IRC-Galleria

www.vanitybackstage.com/2011/04/ike.html

;D;D;D;D; REPS! ;;;p

Viimeaikoina on ymmärrettävästi kohistu ehdokkaiden vaalirahoituksesta. Koska avoimuus näissä asioissa kannattaa, avaan oman rahoitukseni jo ennen vaalipäivää täällä blogissani. Vielä virallista vaalirahailmoitustani ei löydy osoitteesta www.puoluerahoitus.fi, koska vielä viime päivinä suunnitelmat ovat muuttuneet ja pieniä lahjoituksia on tulee loppumetreille asti.

Pääosin vaalibudjettini koostuu omista rahoista. Olen saanut, kuten muutkin alle 30-vuotiaat ehdokkaat, Kokoomuksen Nuorten Liitolta avustusta kampanjaani. Tämän lisäksi kannatusyhdistykseni Hyvää Rabonaa ry. on saanut pieniä lahjoituksia yksityishenkilöiltä ja yrityksiltä. Nämä lahjoitukset ovat olleet muutamasta kympistä muutamaan sataan euroon.

Kirjoittelin vaalibudjettini auki lähes samalla tavalla kuin se julkaistaan puoluerahoitus.fi -sivuilla. Korostan, että summat tarkentuvat vielä varsinaisessa ilmoituksessa. Viimeiselläkin viikolla voi tapahtua muutoksia suuntaan tai toiseen.

Vaalikampanjan rahoitus yhteensä 16985,3

Rahoitus sisältää omia varoja yhteensä 6984,3
Rahoitus sisältää yksityishenkilöiltä saatua tukea yhteensä 1200 euroa
Rahoitus sisältää yrityksiltä saatua tukea yhteensä 1300 euroa

Rahoitus sisältää puolueyhdistyksiltä saatua tukea 6000 euroa
- Kokoomuksen Nuorten Liitto 5000 euroa
- Uudenmaan Kokoomusnuoret ry. 1000 euroa

Muuna kuin rahana annettu tuki 1501 euroa (Tommi Ojala: vaalivideot)

Vaalikampanjan kulut yhteensä 16985,3

Sanoma, ilmaisjakelu- ja aikakauslehdet 4 948,92 euroa
Tietoverkot 1376 euroa
Muut viestintävälineet 1842,92 euroa
Ulkomainonta 1968 euroa
Vaalilehtien, esitteiden ja muu painettu materiaali 2844,46 euroa
Vaalitilaisuudet 1254 euroa
Muut kulut 1250 euroa
Vaalivideot 1501 euroa

Vittu mitä paskaa.

Noniin! Ensimmäinen kysymys oli että millainen johtaja te olette/olisitte?

Ja vastaukset käännettynä suomeksi:

Katainen lupaa käydä kylvyssä jos pääsee johtoon.
Kiviniemi on kaikkea samaan aikaan, eli ei mitään.
Soini näkee itsensä messiaana.
Ja Urpilainen viimeistelee paketin olemalla marionetti.

Siinä neljä tirehtööriehdokasta johtaan sirkusta seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Kuka näistä nyt sitten on se vähiten paskin vaihtoehto?


Toinen kysmys koskee sitä, että pitäisikö puolueen johtajan olla myös puolueen pääministeriehdokas.

Siis mitä vittua? Kyä hei nyt on tärkee asia! Nää on just niitä kysmyksiä mihin me halutaankin vastaus. Tää vaikuttaa mun ääneeni niin helvetisti. Tällä on niin vitusti merkitystä! Ei jumalauta.. varmaan vielä kysyvät lempiväriä ja ruokaa.


Kolmannessa kysymyksyssä puhutaan siitä voiko henkilökohtaiset välit olla esteenä päätöksenteolle ja suomen johtamiselle ja siitä kehitetään aasinsilta kysmykseen; onko kolmen suuren hallitus mahdollinen?

Onhan se periaatteessa ja teoriassa mahdollinen, mutta tuskin tulemme näkemään ratkaisua, jossa Keskusta-Kokoomus korporaatio ottaisi mukaansa hallitustsempaloihin ainoatakaan kansanedustajaa puolueesta jota he eivät pysty määrämään. Kyllä, mielestäni nykyisessä Kiviniemen hallituksessa Vihreät ja RKP ovat mukana ainoastaan muodon vuoksi, ja sillä ehdolla että he tekevät mitä heille sanotaan.

Urpilainen valaisi asian hallituksen suhteen hyvin, mutta ei hyvänen aika, ei ihmiset ole SDP/Kesk-KOK vaihtoehdon välillä, vaan hölmöt. Kiviniemi kuittaa tämän väitteen nokkelalla SDP:hen päin nojaavien nukkuvienpuolueen jäsenien perseennuolennalla väläyttäen sinipunahallituksen mahdollisuuden, valaen kuitenkin uskoa Keskusta -ja Kokoomuslaisiin saman ministerikokoonpanon jatkuvuudesta.

