IRC-Galleria

Tapahtuu erään suuren huolinta-alan yrityksen Turun toimistossa. Kyseessä on entinen työpaikkani. Työpaikalla on yksi henkilö, keski-ikäinen nainen, jolle on räätälöity toimistoon mukava virka, johon ei kuulu töidentekeminen edes toissijaisesti. Ensimmäiseksi siihen kuuluu sosiaalisten suhteiden ylläpito itseään ylempiin johtoportaan jäseniin (lipominen), toiseksi firman varojen pumppaaminen yksityiskäyttöön mahdollisimman tehokkaasti (tähän kuuluu työsuhdeauto ja puhelin, joka käytössä koko ajan, omat asiat hoidetaan työsuhdeautolla työaikana, näihin kuuluvat mm. ostosten tekeminen, kampaaja, rakennekynsien asentaminen yms kivaa, työpaikalla käydään vaan huitelemassa puhelin kuumana, lounaalle kadotaan päivittäin jopa pariksi tunniksi, jonka jälkeen lounas tuodaan mukana töihin jossa se vielä syödään jne.). Jos tämä henkilö joutuu joskus tekemään jonkun, minkä tahansa yhden työn, hän tekee siitä ison numeron. Muut ihmiset ovat työpaikalla tekemässä työtään, heillä on aika tiukilla ja he saisivat hetkessä monoa vastaavasta. Miten tämä sitten on mahdollista?

Tämän naisen johtoasemaan petasi tämän äiti, joka oli asemassa tätä ennen. Nyt tämän äiti hoitaa naisen lapsia ja käy toisinaan työpaikalla päsmäämässä. Huom. kyseessä ei ole perheyritys, vaan äiti käytti henkilökohtaista sekä miehensä, joka on iso turkulainen pamppu, valtaa saadakseen tyttärensä paikalleen. Mitään kilpailua paikasta ei käyty, samalla selkeästi kaikista epäpätevin kuviteltavissa oleva henkilö valittiin tehtävään, jonka sisältö on räätälöity pelkäksi lepotuoliksi. Naisen aseman turvaavat suhteet ylempään johtoon, joiden mielestä nainen on tosi kiva ja pirtsakka tapaus. Sitäpaitsi hänellä on firmassa "kasvot". Kun firman ylempää johtoa saapuu Helsingistä käymään nainen tekee päivän usein ainoan työnsä keittämällä näille kahvit. Sitten hän istuu miesjohtajien kanssa kokoushuoneessa lämmittämässä näitä empaattisella esityksellä, johon kuuluu jatkuva ymmärtävä äänensävy ja 110% samaamieltäoleminen johdon ukkojen ja myyntitykkien kanssa. Näin toimii hyväveli(ja -sisko)systeemi tämän päivän Suomessa. Tämänkin henkilön palkalla saataisiin tilalle kaksi oikeaa työntekijää.

Naisen koko perhe koostuu johtajista. Isi on iso johtaja, äippä oli johtaja ja mies on johtajana isin firmassa. Naisen mies aloitti isin firmassa autokuskina, mutta kun suhde naiseen vakiintui alkoi tämän huima urakehitys johtaja-isin siivittämänä. Lienee turhaa mainitakin, että koko perhe ovat vankkumattomia kykypuolue Kokoomuksen kannattajia.

Mielenkiintoisia ominaisuuksia tässä naisessa ovat myös jatkuva valittaminen (ok kaikki valittavat, enemmän tai vähemmän, ja enemmän tai vähemmän syystä), mitä helvetin aihetta tällä voi olla valittamiseensa? Tietysti on selvää, ettei toimiston työtätekevä väki häntä rakasta, mutta tilanne on jotenkin hyväksytty, ja sitä on hyvin vaikea maanmatosten toiseksi muuttaa. Ihmisillä on myös perheensä ja elämänsä työn ulkopuolella. Valittamisen lisäksi hän vaikuttaa kovasti ihmiseltä, joka ei todennäköisesti koskaan ole elämässään joutunut kovan paikan eteen, vaan hän on edelleen se pilalle lellitty johtaja-isin ja johtaja-äidin tyttö, jolta ei vaadita vastuunkantoa omista toimistaan tai astumista tosimaailmaan. Luultavasti hän olisi maailman eksynein ja surkein ihminen jos hän menettäisi vahvasti puolueellisen, mutta mahtavan tukiverkostonsa. Naisella ei myöskään omaa omia mielipiteitään vaan hän toistaa isin ja äidin mielipiteitä ja maailmankuvaa omanaan.

Ylen toimitusjohtaja Mikael Jungner (sd) sai kenkää ja tilalle asetetaan porvarihallituksen ehdokas, Nokian johtoon kuuluva Lauri Kivinen. Jungner on ollut Ylellä pidetty johtaja, joka on lisännyt johtajan vuorovaikutusta alaisiinsa, esiintynyt rennosti sekä harjoittanut Yleltä ihailtavan liberaalia ohjelmistopolitiikkaa (Jungnerin kaudella Yle on mm. ottanut Alan Ballin True Blood-sarjan ohjelmistoonsa). Tilalle astuu mies Nokian johdoryhmästä, joka muutama kuukausi takaperin myi teletunnistelaitteita Iranille. Iranin vallanpitäjät ovat ilmeisesti käyttäneet Nokian myymiä laitteita opposition tukahduttamiseen. Tällaista kehitystäkö me Iranin kaltaisessa ja suuruisessa maassa toivomme? Vasemmistolaisen Voima-lehden päätoimittaja Tuomas Rantanen kirjoitti lehdessä heidän menettäneen kontaktinsa Iranissa Nokian ja Iranin hallituksen kaupan jälkeen.

