IRC-Galleria

1. Rotu?
Sekarotuinen ; labradori, belgianpaimenkoira, bordercollie, karjalankarhukoira ja suomenpystykorva

2. Kennelnimi?
-

3. Kutsumanimi/nimet?
Jermu, Jeppe, Jäppis, Jönssi, TaistoTurrikka

4. Syntymäaika?
10.3.2003

5. Missä tapasitte ensimmäisen kerran?
Riikan pihassa sattuman seurauksena ja heti rakastuin <3

6. Minkä ikäisenä koirasi oppi sisäsiistiksi?
En tiedä.

7. Tuleeko koirasi toimeen toisten koirien kanssa?
Todella huonosti, on asunut toisen koiran kanssa, mutta lenkillä rähjää kun näkee koiran.

8. Millä käskysanalla saat koirasi istumaan?
Istu

9. Maahan?
Maahan tai lattian taputtaminen

10. Pysymään paikallaan?
Paikka tai odota

11. Montako kertaa päivässä koirasi syö?
Ruokaa saa kerran, mutta syö pitkin päivää useita kertoja

12. Mikä on oudoin tapa, mikä koirallasi on?
Mummoviha, haluaisin niin tietää mistä se johtuu.

13. Onko koirasi koskaan purrut ihmistä?
Tietääkseni ei ole.

14. Toista koiraa?
Leikkimielessä varmasti

15. Kauhein kokemus koirasi kanssa?
No muutamia viikkoja sitten hyökkäsi irti oleva koira aivan yhtäkkiä jepen kimppuun. onneksi selvittiin tästä säikähdyksellä ja karkulainenki saatiin kotiinsa

16. Ihanin kokemus koirasi kanssa?
En osaa valita yhtä, mutta se osaa olla niin hellyyttävä ja suloinen että pahempikin mieli muuttuu hetkessä hymyyn kun sen touhuja katselee <3

17. Tykkääkö koirasi uida?
Kahlaa, muttei ui. Inhoaa vettä.

18. Mitä koirasi pelkää?
Humalaiset, hyökkäävästi lähestyvät ihmiset. Mopo-,rekka- ja traktori pelko alkaa olee voitettu !

19. Hankkisitko itsellesi toisen saman rodun edustajan?
Miksikäs ei.

20. Samalta kasvattajalta?
-

Hyvää syntymäpäivää mamman kulta-mussukalle!!! <3

Heinäkuu ja herään teltassa lammen rannalla. Päivästä tuli ikimuistoinen, silloin synnyit sinä, ystäväni. Ikinä ennen en ollut nähnyt vastasyntynyttä koiranpentua. Matkani koiramaailmaan sai alkunsa silloin. Olihan meillä aina koiria ollut, joiden kanssa olin leikkinyt. Mutta sinä avasit minulle täysin uuden maailman. Menimme yhdessä tottelevaisuuskoulutukseen, agilityyn ja pelastuskoiraharjoituksiin, myöskin useita match show -tapahtumia tuli kierrettyä.

Ensimmäinen koira, jota aloin kouluttamaan ja lista tekemistäni virheistä on liian pitkä lueteltavaksi. Elämäsi aikana annoit minulle hyvin paljon, toivottavasti sinäkin sait minulta jotakin.

Olit hyvin liikkuvainen pentu tutkit maailmaa kiinnostuneena. Jo pienestä pitäen paras ystäväsi oli naapurissa asuva isäsi, jonka luona vietit mielelläsi aikaasi. Olit oman tiesi kulkija.
Kerran illalla kun äitini huuteli sinua sisälle, ei sinua näkynyt eikä kuulunut. Hän lähti kävelemään naapuriin päin ja näkikin sinun sujahtavan naapurin pihasta läheiseen metsikköön. Turhautuneena, kun hän käveli takaisin kotiin, makasitkin portailla, kuten olisit siinä nukkunut jo pidempään ja menit iloisesti häntä heiluen häntä vastaan.

