IRC-Galleria

Kannatit tai vastustit yleistä asevelvollisuutta. Tule allekirjoittamaan aloite tasa-arvoisen asevelvollisuuden puolesta. Poistetaan sukupuolisyrjintä!

Lue, kannata ja kerro eteenpäin :) https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/725

Kuinka on mahdollista, että subjektiiviset merkitykset muuttuvat objektiivisiksi tosiasioiksi?

Peter L. Berger (1929 - ?) ja Thomas Luckmann (1927 - ?) esittävät kysymykseen vastauksen. Toisinsanoen meidän tulee tarkastella, miten toiminta totunnaistuu eli institutionalisoituu rooleiksi.

Kaikki lähtee siitä, kun henkilöt A ja B kohtaavat. Tässä oletaan, että molemmat ovat jo valmiiksi lähtöisin erilaisesta sosiaalisesta maailmasta. Kohtaamisessa vuorovaikutus käynnistyy nopeasti. A ja B seuraavat toistensa toimintaa ja mukauttavat omaa toimintaansa siihen. A ja B muodostavat siis vuorovaikutuksessa tiettyjä käyttäytymiskaavoja. A ja B määrittelevät esimerkiksi suhteen työn jakoon, seksuaalisuuteen ja tilankäyttöön. He voivat nyt ennakoida toistensa toimintaa, jolloin vuorovaikutuksen ennustettavuus lisääntyy.

Toiminta tehostuu, kun jokaisen asian kohdalla ei tarvitse lähteä alusta selvittelemään asioita. Ongelmia voi syntyä esimerkiksi toisen ruokatottumuksista. Jos ei vaikka tiedä onko toinen henkilö kasvissyöjä, niin joutuu epävarmaan tilanteeseen voiko valmistaa liharuokaa yhteiseksi ateriaksi. Toisen käytöstapojen ja arvomaailman tunteminen auttaa muutenkin toimimaan yhdessä. Toinen esimerkki voisi olla vaikka siitä, että voi luottaa siihen, että suojatien kohdalla voi ylittää tien jäämättä auton alle. Ylipäätään voi ennustaa toisten käyttäytymistä.

Aikanaan A:n ja B:n toiminta totunnaistuu eli institutionalisoituu, mikä säästää molemmilta aikaa ja vaivaa ja tekee vuorovaikutuksesta sujuvampaa. Jos sitten kuvitellaan, että A ja B saavat lapsen muuttuu vuorovaikutus monimutkaisemmaksi. Aiemmin toimintatavat olivat A:n ja B:n keskenään sopimia, mutta nyt he joutuvat legitimoimaan ne kolmannelle henkilölle. Lapsi sosiaalistetaan eli totunnaistetaan tapojen mukaiseen eli institutionalisoituneeseen toimintaan. Legitimointi, eli toiminnan selittäminen ja oikeuttamien täydentävät instituution. Kun yhteisöön syntyy uusia jäseniä, heille pitää perustella vallitsevien toimintatapojen oikeutus.

Aina tietenkään toimintatapojen perustelu ei ole ongelmatonta ja suuressa yhteisössä voi olla monia kilpailevia toimintamalleja. Toimintamalleja voi ilmetä myös eri tasoilla. Esimerkiksi valtion toimintamallit ja yksittäisten perheiden toimintamallit voivat olla hieman erilaisia. Kuitenkin sosiologian pienin tutkittava yksikkö on perhe. Perheitä tarkastelemalla voidaan tehdä havaintoja myös suuremmista ilmiöistä. Perhe käsittelee yhteiskunnallisia ongelmia ja laajempia ilmiöitä, joten perheiden tarkastelu on selkeästi yhteydessä suurempaa vallitsevaan yhteiskuntaan.