Poliittiset johtovirat. Suomessa yksi ylöspäin vievä voima on jos olet Keskustaan, SDP:hen tai Kokoomukseen kuuluva jees-mies. Näin Jungnerkin oli Yle-pestinsä saanut vajaa viisi vuotta sitten. Hallitus (siis Kokoomus ja Keskusta) ovat nyt säännöllisesti miehittäneet SDP:n entisiä posteja. Kokoomuksen Kimmo Sasi kehui Ylen johdon vaihtumista poliittisten virkojen jakamisen loppumisena kun demari Jungnerin tilalle saatiin entinen kokoomusnuori Kivinen. Poliittinen virka vain korvattiin toisella poliittisella viralla. Itse asiassa tämä on vielä huonompi juttu, koska nyt virkojen saajia tulee yhä pienemmästä piiristä. Toinen kysymys on se kuinka mielekästä on ylläpitää tätä suomalaista kolmen suuren kesken tapahtuvaa virkojenjakamisjärjestelmää kun paikat voitaisiin kilpailuttaa avoimesti ja saada enemmän potentiaalisesti päteviä johtajia palleilleen.

Politiikka on harvoin sitä, miltä poliitikot ja media haluavat sen näyttävän. Salaisuudet, valheet ja petolliset mielikuvat ovat arkipäivää politiikassa, ja vaikka päätökset tehdäänkin muodollisesti lakeja ja virallisia menetelmiä noudattaen, ne muotoutuvat usein ihmisiltä salassa epävirallisissa neuvotteluissa ja keskusteluissa. Politiikka perustuu puolitotuuksille ja illuusioille - savulle ja peileille - ja koska poliitikot hyötyvät tästä, heillä ei ole mitään motiivia ryhtyä muuttamaan sitä.

Joka vuosi noin 120 maailman vaikutusvaltaisimmista ihmisistä kokoontuu niin kutsuttuun Bilderberg-kokoukseen lukittujen ovien taakse täyteen mediapimentoon aseistettujen vartijoiden taakse puhumaan maailman poliittisesta tulevaisuudesta. Bilderberg-kokousten jäsenillä ei ole lupa kertoa, keitä oli paikalla, tai mitä kokouksessa käsiteltävistä asioista puhuttiin. Kokouksen yksityiskohdista edellytetään jäsenistöltä täyttä vaiteliaisuutta. Ensimmäisen kerran Bilderberg-ryhmä kokoontui 29.-31. päivä toukokuuta vuonna 1954 alankomaalaisessa Hotel de Bilderbergissä, josta ryhmä sai nimensä, ja sittemmin se on kokoontunut säännöllisesti ympäri Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa.

Bilderberg-kokousten jäsenet ovat politiikan merkkihenkilöitä, finanssieliittiä, kuninkaallisia sekä vaikutusvaltaisimpien medioiden kermaa. Lyhyesti sanottuna siis aika pirun tärkeäitä jätkiä. Suomesta Bilderberg-ryhmän kokouksiin ovat osallistuneet muun muassa valtiovarainministeri Jyrki Katainen, pääministeri Matti Vanhanen, SDP:n entinen puheenjohtaja Eero Heinäluoma, presidentti Martti Ahtisaari sekä Nokian entinen toimitusjohtaja Jorma Ollila. Muutamia kansainvälisesti merkittäviä Bilderbergin osallistuja ovat olleet EU:n presidentti Herman Van Rompuy, Yhdysvaltain presidentti Barack Obama, pankkiirikeisari David Rockefeller, Britannian entinen pääministeri Tony Blair sekä Hollannin kuningatar Beatrix.

Kevyesti pöljintä Bilderberg-kokouksissa on se, miten vähän media kiinnittää niihin huomiota. Selitystä tälle on haettu siitä, että kokouksissa on mukana paljon vaikutusvaltaista media-alan väkeä. Jos 120 eri maiden Big Brother -kilpailijaa tapaisivat epävirallisesti viikonlopun ajan suljettujen ovien takana jossain päin maailmaa ja mukaan pääsisi Suomesta Aso Alonso, asiasta uutisoitaisiin iltapäivälehtien lööpeissä ja Helsingin Sanomien nettisivuilla vähintään viikon ajan. Samoin kävisi, jos jossain päin maailmaa järjestettäisiin vastaava tapahtuma näyttelijöille, ja Suomesta mukaan pääsisi Jasper Pääkkönen. Kuitenkin kun 120 maailman vaikutusvaltaisimmista ihmisistä tapaa suljettujen ovien ja aseistettujen vartijoiden takana, ja mukana on Suomen ministeritason vaikuttajia sekä Nokian pääjohtoa, ei asiasta mainita sanallakaan Suomen suurimmassa sanomalehdessä. Tämä on paradoksaalista. Vaikka itse tapahtumassa ei puhuttaisi kuin säästä ja Pokémoneista, on tapahtuma jo puhtaasti siihen osallistuvien ihmisten aseman ja määrän vuoksi äärimmäisen merkittävä sekä poliittisesti että taloudellisesti.

