on summa kuulemistani jouluperinteistä mitä olen vuosien aikana kuullut eri ihmisiltä eri paikoissa eri aikoina. Itse vietän joulua aina perheen kanssa ja silloin on oikeasti ainoa aika vuodesta jolloin koen joulumieltä. Ei ne ruuat, lahjat, kuuset, pukit, porot tai mitkään muut sitä tee vaan se että saa olla rakkaiden ihmistensä lähellä lämpimässä hengessä. Siitä tulee joulumieli. Mutta noi ihan alussa olleet joulahjojen katsomis tarinat oli kyl omia... Näin mulla tuntuu menevän enenevässä määrin vuosi vuodelta... Mutta onneksi mä lähden ivaloon nyt lauantaina ja saan siellä sitten rauhoittua jouluun. Ja jos joskus tulee aika että joulu ei toimi niin käännyn vaikka neopaganistiksi ja vietän Yulea pari päivää ennen joulua ja kieltäydyn joulunvietosta uskonnollisiin syihin vedoten. Mutta sen aika ei ole ainakaan vielä.

Oikein lämmintä ja rauhaisaa Joulun aikaa kaikille tutuille ja tuntemattomille ja entistä parempaa Uutta Vuotta myös!!!)