IRC-Galleria

Tää mustelmako, en mä tiedä mist se tuli,
vaik se oikeesti oli yks hoitsu,
en oo varma saiks se jotain kicksei ku se änkes samaan wc-koppiin,
huusin häivy niin se sekotti mun naamaan moppiin.
Otti letistä kii, iski maahan päätä,
eiks se äijä tajuu kuinka se teki kipeetä,
kun mä pääsin pystyyn, nostin housut ylös,
huone taaskin tyhjä, kävin
takas ikkunalle kattelemaan säätä.




ylimääränen annos psyykelääkkeitä,
voit olla saletti ettei se potki tai tavaroita heitä.

Kasvatetaan enkeleitä ongelmalapsista,
ei puhuta siitä valkotakkinatsista,

joiden tekemiset näet lasten katseista,
sideharsoon käärityistä ranteista,

näkymättömistä vanteista jotka päätä kiristää.
Lääkkeet kertoo millon väsyttää ja millon piristää,

setä antaa tabun, salettiin saat unta,
näin kasvatetaan uusi uljas yhteiskunta.




Taas pikku prinsessa istuu ikkunassa,
aikuisten rakentamassa vankilassa,

suu pysyy kii, silti apuu huutamassa,
ilman rakkautta se istuu ikkunassa.

Taas pikku prinsessa istuu ikkunassa,
kohta kaksi kuukautta lääkehumalassa,

avuttomalle elämä on paskaa,
ilman rakkautta se istuu ikkunassa






Tää on kaikille laitoksissa eläville lapsille ja nuorille, jaksakaa taistella, valkotakkinatsit tulee lopulta kärsimään

asdfffff

18:03 <jokulaura> Mariska heei. Millast oli tehd yhteistyöt Kymppilinjan kans ? :D
18:03 <Mari5ka> Kymppilinjalaiset ovat oikein mukavia poikia.

niihä ne o. :)

18:38 <jokulaura> muru hei takki auki, täältä tulee hauki, joka susta tykkää. c:
18:38 <Mari5ka> Niin täältäkin;)

Niin monet kerrat oon pettänyt itseni, leikkinyt, että mä olisin joku muu,
miks ei kukaan tuu ja pelasta mua pulasta, opasta oikeelle kadulle,
estä hukkumasta hulluuteen, pahuuteen,
kompastun, pohjaan uppoon, kastun läpimäräksi ja kun takas astun
valon nään, onko ketään, jäljellä, joka vois anteeksi antaa mun pienuuden
jos löytäisin uuden minuuden, tai sit ei, anyway..

En mä osaa muuta olla, vaikka yrittäisin kuinka ei se onnistu pakolla,
en mä pysty muuksi muuttuu vaikka tahtoisin niin paljon multa voimat puuttuu..
En mä osaa muuta olla, vaikka yrittäisin kuinka ei se onnistu pakolla,
en mä pysty muuksi muuttuu...

Kai mun on elettävä tämän kanssa, joka peilikuvasta katsoo mua takaisin
oon sekaisin, eksynyt, väsynyt miettii mun tekoja, mussa on aivan liian paljon vikoja
miks en nää hyvää enää
Mä pelkään, muistan selkää jota tuijotin kun esille totuuden otin
kenen syy, et ei voi hyväksyy
muuta kun valheet, ruma on kaunista silloin kun sen pystyy peittämään
heittämään nurkkaan, oikee on arvoton..

En mä osaa muuta olla, vaikka yrittäisin kuinka ei se onnistu pakolla,
en mä pysty muuksi muuttuu vaikka tahtoisin niin paljon multa voimat puuttuu..
En mä osaa muuta olla, vaikka yrittäisin kuinka ei se onnistu pakolla,
en mä pysty muuksi muuttuu...

Leikittäiskö hetken aikaa, että mäkin oisin viaton, täysin liaton
ja syytön, etten koskaan olisi tahallani ollutkaan niin julkee
koitan sulkee silmäni, kulkee eteenpäin katselematta sivuille
ja taakse, mä tahtoisin unohtaa, tää tie johtaa vain alas
salassa säilytän menneitä, niitä piilotan ja pintani kiilotan
miten vois pyyhkii muistot pois..