Viralliselta statukseltaan Bilderberg-ryhmän kokouksissa on kyse epävirallisista tapaamisista, joihin ihmiset tulevat yksityishenkilöinä. Epävirallinen ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei kokouksilla olisi vahvaa todellista merkitystä. Päinvastoin; useilla erilaisilla epävirallisilla kokouksilla voi olla erittäin painava poliittinen merkitys. Suomessa hallitus kokoontuu usein ennen valtioneuvoston yleisistuntoja käsittelemään yleisistunnossa päätettäviä lakiehdotuksia epävirallisesti niin sanotuissa iltakouluissa. Iltakouluilla ei ole virallisesti valtaa tehdä päätöksiä, mutta konsensus, jonka pohjalta päätökset myöhemmin muodollisesti tehdään, muodostuu usein niissä. Bilderberg-ryhmässä on kyse hiukan samanlaisesta asiasta, sillä epävirallisuudestaan huolimatta sillä on huomattavaa vaikutusta maailmanpolitiikan ja globaalin talouselämän muotoutumiseen.

Vuonna 2003 BBC:n toimittajat pääsivät käsiksi Bilderbergin asiakirjoihin. Toimittajat noteerasivat, että Bilderberg oli käsitellyt muun muassa yhteisen rahan luomista Euroopalle. Asiakirjat, joihin toimittajat tutustuivat, olivat todennäköisesti samoja vuoden 1955 Bilderberg-kokouksen asiakirjoja, jotka vuotivat myöhemmin WikiLeaksin kautta Internetiin. Vuotaneiden asiakirjojen yhteenvedossa puhutaan "painavasta tarpeesta tuoda Saksan kansa yhdessä muiden eurooppalaisten kansojen kanssa yhteisen talousalueen alle". Asiakirjat myös hahmottelevat suunnitelmaa "saada aikaiseksi mahdollisimman lyhyessä ajassa mahdollisimman suuri integraatio, lähtien Euroopan yhteisistä markkinoista". Myöhemmin entinen EU-komissaari ja Bilderberg-ryhmän ohjauskomitean pitkäaikainen puheenjohtaja Etienne Davignon vahvisti EUObserverille antamassaan haastattelussa Bilderberg-ryhmän vaikuttaneen euron kehitykseen.

Bilderberg-ryhmän vaiteiliaisuuden ja salailuhalun vuoksi on käytännössä mahdotonta sanoa varmasti, miten suuri ryhmän epävirallinen vaikutusvalta on. Se on kuitenkin riittävää, että tasavallan presidentti Tarja Halonen pitää vaiteiliaisuutta välttämättömänä Suomen presidentti-instituution toimien hoitamiseksi. Teemu Välimäki pyysi vuonna 2007 presidentin kansaliasta Bilderberg-ryhmää koskevia asiakirjoja. Nykyinen tasavallan presidentti Tarja Halonen vastasi asiakirjapyyntöön toteamalla “Presidentti Martti Ahtisaaren pyynnöstä päätän, että pyytämänne asiakirjat ovat presidentintoimen hoitamisen kannalta välttämättömän luottamuksellisuuden suojaamiseksi salassa pidettäviä. Tämän johdosta asiakirjapyyntöönne ei suostuta.”

Näin sivuhuomiona todettakoon, että jos meikästä tulee joskus presidentti vaikka koko Suomen käytyä äänestämässä kännissä, julistan heti ensimmäisenä toimenani nuo asiakirjat epäsalaiseksi ja julkaisen ne tässä samassa blogissa. Jos ei muuten, niin jo ihan läpän vuoksi. Jos jostain meikän kaverista tulee joskus presidentti, aion lobata sitä vapauttamaan asiakirjat tarjoamalla sille bissen Rokkibaarissa ja laulamalla sille Ramonesin Pet Semataryn. Tarjous on muuten auki myös Tarja Haloselle, että kannattaisi ehkä harkita. Mutta mennäänpä taas asiaan, että ei lähde juttu ihan kokonaan räpylästä.

Epävirallisen poliittisen vaikutusvaltansa lisäksi Bilderberg-ryhmä ei ole myöskään juridisesti täysin ongelmaton. Monissa maissa on lakeja, jotka kieltävät valtion hallituksen edustajia tapaamasta vieraiden valtojen hallituksien jäseniä ilman virallista lupaa, eli epävirallisesti. Yksi tällainen on Yhdysvaltain Logan Act, jonka mukaan liittovaltion asukas ei saa tavata tai käydä neuvotteluja vieraiden valtojen hallituksien tai virkamiesten kanssa ilman Yhdysvaltojen virallista lupaa. Bilderberg-kokouksessa on kyse nimenomaan tästä, eli valtioiden hallituksien jäsenten ja virkamiesten epävirallisesta, ilman minkäänlaista demokraattista tai parlamentaarista valvontaa tapahtuvasta tapaamisesta. Logan Act on kuitenkin melko ympäripyöreää lakitekstiä, eikä sitä ole sovellettu kuin kerran koko liittovaltion historiassa, joten se, mitä laki juridisesti käsittää, on kiinni tulkinnasta ja Yhdysvaltain lainkäyttäjien halukkuudesta soveltaa Logan Actia.