Lähteet:
Sosiologia, Kimmo Saaristo, Kimmo Jokinen, WSOY, 2010

Syntymässä sukupuoli on helppo määritellä. Kätilö on selvillä vauvan sukupuolesta ennen kuin on ehtinyt laskea kymmenen varvasta ja kymmenen sormea. Myöhemmin määrittely ei kuitenkaan ole enää yhtä helppoa. Sukupuolen mukaan jaetaan valtaa, vapauksia ja rooli odotuksia. Kiipeilystä, remuamisesta ja "poikien leikeistä" pitävää tyttöä voidaan luonnehtia villiksi poikatytöksi.

Tällaisessa sukupuolisessa kuvauksessa ei ole enää kyse biologisesta sukupuolesta. Puhutaan sosiaalisesta sukupuolesta, genderistä. Gender sisältää ne roolimallit ja käyttäytymisodotukset, joita yhteiskunta asettaa sukupuolille.

Usein sukupuolista jaottelua pidetään selvänä ja jotenkin luonnollisena. Kuitenkin on täysin poliittinen kysymys, missä jaottelua käytetään. Esimerkkinä sukupuolisesta luokittelusta voidaan käyttää työnjakoa kotona ja työmarkkinoilla. Kotityöt kuuluvat useimmiten naisille, vaikka naiset tekevät yleisesti myös palkkatyötä.

Ammatillisilta aloilta löytyy myös jako naisvaltaisiin ja miesvaltaisiin aloihin. Tätä kutsutaan horisontaaliseksi segregaatioksi. Erottelulla on merkitystä palkkaukseen, ammatilliseen arvostukseen ja työolosuhteisiin.

Lisäksi naiset toimivat miehiä harvemmin johtotehtävissä. Tätä kutsutaan vertikaaliseksi segregaatioksi tai lasikatto ilmiöksi. Periaatteessa mikään ei näytä estävän naisia etenemästä uralla, mutta johonkin näkymättömään esteeseen he törmäävät.

Lähteet:

Sosiologia, Kimmo Saaristo, Kimmo Jokinen, WSOY, 2010

Pari asiaa feminismistä.

Miesten asemaa käsittelevässä tasa-arvokeskustelussa yhtenä toistuvana meeminä on alusta asti alkaen ollut karikatyyri ikisinkusta reppanasta, joka ei onnistu saamaan naista, ja purkaa nyt tästä syystä naisia kohtaan potemansa katkeruuden feministeihin, jotka vain hyvää hyvyyttään ajavat naisraukkojen etuja, etteivät he joutuisi näille epätoivoisille sinkuille antamaan.

Kritiikki epäoikeudenmukaisesta asevelvollisuudesta, miehen sosiaalisen aborttioikeuden puutteesta, huoltajuusseikoista, tyttöoppilaita suosivasta koulujärjestelmästä ja ylipäätään yksipuolisesta tasa-arvokeskustelusta ovat kaikki vain savuverhoa ja oikea tarkoitus on vaan vihata naisia sen takia, etteivät he anna kaikille miehille.

Keskustelun taso on mun mielestä yleisestikin aika surkuhupaisaa, mutta yritetäänpä lähteä nyt purkamaan tätä.

Minä en itse kuuluu horsmalahtilaisleiriin, joka on sitä mieltä, että naisista tulisi välttämättä kouluttaa niin sanotusti kevytkenkäisempiä, enkä usko, että biologisista seikoista riippumatonta tasa-arvoa tullaan koskaan saavuttamaan, ja sellaisen tavoitteleminen tuntuu vähän hölmöltä. Toiset saa enemmän kumppaneita kuin toiset, ja niin se tuntuu olevan eläinkunnassa muillakin lajeilla. Seksin puute ja yksinäisyys ovat todellisuutta monelle miehelle, mutta en näe kyseessä olevan lainsäädännöllisesti ratkaistavissa oleva tasa-arvo-ongelma. Kevytkenkäisyys tuskin myöskään lisäisi sellaisten miesten saantia, jotka tälläkin hetkellä kärsivät sosiaalisesti avuttomuudesta.