Lähtiessäni kouluun katsoin kuinka olit noussut katsomaan ikkunasta perääni. Kun saavuin linja-autolla kotitien päähän, näin sinun juoksevan minua vastaan. Olit niin tärkeä minulle. Kuljetin sinua joka paikassa mukanani.
Muutimme kaupunkiin ja jätimme maalaismaiseman taaksemme. Saimme molemmat opetella uudenlaisen elämän.
Kerran ollessani sairaana, siskoni lähti sinua lenkittämään. Hän ei tiennyt kuinka suuri halu sinulla oli jahdata pupuja ja koska kuljit niin kauniisti hihna löysällä, hän piti siitä kiinni vain muutalla sormella. Sillä kävelyllä se citypupu sitten sattui eteenne ja sinähän lähdit ajoon hihna perässä liitäen. Sinua ei meinannut löytyä yhtään mistään, soitimme löytöeläintaloon, poliisille, radioon... usean tunnin kuluttua poliisista soitettiin, että sinut on mahdollisesti löydetty. Hihna oli jäänyt kiinni jonkun varaston taakse ja olit alkanut haukkumaan kun eräs mies oli kulkenut läheltä. Itkin ilosta kun kuulin löytymisestäsi, olin todella pelännyt menettäväni sinut.

Seuraavan kerran pelkäsin menetystä keväällä 2005, sinun ollessa kymmenen vanha. Silmäsi oli alkanut turpoamaan ja mielessäni kuvittelin jonkun kasvaimen olevan kyseessä. Eläinlääkäriin menin jo varautuen pahimpaan. Luojan kiitos kyseessä oli vain linssiluksaatio, näkösi toisesta silmästä oli mennyttä. Seuraava pelästykseni oli joulukuussa 2005, kun silmä oli surkastunut, mutta se olikin aivan normaali tapahtuma.
Syksyllä 2006 lähdimme lenkkeilemään lapsuuden maisemiisi ja fiilistelimme hirvikärpästen pujahdellessa paidan sisälle. Jotakin outoa käytöksessäsi oli, kävit haukkumaan lähestyviä lehmiä. En tajunnut silloin miksi niin teit. Mutta kotioloissa kun aloit lenkeillä törmäilemään betoniporsaisiin, ymmärsin sinun sokeutuneen kokonaan.

Taas meillä alkoi uusi aikakausi, elämä sokeuden kanssa. Ei sokeus sinua suuresti haitannut. Elit hajumaailmassa ja olit oma iloinen itsesi. Kuitenkin aika tekee tehtävänsä et ollut enää se sama nuori, josta 9-vuotiaana kysyttiin oletko pentu. Askeleesi hidastui, lenkkimme pienenevivät pienenemistään. Olit vanhus, minun ylpeyteni 13-vuotias vanha rakki! Nauroin kun ystäväni kysyi voisiko sinua kuvata Koirien hyvinvointi -dvd:lle. Olin vielä vuotta aiemmin ottanut sinun kanssasi meidän molempien iloksi (ja katsojien naurattamiseksi) tottista. Mutta ei, enää 13-vuotiaana ei sinusta ollut siihen, olit ansaitulla eläkkeellä. Mutta koska meidän ei mitään temppuja kuulema tarvinut tehdä, lupasin, että sinua saa kuvata. Nyt olen niin tyytyväinen, että sinusta on tuollainen muisto olemassa.

Kesällä kuvasimme viimeiset valokuvat sinusta. Intohimosi oli kala. Olin ostanut sinulle kuivattua kalaa herkuksi. Yllätyksekseni kala sai sinut innostumaan niin suunnattomasti että jopa juoksit saadaksesi kalaa.

Puhuin aikanaan sinulle, kuinka sinä elät 20-vuotiaaksi. Valitettavasti kuitenkin näin kuinka jalkasi pettivät kahdesti altasi ja liikkumisesi oli huojuvaa. Päätin päästää sinusta irti. Oli aika jättää hyvästit. Kuitenkin piristyit vielä yöllä ulkollessamme ja häntä heiluen vauhdilla seurasit hajuja. Sinun iloisen olemuksesi katsominen teki päätöksestäni niin vaikean. Lähtiessämme viimeiselle yhteiselle matkalle, tervehdit niin iloisesti veljeäni. Silitin sinua koko matkan. Silitin sinua, kun vaivuit uneen. Silitin sinua, kun matkasimme ystäväsi Carlon luokse. Tänä yönä nukut rippiruusut (joita olin liki koko elämäsi ajan säästänyt) vieressäsi Carlon ja Ressun kanssa. Enkelikynttilä valvoo untanne. Aamulla kun heräätte, olette taas kaikki yhdessä.