Suomen perustuslain 63 §:n 2 momentin mukaan "Ministerin on viivytyksettä nimitetyksi tultuaan annettava eduskuntaa varten selvitys elinkeinotoiminnastaan, omistuksistaan yrityksissä ja muusta merkittävästä varallisuudestaan sekä sellaisista ministerin virkatoimiin kuulumattomista tehtävistään ja muista sidonnaisuuksistaan, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa hänen toimintaansa valtioneuvoston jäsenenä." Vaikka pykälä käsittelee pääasiallisesti taloudellisia sidonnaisuuksia, on lakitekstin muotoilu yleinen ja se koskee kaikkia sidonnaisuuksia, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa ministerin toimintaa valtioneuvoston jäsenenä. Yleisen kirjoitusasunsa vuoksi pykälä voi tulla kyseeseen myös käsiteltäessä ministerin sidonnaisuuksia esimerkiksi Bilderberg-ryhmään, joka on jo pelkästään osanottajiensa statuksen ja jopa tasavallan presidenttiin ulottuvan painoarvonsa vuoksi erittäin merkittävä vaikutusvaltaisten ihmisten yhteenliittymä. Tämänkin pykälän soveltuvuudesta tapaukseen on kuitenkin mahdoton sanoa tarkasti mitään, ellei esimerkiksi joku elämää hienompi tyyppi, kuten Jyrki Kasvi tai Markku Uusipaavalniemi, päätä ottaa asiakseen kiinnittää tähän seikkaan huomiota eduskunnassa.

Demokratian kannalta on välttämätöntä, että kansalaiset voivat tietää, mitä heidän demokraattisesti valitut päättäjänsä tekevät ja puhuvat. Ainoastaan näin demokraattinen kontrolli voi tapahtua. Bilderberg-ryhmän tapauksessa kansa tietää enemmän siitä, mitä Matti Vanhasen yksityiset tekstiviestit sisältävät kuin siitä, mitä Matti Vanhanen puuhaa 120 muun maailman vaikutusvaltaisimman ihmisen kanssa ryhmässä, jonka epävirallinen vaikutus ulottuu Euroopan keskuspankin rahajärjestelmästä Suomen tasavallan presidentin tasolle. Bilderberg-ryhmä edustaa kaikkea sitä, mikä on ongelma nykyisessä poliittisessa kulttuurissa. Siinä on kyse päätöksien salaisista alustuksista, hallitsijoiden näkymättömistä neuvotteluista ja epävirallisesta vallasta yli virallisten instituutioiden. Median vähättelevä suhtautuminen 120 maailman vaikutusvaltaisimman ihmisen kokoukseen ja vastaavasti retosteleva suhtautuminen Big Brotheriin ja tekstiviesteihin taas kertoo siitä, miten media on unohtanut demokratian kannalta välttämättömän asemansa vallan vahtikoirana ja ryhtynyt pseudoinformaatiota tuputtavaksi viihdyttäjäksi. Bilderberg-ryhmä on vastoin demokratiaa ja sen toiminta on meidän päättäjiemme sanktioimaa.

Lopuksi vielä Teemu Välimäen toimittama Jyrki Kataisen haastattelu Turussa 7.12.2009 koskien Bilderberg-ryhmää:

"Laki käytännöstä estäisi lopulta kaiken muuntogeenisten kasvien viljelyn maassamme."

Näin kiteyttää perinnöllisyystieteen emeritusprofessori Petter Portin 22.11. Helsingin Sanomien mielipide-palstalla hallituksen 13.11. eduskunnalle antaman lakiesityksen tulevan vaikutuksen.

Lakiesitys lyhykäisyydessään määräisi (ja todennäköisesti tulee määräämään, kun Vihreätkin istuvat hallituksessa) geeniteknologialla parannellun perunan viljelyksien ja tavanomaisella tuotantotavalla viljellyn perunan välille 18 metrin suojarajan, luonnonmukaisella menetelmällä viljellylle suojaraja olisi 30 metriä. Suojarajan tarkoitus olisi estää risteytyminen. Portin kirjoittaa Ruotsissa ja Hollannissa vastaavan suojarajan olevan 3 metriä ja Tanskassa 2 metriä. Kotimaistenkin tutkimusten mukaan 2-3 metrin suojaraja on riittävä.

18-30 suojarajan asettaminen vaikuttaa siten ettei yksikään viljelijä ota geenimuunneltua perunaa pelloilleen jos joutuu jättämään kymmenien metrien levyisiä kaistaleita viljelemättä. Saatavilla olisi esimerkiksi perunaruton kestävä geenimuunneltu perunalajike.