Molemmilla sukupuolilla on omat sukupuolensa mukanaan tuomat epäkohdat hyvinvoinnin tasapainon suhteen: naisilla ovat fyysisesti heikompia kuin miehet, sekä kärsivät kuukautisista ja PMS:stä, kun taas miehet ovat altavastaajan asemassa parisuhdemarkkinoilla ja kärsivät voimakkaammasta seksuaalisesta draivistaan, jos tarjonta ei vastaa kysyntää - ja suurella osalla se ei vastaa. Naiset taas näkökannasta riippuen joko joutuvat tai saavat kantaa lapsen ja synnyttää. Minä olen itse enemmän sitä mieltä, että he nimenomaan saavat kantaa ja synnyttää ihmislapsen, mutta on naisia, jotka kokevat sen taakkana.

Mies ja nainen ovat biologisesti erilaisia ja tiettyjen biologisten seikkojen käyttäminen aseena tasa-arvokeskustelussa on mun mielestä samanlaista typeryyttä kuin juuri se feministien kuuluisa "Naiset joutuvat synnyttämään!" -mantra. Itse en sille tielle lähtisi.

Joka tapauksessa, vaikka en Panu Horsmalahden ja hänen kannattajiensa kaikkia näkemyksiä jaakaan, en voi olla kuin hämmästynyt siitä määrätä ad hominem-hyökkäyksiä ja muita naurettavuuksia, joita tuntuu auttamatta kohtaavan tasa-arvokeskustelussa, jos joku tulee kritisoineeksi feministien tasa-arvon irvikuvaa sekä tuomaan esille heidän kiistattoman seksuaalisen vallan.

Ja vaikka en näe, että seksin puute on asia, jonka tulisi olla välttämättä lainsäätäjien prioriteettilistalla, en suinkaan tarkoita, että asia tulisi lakaista maton alle ja keskustelu siitä tulisi tukahduttaa.

Harmillisen moni ihminen kuitenkin tuntuu sitä mieltä olevan.

Varsinkin naisten kritisoijan ulkonäkö tuntuu olevan keskeisessä roolissa sen suhteen, otetaanko kritiikki tosissaan. Jos naisten aseman kritisoija on ulkonäöltään epäviehättävä, ei hänen argumenttinsa ole oikeasti mitään argumentteja, vaan saamattoman miehen kitinää, mitä ei tarvitse kuunnella.

Sen lisäksi, että asia jätetään kuuntelematta ja rekisteröimättä, sorrutaan vielä huoletta haukkumaan toisen ulkonäköä, olemusta ja oletettua saamattomuutta. Hauskaa muuten, että usein juuri vasemmalle kallellaan olevaa feministiä kun tohtii kritisoida, voi kritisoija varautua henkilökohtaisiin loukkauksiin, solvaukseen ja nauruun siitä, että kritiikissä on kyse vain siitä, ettei lohkea.

Tämä siis niiltä vasemmistolaisilta, jotka muissa asiayhteyksissä hehkuttavat sitä ihmisarvoa, inhimillisyyttä, empatiaa ja mitä näitä nyt on.

On kyllä tärkeää puuttua esimerkiksi vähemmistöryhmiin kohdistuvaan vihapuheeseen, mutta ilmeisesti esimerkiksi Piraattipuolueen kannattajiksi leimautuneet sinkkumiehet ovat edelleen ihan vapaata riistaa - silloinkin, kun eivät ole muuta tehneet kuin nostaneet pöydälle ihan aitoja epäkohtia sukupuolien välisessä tasa-arvossa yhteiskunnassamme.