Käytännössähän Kataisen kommentti: "Siirrytään nyt asioihin." Pitää paikkansa, ei sillä ole mitään merkitystä millainen tulos vaaleissa on, joku puolue sieltä enemmistön tulee saamaan tavalla tai toisella, ja sen puolueen linjaa vedetään seuraavat vuodet.

Siis kuka helvetti näitä kysymyksiä on tänne ratkonu?


Neljäs kysymys koskee sitä, että pitäisikö Suomen osallistua tukemaan Portugalia? Sekä talousjärjestelmää ylipäätään.

Tää nykyinen rahatalousjärjestelmä on niin vitun järjetön, että sen takia tämmönen valtion konkurssiin meneminen on edes mahdollinen.

En tiedä pitääkö Suomen mennä takaamaan vai ei, mutta jotain tolle rahatalousjärjestelmälle pitää tehdä, muutenhan tää sama vitun rumba on taas edessä 10-20 vuoden päästä. Tätä kuitenkaan ei tule tapahtumaan, onhan se raha niin vitun tärkeetä ja rakasta, ei sillä oo merkitystä, että porukka vetää itteensä kiikkuun lainojensa takia, kunhan norsunluutornissa on millä mällätä.

En todellakaan ihmettele jos jopa Euroopassa tullaan näkeen kansannousuja 20 vuoden sisällä.


Viides kysymys koskee eläkeiän nostoa.

Kysymys ei juurikaan mun tulevaisuuten vaikuta, mutta mielipide multa löytyy asiaan. Minä en aio pyöriä elämästäni 82 560:tä tuntia rahan perässä, todennäköisempi luku tulee olemaan noin 17 280 tuntia.

Miten vitun sairasta ajatusmaailmaa on se, että näiden johtajien mielestä on tärkeää saada nuorille työpaikka heti valmistumisen jälkeen ja saada kaikille se 40 vuoden työura. Mää oon tätä asiaa käsitelly aiemminkin blogissani, siis oravanpyörää ja kulutusyhteiskuntaa.

Vetää niin sanattomaks taas etten pysty sanoon mitään muuta kuin että vittu mitä paskaa. Onko se sitten ihme, että ihmisillä on näin hyvässä valtiossa niin huono olla? Täällä tarjotaan kaikki tarjottimella, mutta silti vaan valitetaan kokoajan miten elämä on perseestä ja ikinä ei oo aikaa mihinkään, etc, jos meidän valtion johto pyrkii työntään ihmiset tohon oravanpyörään ja imeen ihmisistä mehut irti.. jotta saadaan verotuloja! Rahaa rahaa rahaa rahaa, voi vittujen vittu. Harmittaa kattoo surullisia ja onnettomia ihmisiä tässä valtiossa mihin syntyminen on lottovoitto vaikka saisit pelkät lisänumerot. Niin ja useimmiten siihen surullisuuteen ja onnettomuuteen nämä ihmiset johtaa arki, kuunnelkaapa joskus sitä kännivuodatusta miten elämä on perseestä.

Sitten omasta valinnastaan työttömänä ja osa-aika työttömänä olevia haukutaan lusmuiks yms. Oletteko te jumalauta oikeesti tosissanne? Että teidän arvostus pitäis ansaita tuhlaamalla 1/3 elämästään hajoten työhönsä ja valittaen tuolla jossain pubissa popedan soidessa paskaa elämää? Joo ei, pitäkää vaan se arvostuksenne, mää mieluummin nautin jokaisesta hengenvedostani, kuin oon teidän mittapuulla arvostettu ihminen. Kerätkää te vaan sitä materiaa, arvostusta, yms, mitään niistä te ette mukaanne saa, ja ei teitä oikeesti/aidosti tuu muistaan kukaan muu kuin seuraava sukupolvi. Vai kuinka hyvin te 12-25 vuotiaat muistatte suurmiehen nimeltä Kekkonen? Niin, ette te häntä oikeasti muista, muistatte vain sen mitä hänestä on kirjoitettu. Tärkeää mielestäni on se, miten te muistatte itsenne? Haluatteko, muistonne menevän kutakuinkin näin: 1/3 elämästä työtä tai opiskelua, 1/3 elämästä nukkumista ja viimeinen 1/3 jaettu ruokailulle, tietokoneelle, televisiolle ja alkoholille? Minä en halua. Ai niin juu, onhan teillä se muiden arvostus.

"Mun verorahoilla vittu makoilet vaan kotona!!1". Liity kerhoon jos noin paljon vituttaa, ei maksa mitään ja antaa paljon.


Sieltä tuli netistä naseva kysymys: "Mitä uutta te lupaatte nyt, kun edellisetkin lupaukset jäivät alkumetreille?"
Ja hienosti tuo naisjuontaja osasi väistää sen, mutta komeesti ehti Kiviniemi nolata itsensä huutamalla: "Ruoan alvia laskettiin!"