Vaikuttaa siltä että edistyksellistä viittaa harteilleen asetteleva Kokoomus on taipunut Keskustan kantaan, jotta saa jatkossa taas toteuttaa sille itselleen olennaista politiikkaa keskustan myötämielisyydellä. Myöskin koska keskimäärin teknologiamyönteinen Vihreät istuvat hallituksessa, oppositio tuskin tulee vastustamaan lakialoitetta ja asian toteutuminen Suomessa tulee siirtymään hamaan tulevaisuuteen.

Suomi ottaa päivittäin askeleen kohti kieroutunutta oligarkiaa, jossa valtio muuttuu lähinnä järjestelmäksi, jonka tarkoituksena on siirtää varallisuutta pois kansalaisilta hallitsevan eliitin ja heidän lähipiirinsä taskuun. Tapa, miten oligarkia pyritään saamaan aikaiseksi, on tuttu. Siihen kuuluu julkisen vallan painostusta, hämäriä sopimuksia ja korruptiota. Kaikki tämä pyritään piilottamaan valheiden alle. Valheet eivät ole kuitenkaan järin hyvä piilopaikka, sillä kun niitä vähän päältä rapsuttaa, paljastuu alta kasa sontaa.

Seuraavassa on pieni ote Kokoomuksen sisäministeri Anne Holmlundin Etelä-Suomen päällystöpäivillä Espoossa pitämästä puheesta; "Turvapaikanhakijoiden määrä on viime vuosina noussut voimakkaasti ja turvapaikkahakemusten käsittelyajat ovat pidentyneet. Turvallisuusviranomaisten kannalta keskeinen haaste on maahanmuuttovastaisuuden vähentäminen ja rasismirikosten ennaltaehkäisy."

Maahanmuutto on poliittisten päättäjien tekemä tietoinen valinta. Maahanmuuttaja on ihminen, joka on tullut maahan. Sana "maahanmuuttovastaisuuden" on tämän vuoksi äärimmäisen olennainen. Maahanmuuttovastaisuus ei nimittäin eroa esimerkiksi "ydinvoimavastaisuudesta" tai "veronkorotusvastaisuudesta". Ministeri Holmlund kehottaa puheessaan viranomaisia eksplisiittisesti toimimaan hallituksen ajaman politiikan vastustuksen vähentämiseksi. Asiaa ei edes yritetä peitellä tai kierrellä puhumalla "maahanmuuttajavastaisuudesta", vaan Holmlund toteaa yksiselitteisesti asiassa olevan kyse maahanmuuton vastaisuudesta. Ihmisten mielipiteiden kaitseminen ei luonnollisestikaan kuulu poliisien toimenkuvaan, mutta tämä ei Anne Holmlundia estä.

Nykyisessä humanitaarisen maahanmuuton politiikassa ei ole todellisuudessa kyse hädänalaisten auttamisesta, minkä voi huomata yksinkertaisella laskutoimituksella. Sisäasiainministeriön maahanmuuttojohtajan Sirkku Päivärinteen mukaan yhden alaikäiseksi ilmoittautuneen turvapaikka maksaa valtiolle noin 57 000 euroa. Kirkon ulkomaanavun mukaan yhden kehitysmaalaisen lukutaito maksaa 100 euroa. Yhden turvapaikan hinnalla voidaan siis opettaa 570 ihmistä lukemaan. Lukutaito kestää läpi koko elämän, mutta turvapaikka ainoastaan yhden vuoden. Lukutaito myös auttaa suoraan maata, jossa ihmiset kärsivät. Maahanmuutto tuosta maasta pois ei.

Unicefin mukaan poliorokote maksaa 1,3 euroa kymmentä lasta kohti. Yhden alaikäiseksi ilmoittautuneen turvapaikan kustannuksilla saadaan siis 438 460 lasta rokotettua poliota vastaan. Tuhkarokkoa vastaan samalla rahalla saadaan rokotettua 285 000 lasta. Puhtaasti hinnan ja hyödyn suhteita vertailemalla huomaa, että humanitaarinen maahanmuutto on äärimmäisen kustannustehoton tapa auttaa yhtään ketään, ja että samalla rahalla voidaan saada aikaiseksi paljon enemmän hyvää kuin nykyisillä metodeilla.

Tästä herää luonnollisesti kysymys, että minkä vuoksi koko humanitaarista maahanmuuttoa sitten ylipäätään harrastetaan, kun se ei tosiasiallisesti juurikaan auta ihmisiä. Jos ei ole varma, miksi jotain tehdään, on hyvä katsoa, ketkä siitä hyötyvät. MTV3:n mukaan Anne Holmlundilla oli vuoden 2008 helmikuussa yli 700 000 euroa velkaa. Jopa ministerin palkkatasoon verrattuna tämä on erittäin paljon. Ministeri Holmlundin veli on kiinteistöyrittäjä Ilkka Holmlund. Satakunnan kansa uutisoi viime huhtikuussa, miten Ilkka Holmlundin sijoittajaryhmä pyrkii perustamaan yhden Suomen suurimmista vastaanottokeskuksista Harjavaltaan lähelle Satakuntaa.