Mielenkiintoinen ristiriita on myös se, että mies ei saa ilman pilkanteon kohteeksi joutumista avoimesti tilittää naisten nirsoudesta miesten suhteen ja siitä, että on miehiä, jotka jäävät ilman, koska miehellä on vaan oma lehmä ojassa ja nillinnallin, mutta nainen saa kyllä kurkku suorana huutaa sukupuolikiintiön puolesta - kenellä on naisia suosivan sukupuolikiintiön suhteen oma lehmä ojassa?

Yritysmaailmassa kun pätevät ne samat karut säännöt kuin parisuhdemarkkinoilla: hyvät pärjää, huonot jää ilman. Naisten kannattaisi vaan totutella siihen, eikä vaatia yhteiskunnan rakenteiden muutoksia vain siksi, että ovat itse huonoja. Olisihan se kohtuuton vaatimus, että hyvien yritysten pitäisi pakon edessä palkata huonoja työntekijöitä.

Vai mitä?

Nyt kun aiheessa ollaan, niin jatketaan vielä. On nimittäin käytännössä mahdotonta keskustella julkisella foorumilla feminismistä ilman, että joku tietäjä tulee kertomaan, miten termi feminismi ollaan jälleen kerran ymmärretty täysin väärin ja että feministi ei suinkaan aja miesten sortoa, tai naisen ylivoimaa, vaan feministi on oikeasti molempien sukupuolien tasa-arvon asialla.

Minä haluaisin tietää miten kauan ja miten laajasti feminismiä sitten voidaan käyttää keppihevosena epäoikeudenmukaisen toiminnan läpivasarointiin, kunnes voidaan miettiä, että voisikohan todellakin olla niin, että feminismi liikkeenä sittenkin on jo itsessään mätä, eikä vain murto-osa sen omaksuneista seksisteistä.

Olisi mielestäni aika hassua sonnustautua natsiunivormuun, sieg heilata menemään ja mahdollista paheksuntaa kohdatessaan kylmänrauhallisesti todeta, että no, holokaustin kaltaiset kauheudet nyt olivat vain natsismin väärin ymmärtäneiden radikaalien idiotismia, eikä aitoa natsismia, jossa ydinajatuksena on vain oikeudenmukaisuus ja yhteiskunnan hyvinvointi.

Feminismi molempien sukupuolien tasa-arvon edistäjänä ei ole edes mitenkään loogista, sillä feminismi on naisasianliike, ei tasa-arvoliike. Feminismin juuret ovat 1700-1800 -luvun taitteessa, jolloin elimme monella tapaa erilaisessa yhteiskunnassa kuin nyt. Sukupuolten voidaan katsoa olleen eriarvoisia tuohon aikaan ja naisten asemaa ajavalle liikkeelle oli perusteltu kysyntä, jos tavoitteena oli ja on molempien sukupuolien kauttaaltaan yhdenvertaiset oikeudet ja velvollisuudet.

Feminismin alkuajoistakin tuntuu silti ihmisillä olevan räikeitä väärinkäsityksiä. On totta, että naisilla ei ollut kauttaaltaan samanlaisia oikeuksia kuin miehillä, mutta se, mitä feministit usein jättävät kertomatta, on että eipä ollut velvollisuuksiaan. Naiset eivät sotineet sotia.

Aikana ennen universaalia äänioikeutta, määräytyi äänioikeus talonpoikaissäädyssä maaomistuksen ja pappissäädyssä virka-aseman perusteella ja porvarissäädyssä veronmaksukyvyn perusteella. Aatelissäädyn edustajia vaaleilla valittu lainkaan.

Vuonna 1906 Suomessa otettiin valtiollisella tasolla käyttöön kuuluisa yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja kunnallisella tasolla 1917. Tästä kuitenkin puhutaan jostain syystä usein nimenomaan naisten äänioikeuden saavuttamisena, vaikka samaan aikaan todella suuri määrä myös miehiä saavutti ensimmäistä kertaa äänioikeuden.