En mä osaa muuta olla, vaikka yrittäisin kuinka ei se onnistu pakolla,
en mä pysty muuksi muuttuu vaikka tahtoisin niin paljon multa voimat puuttuu..
En mä osaa muuta olla, vaikka yrittäisin kuinka ei se onnistu pakolla,
en mä pysty muuksi muuttuu vaikka tahtoisin niin paljon multa voimat puuttuu..

En mä osaa..
En mä jaksa..

Kun maa jalkojesi alla sortuu
Eikä toiset sun luoksesi tuu
Mä en lähde mihinkään
Ovi on auki aamusta yöhön
Mee jos sä haluut, jos sun tarvitsee
Tiedät tehtäväsi joten se tee
Mä tuen selustaa
En päästä sua kaatumaan
En koskaan

Mä oon kyllä tässä jos tarvitset mitää
Lupaan sulle beibe kaikesta selvitä
En käske en vahdi vain ootan jos tahdot
Meidän diilistä puuttuvat ehdot

Jos nyt tuomitset mut sen takia, että tein tyhmästi
Ja jos latelet juttuja jotka osuvat kipeästi
Sano hyvästi, oo ilkeä, voit sylkeä vasten naamaa
herjaa keskellä katua ja revi jo avointa haavaa

refrain:
Niin ei se haittaa
Mm, ei sillä oo väliä

Tee mun olosta tukala ja nolaa muiden nähden
Nosta riita, lyö poskelle mustasukkaisuuden tähden
Älä kuuntele, jos selitän kun mulla on suruja
Vietä aikasi hymyillen toisten kanssa, jätä mulle vain muruja

refrain

Jos kaikki päättäisivät unohtaa mut ja kääntää selän
Multa puuttuis koti ja rakkaus ja tuntisin vain nälän
ja mä itkisin polvilleni putoisin ilman et' kukaan auttais
tietäisin ettei oo enää mitään, joka toivoni palauttais

refrain
Niin ei se haittaa

Mitä siitä kun mikään ei tunnu miltään
olen lakannut odottamasta ketään
Mee tai tuu, ota tai jätä, se on sama
Mä seuraan kaikkea sivustakatsojana

Tää mustelmako, en mä tiedä mist se tuli,
vaik se oikeesti oli yks hoitsu,
en oo varma saiks se jotain kicksei ku se änkes samaan wc-koppiin,
huusin häivy niin se sekotti mun naamaan moppiin.
Otti letistä kii, iski maahan päätä,
eiks se äijä tajuu kuinka se teki kipeetä,
kun mä pääsin pystyyn, nostin housut ylös,
huone taaskin tyhjä, kävin
takas ikkunalle kattelemaan säätä.

Se on jo pari kuukautta etsiny keinoo tai loitsuu,
jolla vois vastustaa väkivaltasta hoitsuu
ja miettiny pakokeinoo aikuisten maailmassa,
lasten vankilassa sitä ei oo olemassa.
Päiväst toiseen loputtomii käytävii kulkee
ja hoitsut sille lisää lääkkeitä tunkee.
Ei muuten mut se ei tajuu täst elämäst mitään,
kukaan ei oo pysähtyny sen vuoks hetkekskään.
Koska toivo on jo menny, se on jo kakstoista,
ei siitä voi tulla mitään erikoista.
Ei sen vanhemmat sitä hoitanu ei sitä muutkaan kyl tee,
ei kai muutakaan vaihtoehtoa ku se huoneeseensa sulkee,
ohan sillä siellä julisteit ja lehtiä,
parempi seki ku sen antaa kadul vetelehtiä,
se on yhden huoneen vanki, se ehkä pahalt tuntu
mut oikee annostus auttaa sitä turtuu.

Tiedän paljon vastapäisen talon ihmisistä,
katon niitä kaiket päivät verhojen välistä.
Tääl ei tapahdu mitään, mulla ei oo täällä ketään,
mä en tajuu miks mua vielä pidetään
niinkuin oisin tehnyt jotain pahaa, ainoo rikos oli,
et mun mutsii ohjaa kuningas alkoholi,
faija kuoli ennenkuin mä edes muistan sitä,
nyt oon paikassa jossa nää tyypit ei välitä.
Ne tunkee lääkkeitä jos pidän meteliä,
nää kaikki lapset tässä laitoksessa on veteliä,
katon maisemaa ja mietin miks oon täällä paikkaan,
mun sisko sano ettei tää oo oikeesti mun paikka.
Oon kuullu mitä kaikkee ihmiset voi tehdä,
kuinka mä oon poikkeus, ainoo oikeuteni on nähdä
vastapäisen talon elämää, mä jään paljosta paitsi
ja taas lääkkeitä ne levottomuuteen havaitsi.