Vastaanottokeskukset ovat tuottavaa bisnestä. Valtio maksaa vastaanottokeskuksista koituvat kulut. Yksityiset kiinteistönomistajat, jotka vuokraavat kiinteistöjään vastaanottokeskuksiksi, ovat käytännössä vailla minkäänlaista pelkoa bisneksensä loppumisesta niin pitkään kuin Suomeen tulee lisää maahanmuuttajia, joilla on tarvetta vastaanottokeskuksille. Vastaanottokeskuksen pyörittäminen on liiketoimintaa, josta ei seuraa sen harjoittajalle minkäänlaisia riskejä niin pitkään kuin poliitikot harjoittavat nykyisenkaltaista maahanmuuttopolitiikkaa.

"Valtion varat" on itsessään harhaanjohtava termi. Valtion rahoissa on todellisuudessa kyse valtion kansalaisten verovaroista, joita kerätään valtion kansalaisten etujen ajamiseksi. Tämä merkitsee sitä, että valtio ei todellisuudessa käytä omia rahojaan, vaan veronmaksajien rahoja. Kun valtio vuokraa yksityiseltä kiinteistönomistajalta kiinteistön vastaanottokeskusta varten, se tekee tämän veronmaksajien rahoilla. Se, että Anne Holmlund kehottaa poliisia toimiin maahanmuuttovastaisten mielipiteiden kitkemiseksi, merkitsee sitä, että hän kehottaa poliisia toimiin kitkeäkseen vastustusta politiikalle, jonka vuoksi valtio siirtää hänen veljensä omistamalle yritykselle satoja tuhansia euroja veronmaksajien rahoja vuosittain. Joskus hyvä veli -järjestelyt ovat kirjaimellisia.

Nykyinen poliittinen ilmapiiri on se, että käytännössä vähintään kerran viikossa paljastuu jotain uutta korruptioon viittaavaa. Tästä huolimatta joillakin ihmisillä elää usko, että kun poliitikot väittävät tahtovansa auttaa ihmisiä, poliitikot myös toimivat puheidensa mukaisesti. Yleensä poliitikot eivät kuitenkaan tee näin, vaan kyse on lähinnä retoriikasta - sanoista ja kuumasta ilmasta. Se, että ihmiset uskovat poliitikkoja, ei ole varsinaisesti ihmisten vika, koska suuri osa ihmisistä on sen verran hyviä tyyppejä, että lähimmäisten auttaminen tuntuu heistä luonnolliselta ja normaalilta ajatukselta. Valtaan kuitenkin sisältyy se piirre, että se korruptoi, ja mitä vähemmän sitä valvotaan, sitä likaisemmaksi peli menee.

Katu-uskottavaksi porvariksi ryhtyminen on helpompaa kuin useimmat meistä luulevat. Se ei välttämättä vaadi edes älykkyyttä - itse asiassa mitä vähemmän järkeä, sitä parempi. Kunhan on iso lompakko ja osaa vältellä ruumiillisia töitä.

Aluksi tietoisku:

"Suomalainen! Miksi et erottuisi tavallisesta kansasta? Tuplaa elintasosi, muuta arvostetulle asuinalueelle, hanki perheeseen kakkosauto kauppamatkoja varten, älä käytä julkisia liikennevälineitä, äläkä välitä enää erikoistarjouksista. Satsaa laatuun sekä purjeveneessäsi että oman uima-altaasi veden laadussa. Vastusta yksinäisten miesten asuntoloita: sinun on elettävä vertaistesi joukossa. Suomalainen: ala porvariksi!" (http://www.youtube.com/watch?v=ubhITHovxSE)

1. Ensin ihastutaan Kokoomuksen Bob Helsingiltä tilattuun imagoon ja vetäydytään täysillä mukaan "muodikkaaseen" ja "trendikkääseen" "arvopuolueeseen". Tarkastetaan että isi on rikas, otetaan sininen lempiväriksi ja laitetaan se oma pieni maailma pyörimään oman navan ympärillä ja opetellaan olemaan vähät välittämättä muista. Näin päästään hyvin alkuun.

2. Seuraavaksi alkaa aivopesuvaihe eli tutustuminen itse oppisisältöön. Kirjastosta löytyy kaikenlaista kivaa aina Adam Smithistä Ron Pauliin. Niitä ei tarvitse lukea, kunhan omaksuu erinäisiä hokemia, kuten "talouden vapaus on kaikkien etu", "... koska markkinavoimat", "Neuvostoliitto ei toiminut" ja "köyhyys on laiskuutta". Aimo annos sovinismia ja NATO-fanaattisuutta ovat pelkkiä hyveitä. Tärkeintä on muistaa, että "minusta tulee isona rikas".

3. Sitten alkaa egon ja imagon kohotus: aletaan pukeutumaan rehentelevästi pukuun niissäkin tilaisuuksissa, jossa se on ainoastaan hölmöä ja käyttää ainoastaan kiiltonahkakenkiä. Sinisestä kauluspaidasta porvarin tunnistaa. Kotiin tilataan Kauppalehti (jota ei lueta) ja aletaan opetella kansantajun ulottumattomissa olevia sivistyssanoja, joilla pelaamalla saa helposti itsensä kuulostamaan viisaalta (tai idiootilta) vaikka asiasisältö olisi täysin olematon.