Aikana ennen unviersaalia äänioikeutta kun kaikki miehetkään eivät päässeet äänestämään, sillä kaikilla miehillä ei ollut valtaa. On feminististä revisionismia, että aikana ennen feministien saavuttamaa tasa-arvoa naiset olisivat olleet täysin koko miessukupuolen alistamana nyrkin ja hellan välissä samalla kun kaikki miehet äänestivät, johtivat yhtiöitä ja juhlivat.

Kyllä minun mielestäni on tärkeää, että sukupuolet ovat yhdenvertaisessa asemassa ja sukupuolesta riippumatta yksilöllä on oikeus osallistua opiskeluun ja työelämään. Tuntuisi typerältä puolittaa työvoima maassa, joka pyörii verovaroin ja ihmiset ovat sukupuolestaan huolimatta yksilöitä ja sen takia yhdenvertainen yhteiskunta on paras tapa erottaa jyvät akanoista niin, että ansaitsevat ihmiset saavat ansaitsemansa aseman.

On myös tärkeää huomauttaa, että toisin kuin feminstinen mantra kertoo, miehet eivät johda maailmaa nykypäivänäkään, vaan osa miehistä johtaa maailmaa. Ja tuo osa on maailmanlaajuisesti katsoen todella, todella pieni osa. Tämä ero on erittäin tärkeä ymmärtää: miehet eivät johda maailmaa, vaan maailmaa johtavat ihmiset ovat suureksi osaksi miehiä.

Tästä huolimatta sukupuolikiintiöitä ja vapautustaan asevelvollisuudesta länsimaiset feministit perustelevat lasikatolla ja sillä, miten miehet johtavat yrityksiä. Miehet johtavat yrityksen lisäksi muuten myös itsemurha- ja syrjäytymistilastoja. Päihdeongelmatilastojen kärjestä löytyy yhtälailla miehiä.

Mutta elämän nurjan puolen uhriksi joutuminen ei feministisestä näkökulmasta tietenkään ole yhteiskunnallisen rakenteen aikaansaama, tai edes avittama, vaan päihdeongelmaisuus ja yhteiskunnasta syrjäytyminen on vaan reppanamiehen omaa huonoutta. Yhteiskunta kun on patriarkaatin rakentama, niin rakenteellisten salaliittojen uhrit voivat olla vain naisia.

Jos mies mokaa, se on miehen oma vika. Jos nainen mokaa, patriarkaalinen varjohallitus vetelee naruista.

Niin ja jos olet nainen, tai edes feministi, joka ei käyttäydy kuten yllä kuvailemani suohirviöt, ole huoleti: tämä teksti ei siinä tapauksessa koske sinua. "Feminismi" leväperäinen ja monitulkintainen termi nykyään, että pidän todennäköisempänä, että sen termin alle lukeutuu myös fiksuja ja oikeudenmukaisia ihmisiä, kuin että ei lukeutuisi.

Olen silti sitä mieltä, että juuri sen termin leväperäisyyden takia aitoa yhdenvertaisuutta ajavat ihmiset ansaitsivat oikeaoppisemman termin, jotta voisivat erottua omaa etuaan ajavista seksististä ihmisperseistä.

Paljon on puhuttu yleinen asevelvollisuus vastaan palkka-armeija. On myös ehdotettu erilaisia välimuotoja. Minä tuon nyt puolestani esiin vaihtoehdoksi asevelvollisuuden laajentamisen. Älkää silti pelästykö, sillä en ole pakottamassa naisia armeijaan, vaan laajentaisin asevelvollisuuden tietynlaiseksi kansalaisvelvollisuudeksi. Raskaus aikaan otan vielä lopuksi kantaa.

Sodan aikaan miehet taistelivat rintamalla ja naiset toimivat lottina sairaanhoidon ja ruokahuollon parissa. Peräänkuulutan tätä kadonnutta isänmaallisuutta ja yhteistä rintamaa. Nykyään naiset vaan haluavat päästä helpommalla ja miehet eivät halua, että heidän naisensa päätyy metsään äijä porukan keskelle.