Yhteinen aikamme kesti 13vuotta 7kuukautta 25vuorokautta 3tuntia. Sinua ajatellen... Riikka

Isäntä vastasi kuvaviestiin: "Ei kestä peerasta, tai toinen joutuu röyhtäsee."


Aivan totaali reps ja kops. :D

KAMUT

Meijän pikkuinen Mörri möykky tänää 1v <3 <3 :)

Matkustan paniikkihäiriöisen koirani kanssa bussilla.

Tästä tulee vielä jännittävä matka varmasti.

Syntynyt sekarotuisia pentuja

i. Rottweiler
e. Belgianpaimenkoira Groenendael

Pentueessa on seitsemän pentua joista kaikki vielä vapaana,
5 urosta - 2 narttua
5 mustaa (4+1)
2 ruskeamustaharmaata (1+1)

Kysy lisää joko kommentoimalla tai s-postilla !

anitta.nurminen@luukku.com

Minulla on koira. Olen minä sitä kouluttanutkin. Lenkkeilijöihin se suhtautuu tosi luontevasti. Iloisesti häntä heiluen se tulee tervehtimään kaikkia kuntourheilun ystäviä. Minä olen siinä ihan lähellä, narun toisessa päässä, rähmälläni. Hyvin suhtautuvat kaikki lenkkeilijät poistuessaan paikalta tapaamisemme jälkeen... Kuraiset tassunjäljet rintapielessä ja naama nuoltuna. Haluavat tavata toistekin. Moni on huutanut: te kuulette minusta vielä !? Mukavaa sakkia!

Vaikka kyllä koiran koulutus vaatii pitkäjänteisyyttä. Kapulan heittämisestä se tykkää valtavasti. Kerran heitin. Poliisit toivat koiran illalla kotiin. Minä sanoin, että ei olisi tarvinnut. Luulivat että lasken leikkiä.

Naapuritkin pitävät meidän koirasta kovasti, ovat antaneet sille lempinimenkin: ADHD. Outo nimi, olisiko arabiaa?

Kerran minä vein sen lääkäriin ja sanoin että nyt tälle idiootille on tehtävä jotain. Lääkäri kysyi, että voiko eläintenhoitaja pitää sillävälin minun koiraani. Kaikki eläinlääkärit eivät ole tosikkoja. Uskoihan lääkäri puhetta, ja määräsi koiralle rauhoittavia pillereitä. Muutuaman purkillisen se niitä sitten söikin, nälkäänsä. Antoi vielä tassua kiitokseksi. Pitihän minun yksi maistaa. Viikko meni horroksessa. Lääkitys lopetettiin tehottomana. Ei siitä ollut huumekoiraksi.

Koirat ovat kovia syömään. Aamiaiseksi se vetäisee pari desiä nappuloita, maksalaatikkoa ja olkkarin sohvan.

Koiran hankkiminen ei ole kovin kallista. Tonnilla saa hyvät paperit omaavan koiran. Remonttiin menee kymppitonnin verran ja ruokaan viitisenkymppiä kuussa. Meillä lisäkustannuksia aiheutti turvahäkin ostaminen, mutta se osoittautui liian pieneksi koko perheelle.

Luin koirakirjan. Siinä sanottiin, että koiraperheessä johtajuus on tärkeässä asemassa. Helpotti. Yksi asia on sentään meilläkin hoidettu oikein: koirani on loistava johtaja!

Lenkkikaverihan minun piti siitä itselleni kasvattaa. Ensimmäisellä lenkillä vedettiin yhtä köyttä tosi hienosti. Eri suuntiin. Koiran kanssa juokseminen vaatii vahvoja olkapäitä.

En oikein uskaltanut taannoin mukaan keskusteluun lenkkipoluilla häiriköivistä koirista. Ymmärsin heti, että joku oli nähnyt meidät. Päätin kuitenkin tulla ulos kaapista kun tajusin, ettei ongelma ole yksin minun, se on myös niiden joita meidän koira on häiriköinyt. Eiköhän sovita, että jokainen hoitaa omat ongelmansa. Kennelpiirissä on väläytelty ongelman ratkaisuksi niinkin julmaa asiaa kun piikin antamista häiriökäyttäytyjille. Minusta se on kohtuuttoman kova rangaistus, sitä paitsi suurin osa lenkkeilijöistä on ihan mukavaa porukkaa!!