4. Seuraavaksi aletaan vaalia porvarillista kulttuuria: kaiken tulee olla amerikkalaista! Porvari kuuntelee listaykkösiä, jenkkipoppia ja muuta muodikasta, katsoo Ramboa, Chuck Norrissia ja muita imperialistisia reaganilaisklassikoita. Nykyaikainen porvari omaksuu lisäksi James Bondin uudeksi idolikseen, kunhan muistaa jättää vasemmistolaisen Quantum of Solacen pois laskuista. Mikään taide, joka vaatii ajattelemaan, ei käy.

5. Sitten on vuorossa liittyminen kokoomusnuoriin, tuohon Suomen ylimielisimpään nuorisojärjestöön. Alkaa hengailu (tai netissäkirjoittelu) omien yhtä itsekkäiden kavereiden kanssa, joskin lämpimiä suhteita tulee välttää - eihän se sovi kunnon porvarille. Tässä vaiheessa mukaan tulee myös antivasemmistolaisuus - mitä sairaampi, sitä parempi. Jälki-neuvostolaisesta traumasta kärsivä neukkuhuumori on syytä omaksua tässä vaiheessa, joskaan itse maasta ei tarvitse tietää mitään.

6. Lopuksi siirrytään irc-galleriaan ja muihin keskustelufoorumeihin haastamaan riitaa vasemmistolaisnuorison kanssa.

Ja volá! Siinä sinulle on ihka aito hemmoteltu kermaperseporvari! Onneksi olkoon ja pidä hauskaa!

Suomalainen seksuaalitasa-arvokehitys on jälleen edennyt: Eduskunta äänesti tänään homoparien oikeudesta adoptoida toisen puolison lapset yhteisesti omikseen. Näin ollen puolison sukupuoleen sidottu, sukupuolisyrjintään syyllistyvä lainsäädäntö muuttuu ja homoparien lapset saavat oikeuden myös toisen vanhempansa sukuun, nimeen ja elatukseen. On sydäntälämmittävää ajatella niitä miehiä ja naisia, jotka ovat tänään tulleet isiksi ja äideiksi - ja niitä lapsia, jotka ovat saaneet uudet vanhemmat.

Olen iloinen, että oikeusvaltio Suomi on osoittanut vapaamielisyytensä ja oikeudentuntonsa asioissa, joissa perisuomalainen junttirasismi, uskonnollinen suvaitsemattomuus ja konservatiivinen pelottelu nostavat päätään ja hankaavat äänekkäästi vastaan. Vain kusipäinen valtio ei hyväksy toisiaan rakastavan parin oikeutta lapsiin ja vielä kusipäisempi valtio kieltää tämän rakkauden kokonaan. Onhan meidän ymmärrettävä, että yhteiskuntamme rakenteiden sisällä asustaa jos jonkinlaista eläjää, eikä kaikki raamatullisista ja muuten perinteisistä normeista erottuva ole väärin! Sääli, että tämänkin keskustelun aikana muun perussuomalaiset idiootit ovat osoittaneet juuri tällaista ahdasmielisyyttä...

Järkyttävää on kuitenkin huomata, miten Suomen oikeisto on kaiken "vapauden" korostamisen keskellä jämähtänyt vanhakantaiseen arvokonservativismiin. Keskustan kansanedustajista ainoastaan alle puolet kannatti lakiesityksen läpimenoa. Kokoomuksen leirissä vastaan äänesti vain neljä, mutta kokonaista 18 olikin jättäytynyt suosiolla pois kiusallisesta äänestyksestä. Politikointia, mitäpä muuta. Kukapa muu äänestäisi "vapaus"-puoluetta, joka paljastuu arvomaailmaltaan vanhakantaisen koti, uskonto ja isänmaa -linjan jatkajaksi... SDP saa hävetä kolmea lakia vastaan äänestänyttä, mutta onneksi Suomessa sentään on kaksi rehellisesti oikeudenmukaista puoluetta, joilla on tasa-arvo -kysymyksiin yksinselitteinen myöntyvä vastaus: Vasemmistoliitto ja Vihreät.

Mutta vaikka oikeuden voitolla oli koettelemuksensa, en voi periaatteessa sanoa olevani yllättynyt: vaikka kirkon ja perinteiden painoarvo on edelleen maassamme vahva, on tasa-arvo-ajattelu silti aina ollut vahvuutemme.

Näin on taas tullut aika vaalikoneella leikkimiseen. Ensimmäisenä uhrinani on aina yhtä luotettava MTV3:n mainosvaalikone, jonka maine ei ole turhaan pilattu loogisilla, olennaisilla tai tärkeillä kysymyksillä tai järjellisillä tuloksilla. Mutta menkööt tämän kerran. Listaan jälleen 10 parasta ja 10 huonointa ehdokastani puolueineen ja prosentteineen.