Lapsen eristys saa kestää maksimissaan kaks päivää,
mut mä kerron miten lakia voi kiertää.
Vierihoidoks sanotaan, ovi auki käytävään,
jos lapsi astuu ulos se takas viedään
ja mä tiedän et siit saa myös lisää palkkaa
ku huostaanottaja 24/7 lasta auttaa,
ylimääränen annos psyykelääkkeitä,
voit olla saletti ettei se potki tai tavaroita heitä.
Kasvatetaan enkeleitä ongelmalapsista,
ei puhuta siitä valkotakkinatsista,
joiden tekemiset näet lasten katseista,
sideharsoon käärityistä ranteista,
näkymättömistä vanteista jotka päätä kiristää.
Lääkkeet kertoo millon väsyttää ja millon piristää,
setä antaa tabun, salettiin saat unta,
näin kasvatetaan uusi uljas yhteiskunta.

Taas pikku prinsessa istuu ikkunassa, aikuisten rakentamassa vankilassa,
suu pysyy kii, silti apuu huutamassa, ilman rakkautta se istuu ikkunassa.
Taas pikku prinsessa istuu ikkunassa, kohta kaksi kuukautta lääkehumalassa,
avuttomalle elämä on paskaa, ilman rakkautta se istuu ikkunassa.

Mariska - Hellä ori

Tytöt tarvii hellän orin

Kyllä, mun kisulla on pienet langat yllä
Mä pyöritän ne ympärille hyrrän
ja Tyttö nuolee korvaa, kuiskaa kyllä
Kyllä... Hellä...
Ennen ravii täytyy lämmitellä
Hieroo vähän öljyy kämmenellä
Kutitella selkää höyhenellä
Hellä...

kertosäe:
Tytöt tarvii hellän orin
Ne ei tyydy pelkkään kaniin
Ne haluu päästä täyttä ravii
Tulla kovaa tai jättää väliin
Tytöt tarvii hellän orin
Ne ei tyydy pelkkään kaniin
Ne haluu päästä täyttä ravii
Tulla kovaa


Kun juoksun aika taas koittaa, vihellän
Tarvitsen juuri kaltaisesi orin hellän
Jonka satulaan saan istua
Voi minun ihanaa ja uljasta ratsua
Vaalee...
Voit olla tumma taikka vaalee
Mut et viilee
Ja sen koko naapurusto kyllä kuulee
Ettei mun hummani oo haalee
Vaan kuumaverinen valioyksilö

kertosäe

Tänne...
Ne tytöt tulee kovaa mutta ei sinne
Ne tulee mun luo kun niil on tunne
Ne vaan tykkää musta
En voi mitään sille, sille...
Joudun puristuksiin kahden reiden
Satulassa tuntuu, tuttu paine
Mut vien ne yli aidan hirnahdellen, meille...

kertosäe
ratsasta vähän olisitko sä mun hevonen
Se jäntevä, vahva mutta kuitenkin niin suloinen
Oot sen olonen et tahdot haukata mun sokeripalaani
Ja sen jälkeen laukata
Niityllä kirmata, radalla ravata
Paina kovaa ja voin sulle luvata
Tuut hirnuen huutamaan maalisuoralla
Mä vauhdista vapisen kun oot mun alla

kertosäe

Kohtasin kerran kummajaisen
Naisen joka sanoi olevansa kaksi
Muita paremmaksi muuttui hän valossa
Pimeässä talossa, yksin yöllä
Sutena ulvoi

Sanoi että hänkin rakasti kerran
Ei kauaa, mutta kuitenkin sen verran
Että sydän särkyi, kahdeksi hajosi
Hän vajosi ja radalta suistui
Öisin hänelle mieleen muistui
Elämät entiset
Miljoonien vuotten takaiset
Kun me eläimet
-sudet sekä ihmiset
Himosta huusimme
Turvaa turhaan haimme
Saimme minkä jaksoimme kiinni juosta
Tuosta, juuri tuosta,
sanoi nainen muistavansa
Rakkaimpansa
Hänet, joka myös oli suden kaltainen