Tampereen Ammattikorkeakoulun TTVOn ykkösten Monimediaprojekti -kurssin tuotoksena syntynyt nettisarjakuva Mieliteko on nyt nähtävissä osoitteessa http://www.mieliteko.net
Mieliteko kertoo tarinan masentuneesta Jannesta, joka hakeutuu tohtori Brellumin laittomalle TRANSLIFE vastaanotolle. Brellum on kehittänyt leikkauksen, jonka ansiosta Janne voi vaihtaa elämänsä parempaan ja sinä voit olla vaikuttamassa siihen millaiseen lopputulokseen Janne päätyy!
Mieliteko esittelee erilaisen interaktiivisen sarjakuvan, jossa ääni ja liikkuvakuva elävöittävät jännittävää ja omalaatuista tarinaa.
.LLAURA sanoo (18:29):
rupeen koiraks.
.LLAURA sanoo (18:29):
ku ekaks
.LLAURA sanoo (18:29):
lähen japaniin
.LLAURA sanoo (18:30):
ja sit meen sinne hopsun joukkoihin
.LLAURA sanoo (18:30):
ja sit
.LLAURA sanoo (18:30):
me tapetaan akakabuto
.LLAURA sanoo (18:30):
ja pelastetaan kaikki
Ozo sanoo (18:31):
no jotai koiria
Ozo sanoo (18:31):
hehe
.LLAURA sanoo (18:31):
ei
.LLAURA sanoo (18:31):
vaan
.LLAURA sanoo (18:31):
taistelukoiria.
Koukussa ollaan, jälleen. Nimittäin, lainasin Satulta hopeanuolet(joita en korkean hinnan takia ole saanut hommattua omaan hyllyyn, vielä) ja rohkaistuin katsomaan ne ja nyt ollaan sitten koukussa. Lapsuuden traumatkin lieveni hiukkasen kun sai katottua alusta loppuun(putkeen vieläpä) sarjan ja nyt on 2. katsomiskerta menossa. Traumat? -Niin, traumat. Animaatiosarja joka kertoo tappajakarhuista, villikoirista(ja toisaalta myös rohkeudesta, ystävien tärkeydestä, elämästä & kuolemasta, menetyksistä ja saavutuksista etc.) tekee hassuja asioita psyykelle jos on katsomishetkellä 7-8 vuotias. Edelleen näen tosinaan painajaisia karhuista.
Sekään ei silti estä sitä että nyt ollaan Hopeanuoli-koukussa ja suunnitteilla olisi että tilaisi Weedit CDON:sta ensitilassa, kunhan saa ensin vähän hilettä perstaskuun. Ja mitä musiikkiin tulee.. No, kaikista tähänastista katsotuista sarjoista Hopeanuolessa on kenties parhaimmat tai ainakin yhdet parhaimmista musiikeista. Tällä hetkellä on soinut repeatilla jo puolisen tuntia haikea ja melankolinen, viulu- ja sähkökitaroilla ynnä puhallinsoittimilla soitettu Sad Memory Of Father(Sorrow), joka on ehkä kauneinta musiikkia jota olen koskaan kuullut(Beethovenin Moonlight Sonataa unohtamatta) ja se on paljon se.