TOP 10

1. 81.63 % Jussi Saramo Vasemmistoliitto
2. 78.29 % Nils Torvalds Ruotsalainen kansanpuolue
3. 77.44 % Fredrik Almqvist Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
4. 77.00 % Jarmo Ritanen Vasemmistoliitto
5. 76.92 % Juha Sandberg Vasemmistoliitto
6. 76.91 % Eero Väätäinen Vasemmistoliitto
7. 76.62 % Arja Alho Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
8. 76.42 % Kiba Lumberg Vasemmistoliitto
9. 76.33 % Minna Sirnö Vasemmistoliitto
10. 76.23 % Anna Mikkola Vasemmistoliitto

BOTTOM 10

147. 61.09 % Raimo Kotala Suomen Senioripuolue
148. 60.53 % Sirpa Pietikäinen Kansallinen Kokoomus
149. 59.72 % Vesa-Matti Saarakkala Perussuomalaiset
150. 59.59 % Minna Luomala Suomen Kommunistinen Puolue
151. 58.09 % Markku Henneken Itsenäisyyspuolue
152. 57.51 % Anne Linnonmaa Kansallinen Kokoomus
153. 55.77 % Taina Hollo Suomen Kommunistinen Puolue
154. 53.54 % Kai Pöntinen Kansallinen Kokoomus
155. 52.45 % Nina af Enehjelm Ruotsalainen kansanpuolue
156. 51.14 % Joona Puhakka Kansallinen Kokoomus

Yllättäen listani näyttää varsin mukavalta: kymmenestä parhaasta seitsemän vasemmistoliittolaista ja kärjessä Jussi Saramo. Demareiden mukanaolon vielä ymmärrän, mutta kakkosena häärivän henkilön mukana olo on täysi mysteeri: RKP? Vanhoillistakin vanhoillisempi bettre folkin oikeistolainen kielipuolue. Mitä se tekee ihmisläheisen ja oikeudenmukaisen vasemmistolaisella listallani? Varsinkin kun saman puolueen ehdokas löytyy myös listani häntäpäästä samaiselta paikalta! Ja miksi kummassa Anna Mikkolakin on vasta kymmenes...

Luuserilista täyttyi odotetuksi kokoomuslaisista, populisteista, junttinationalisteista ja... mitä ihmettä? Näenkö todella Suomen kommunistisen puolueen kaksinkertaisena tällä listalla? Puolue jonka olen Vasemmistoliiton jälkeen kuvitellut olevan ehdottomasti omia arvojani lähimpänä! Ei, kai se Kokoomuksen hilipalihippaa -mainos yläreunassa jotain onnistui sotkemaan. Vai ovatko kommunistit todella liuenneet noin pahaan jamaan, että yhteiset linjat löytyvät ennemmin kokkareiden kuin vassin kanssa?

Sääliksi käy Joona Puhakkaa. Mies lienee pudonnut liian monta kertaa pää alaspäin liian tyhjään altaaseen.

Albus sanoo (5:54):
Mitäs kokkareet?

Annika sanoo (5:55):
Niin, niistä kokoomusnuorista. Ne tuli tupakkakoppiin (jonka lattialla istuin kahvia ryystäen) kauluspaidat&puvuntakit päällä, ne puhu kirjakielellä konjakista ja politiikasta, arvosteli tarja halosta kauheen tärkeen kuulosena ja mietti vaaliliittoa sdp:n kanssa

Albus sanoo (5:55):
Asdghaha : DD

Annika sanoo (5:55):
Naureskelin niinalle siinä kopin lattialla, ja ne alko näyttää vähän pahastuneilta kun hihittelin niitten jutuille

Annika sanoo (5:56):
Sit siihen tuli konnari, ja se sano sinne herra konjakille että "mitenkän sulla on tupakki huulessa kun juniorilipulla matkustat" ja mä meinasin kieriä naurusta kun se jätkä ihan kauhuissaan yritti välttää sakkoja ja henkkarien näyttämistä

Annika sanoo (5:57):
No, se oli sit 15v, ja se ei olis halunnut näyttää henkkareitaan sille konnarille kun luuli että tulee poliisijuttu

Annika sanoo (5:57):
Ja paras tulee nyt:

Annika sanoo (5:59):
Liityin sit niitten politiikkakeskusteluun ja väittelin niiden kanssa, ja sit ne vähän ajan päästä kysy että olenko keskustalainen vai kokoomuslainen. Virnistin ja sanoin; on se ihme jos ei ole tullut selväksi että kannatan vasemmistoa. Pojat meni ihan lukkoon No, ne yritti vaihtaa puheenaihetta; "Missä lukiossa opiskelet"? -No, minä olin amiksessa, mutta jätin kesken, ja nyt olen töissä hesellä

Annika sanoo (6:00):
Ne ei näyttäny tajuavan, että ihmiset jotka ei käy lukiota ja kannata pikkuporvarillisia puolueita, osaa väitellä politiikasta. Tai että ketään "amista" edes kiinnostais politiikka.

Annika sanoo (6:03):
Ne jutteli myös tosi tärkeinä siitä, miten hankalaa on olla kokoomusnuori alueella jossa melkein kaikki kannattaa sdp:t

Annika sanoo (6:03):
Voi miten kamala kohtalo nuorilla kokkareilla


-Mut sitten tuli huono omatunto tästä merkinnästä kun:

Annika sanoo (6:10):
Tähän perään mainittakoon, että ne oli kyllä mukavia poikia eikä yrittäneetkään vittuilla niinkun jotkut "vanhemmat" olisi yrittäny.


-Tosin ei näköjään tarpeeksi huono omatunto.