Uudessa modernisoidussa kansalaisvelvollisuudessa palvelukseen kutsuttaisiin koko ikäluokan miehet ja naiset. Asepalveluksen lisäksi olisi mahdollista perehtyä ruokahuoltoon, sairaanhoitoon, öljyntorjuntaan, myrskytuhojen korjaukseen, kadonneiden etsintään, itsepuolustukseen, lastenhoitoon, verkkohyökkäysten torjuntaa sekä kaikenlaiseen kriisitukeen. Tämä voisi korvata vapaa-palokunnan toimintaa. Hoivapalvelut voisivat saada siitä kaivatun piristysruiskeen. Myös naiset oppisivat puolustamaan itseään. Kouluttaisimme kaikki yhteiseen reserviin toimijoiksi paremman ja turvallisemman suomen puolesta. Ja selvyydeksi vielä asepalvelus voisi olla vaikka oma osa-alueensa niin kuin tähänkin asti ja näistä muista voisi tehdä myös yksittäisiä osa-alueita tai erilaisia sopivia paketteja. Tämä korvaisi tai laajentaisi perinteisen siviilipalveluksen tai liittäisi sen osaksi tätä kokonaisuutta.

Joku kuitenkin aina kysyy vielä, mutta mistä raha? Tämä palvelu korvaisi osittain jo valmiiksi olemassa olevia tärkeitä toimintoja. Ja jos silti tarvittaisiin lisärahoitusta, niin kyllähän tärkeisiin asioihin pitää löytyä rahaa vaikka verotuksella. Lisäksi tässä on kaikki se hyvä mitä armeijassa sanotaan olevan, sekä enemmänkin.

Lopuksi vielä joku vetoaa aina siihen, että naiset kantavat ja synnyttävät lapset. Jos tällä tavalla lähtee ajattelemaan, niin silloinhan ne naiset, jotka hankkivat 10 lasta, ovat selkeästi eri asemassa niihin naisiin verrattuna, jotka eivät hanki lapsia ollenkaan. Lasten hankinnan ja raskauden ei pidäkkään olla mikään eriarvoistava tekijä. Naisten työmarkkina aseman ei pidä olla heikompi raskauden mahdollisuuden takia. Raskausajan tulee olla naiselle iloinen vapaa valinta, jolloin voi ottaa lomaa tietyn työkyvyttömyyden ajaksi tai saada joustoa heikentyneen työkyvyn ajaksi. Syntyneen lasten hoitoa tulee voida harjoittaa sekä äiti että isä keskinäisten sopimusten mukaan. Raskauteen ja vanhemmuuteen liittyvät ongelmat ovat kaikkiaan oma alansa, eikä niitä pitäisi sotkea asevelvollisuus keskusteluun.

Mies!

Etkö saa pillua? Nyt sinulla on siihen tuhannen taalan tilaisuus.

Profeministimiehet on vuodesta 1999 asti toiminut järjestö, joka on tarjonnut halukkaille saamattomille keinon esittää herkkää, syvällistä ja ennen kaikkea tiedostavaa yhteiskunnan vaikuttajaa, jolla on seksikkäitä Omia Mielipiteitä(tm).

Tämä kaikki täysin ilmaiseksi ilman oikeaa aivotyötä.

Ryhmän aktiivina sinulla on mahdollisuus nousta vaivihkaa maan kovimpien naistenkaatajien joukkoon ilman, että seksuaalisia halujasi edes kyseenalaistetaan, sillä eihän feministimies voi olla seksuaalisesti yhtä kieroutunut kuin sikamainen normaalimies.

Aikaisempaa kokemusta kriittisestä ajattelusta ei vaadita, eikä sitä oikeastaan katsota edes eduksi.

Hyödyllistä sanastoa opeteltavaksi: tasa-arvo, patriarkaalisuus, lasikatto. Näillä pääset liikkeessä jo pitkälle!

http://www.profeministimiehet.net/user/register?destination=frontpage

...ja sovinistit tehkää omat leipänne.

Feminismi sisältää idean, että naisia alistettaisiin nyky-yhteiskunnassa kaikilta muilta tahoilta, joilla ei ole pillua. Mielestäni kaikkia alistetaan, joka vitun yheisöissä ja ideologiassa ympäri maapalloa jollakin tapaa.
Kuitenkin ideologian pääperusteena ironisesti (myös valheellisesti) on idea nimeltä tasa-arvo. Tasa-arvo on jo arvo itsessään. Kiteytettynä feminismi on omaan napaansa tuijottamista, jos olet nainen.

Feminismi ei aja tasa-arvoa. Feminismi ajaa naisten asiaa. Ei siis pidä puhua feminismistä tasa-arvoa ajavana aatteena, vaan naisten ylivaltana miehiä kohtaan. Tätä he eivät kuitenkaan myönnä.

Pörssiyhtiöitä halutaan uudistaa. EU-parlamentti linjasi toissapäivänä, että epäpätevien osuutta pörssiyhtiöiden johdossa pitäisi saada nostettua tuntuvasti. Parlamentti on patistanut komissiota laatimaan asiasta lainsäädännön, koska vapaaehtoinen, yhtiön tehtäviin epäpätevien työntekijöiden palkkaaminen ei ole edistynyt toivotulla tavalla.

Suomen tasa-arvolautakunnan puheenjohtaja Sari S. Eksisti on määrätietoisesti ajanut läpi epäpätevyyskiintiön konseptin, joka ensi kevääseen mennessä otetaan käyttöön kaikissa Suomen pörssiyhtiöiden hallituksissa. Eksistin mukaan epäpätevät ovat kautta aikojen kokeneet sortoa epäpätevyydestään johtuen, eikä heillä ole ollut pätevien kanssa tasa-arvoisia mahdollisuuksia edetä päteville varattuihin asemiin yhteiskunnassa. Nyt tälle on tulossa muutos.

Epäpätevyyskiintiö tulee takaamaan, että vähintään neljä kymmenestä hallituksen jäsenestä on asemaansa epäpätevä. Tilannetta pyritään toki alkutottelun jälkeen tasa-arvoistamaan lisäämällä epäpätevien määrää suhteessa päteviin. Aatteen takana on vakaasti seissyt myös Suomen Vammaisliiton puheenjohtaja sekä tasa-arvottomuusministeri Paavo Arhinmäki.

-Suomessa on edelleen olemassa epäpätevien paksu lasikatto. Epäpäteviä vierastetaan työhönotossa, eikä heitä uskalleta palkata. Ei uskalleta ottaa riskejä, Sari Eksisti kommentoi.

Hanke on herättänyt myös erimielisyyttä ja sitä onkin kritisoitu kovaääniesti mm. pätevien keskuudessa. Ollaan väitetty esimerkiksi, että on ainoastaan loogista edetä pörssiyhtiöiden johtotehtäviin nimenomaan pätevyytensä perusteella, eikä epäpäteviä nimenomaan epäpätevyytensä vuoksi näissä tehtävissä tavata, sillä yhtiön tarkoitus on tehdä voittoa ja hoitaa asiansa juurikin mahdollisimman pätevästi. Kritiikkiä käsitellään paraikaa vihapuheena, eikä sitä olla vihaisuutensa vuoksi kokonaisuudessaan valtamediassa julkistettu. EU-parlamentti sekä tasa-arvolautakunta myös muistuttavat päteviä heidän vuosisatoja kestäneestä sorrosta: elämme 2000-luvulla on tullut epäpätevien aika johtaa maamme uuteen kukoistukseen. Meillä on epäpäteviltä paljon opittavaa ja heillä on annettavanaan aivan uusia näkökantoja sekä uusia toimintatapoja ongelmiin, jotka ollaan jo vuosikausia täysin ongelmitta ratkaistu vanhanaikaisin keinoin. Epäpätevien ryhmä kuitenkin huomauttaa, että vaikka asia on täysin ongelmitta osattu ratkaista tähän asti, ei se tarkoita, etteikö sitä voisi, ja jopa kannattaisi, tarkastella uudelta kantilta.

Ihmisten käsitteleminen yksilöinä, jotka itse kantavat vastuun itsestään on vanhanaikaista ja barbaaria. Tasa-arvolautakunnassa ollaankin yhtä mieltä siitä, että humaani ja moderni tapa on käsitellä ihmisiä pääasiassa ryhmänsä edustajana, jotta tasa-arvo ryhmien välillä parhaalla tavalla toteutuu.

Lisää aiheesta osoitteessa http://sdp.fi/

Suomen asevelvollisuus syrjii miehiä, miehillä ei ole Suomessa sosiaalisen abortin mahdollisuutta, enemmistö törkeän perhe- ja seurusteluväkivallan uhreista Suomessa on miehiä, 78% vuosittaisista itsemurhista Suomessa tekee mies, 80% Suomen asunnuttomista on miehiä, lähes jokaisessa huoltajuuskiistassa lapsen huoltajuus myönnetään äidille, 84% tunne-elämän häiriöstä tai sosiaalisesta sopeutumattomuudesta kärsivistä on miehiä, mutta luojan kiitos väsymättömästi tasa-arvon puolesta taistelevat feministit keskittyvät oikeasti tärkeisiin asioihin, kuten lutkamarssi.

Ajatuksia perjantai-aamuna.
Armeija ja tullilaitos ovat Suomen suurimpia suojatyöpaikkoja. Kiire ei paina juuri koskaan ja samalla voi tuntea itsensä tärkeäksi. Nämä työpaikat edustavat myöskin ns. "miesten maailmaa". Olen huomannut, että työpaikat joissa on selkeä yliedustus toista sukupuolta, kumpaa tahansa, ovat vajaampia henkiseltä ilmapiiriltään ja toimintakulttuuriltaan.
Tuli mieleen kytkeä edellinen huomioni nykyään suosittuun feminismikriittiseen argumenttiin "Miehet tekevät yhteiskunnan raskaimmat työt." Oma kokemukseni sekä mies- että naisvaltaisilla aloilla työskentelystä osoittaa päinvastaista. Raskaimpia ja kiireisimpiä töitä ovat olleet (ei varaston puolella tapahtuva) tehdastyö sekä työ suurkeittiössä. Naisvaltaisia työpaikkoja molemmat, joilla huonot työehtosopimukset ja lobbausjärjestöt verrattuna miesvaltaisiin duunarialoihin. Myöskin huolintatyö on kiireistä, ja siinä saa myös sivussa opetella kertomaan tullin gona-ukoille (joka tullista löytynee aina jokunen ex-skappari, entinen intin kapiainen) tullin omista säädöksistä kun heiltä täytyy kuitenkin leiman lyönnin verran työpanosta valmiisiin papereihin saada. Huolintatyö on myös naisvaltaista valkokaulusduunarihommaa, joka vaatii ammattitaitoa (tulli taas puolestaan vain "käsittelee valmista tuotetta").
Jos valtio oikeasti tehostaisi tullin toimintaa lisäisi tämä etenkin Venäjän kaupan tuottoa huomattavasti. Armeijaa taas on uudistettava kovalla kädellä, suojatyöpaikat lopetettava (eli nykysysteemillä leijonanosa työpaikoista), nuorten miesten yleinen asevelvollisuuspakko lopetettava (nykyinen järjestelmä mm. aiheuttaa turhia välivuosia) ja siirryttävä kohti ammattiarmeijaa. Myöskin ei suojatyöpaikoille ja toisaalta työllä tappamiselle.