N-E-L-J-Ä-N vuoden aikana saavutitte noin paljon. Voi jumalauta.


Kuudes kysymys koskee kuntia, ja niiden veroitusta.

Kysymyksen esittämisen mahdollistaa, arvaatteko mikä? Nykyinen rahatalousjärjestelmä.

En jaksa edes paneutua tähän kysymykseen sen tarkemmin, etteköhän te minun mielipiteeni rahatalousjärjestelmästä tiedä. Voin mää heittää tähän kuitenki yhden helmen esimerkin. Okei, innostut viljelemään kotonasi mansikoita. Lahjoitat niitä aluksi ystävillesi, mutta innostut kuitenkin toiminnasta niin paljon, että haluaisit kesällä käydä myymässä yhden sadon torilla. Siis viljelit itse mansikoita, omassa kodissasi, ja haluat pientä maksua vastaan jakaa niitä muille suomalaisille, yksinkertaista, simppeliä, ja kaunista. Ainakin siis teoriassa, mutta jos haluat niitä herkullisia, säilöntäaineettomia luomumansikoitasi myydä, pitää maksaa veroja.

Hetkinen, mitä?

Teit kaiken alusta asti itse, ja siitä sun pitää maksaa veroo? Minkä takia? Valtio tarvii veroja, jotta voidaan ylläpitää palveluita? Miten me ollaan päädytty talousjärjestelmään, jossa valtion tarvii kerätä kansalaisilta verorahoja voidaakseen ylläpitää palveluita. Miten voidaan olla talousjärjestelmässä, jossa valtio voi olla velkaa? Mitä järkee tässä on? Ei mun mielestä mitään.


Seitsemäs kysymys koskee turvallisuutta, natoa, yk-operaatioita ynnä muuta.

Semisti paskan geopoliittisen sijaintimme vuoksi näen itse Suomen tarvitsevan yleistä asevelvollisuutta, tai sitten puramme sen ja toivotaan, että joku meidät pelastaa jos joskus jotain tapahtuu. Ideaalitilanteessa yksikään maa tässä maailmassa ei tarvitsisi armeijaa.


Jos vedetään tää koko helvetin show yhteen tiivistettyyn pakettiin niin se on kutakuinkin tässä:

Kolme vaihtoehtoo tirehtööriks pellekerhoon.
Suomalaisia pidetään niin idiootteina, että pitää kysellä jonninjoutavia vaalien tärkeimmässä tärkeimmässä lähetyksessä.
Kaikkia puolueita johtaa raha, ainoa ero on se, että miten puolueet sitä haluavat käyttää.


Kattokaa ny kessuakin! Ei paljon hymyilytä ajatella, että noista joku/jotkut tulee johtaan tätä maata seuraavat(kin) neljä vuotta.

Jos rahatalousjärjestelmän mahdottomuus jäi ihmetyttään niin tässä on luettavaa: http://ebolakani.blogspot.com/2010/01/velkapyramidiponzihuijaus.html

Sofia Vikman

Korkeakoulujen ei pitäisi olla tutkintotehtaita, joiden tehtävänä ottaa yhtenä vuonna ihmisiä sisään ja sylkeä heidät muutaman vuoden päästä paperit kourassa ulos. Parhaimmillaan koulut voivat toimia uuden kasvun kiihdyttiminä ja työllisyyden edistäjinä. Tähän niitä pitää myös rahoituksella ohjata.

Niin yhteisen kuin henkilökohtaisenkin kakun kasvattaminen tulevaisuudessa tapahtuu työn ja yrittäjyyden kautta. Tästä huolimatta korkeakouluilla ei ole todellista motiivia kiinnostua heiltä valmistuneiden työllistymisestä, eikä valmistuneita yrittäjyys (tai siihen kouluttautuminen) liiemmin näytä kiinnostavan. Yrittäjyyttä tukevat opinnot koskevat vain harvoja ja valittuja. Tähän on viimein tultava muutos.

Suomen tulevaisuus nojaa suomalaisten innovaatioiden ja yritysten syntymiseen. Korkeakouluissa on oltava sopivat puitteet luovuudelle ja opiskelijoita tulee kannustaa hyvien ideoidensa kaupallistamiseen.

Onneksi sentään opiskelijat itse ovat ymmärtäneet työllistämisen merkityksen ja sen mukanaan tuomat mahdollisuudet. Ainakin suurissa yliopistokaupungeissa, kuten Helsingissä, Turussa ja Tampereella on syntynyt opiskelijoiden toimesta yrittäjyysyhteisöjä (entrepreneurship society), joiden tehtävänä on, paitsi houkutella opiskelijoita yrittäjyyden ihmeellisen maailman pariin, myös tuoda erilaisia ideoita yhteen erilaisten toimijoiden luokse ja tukea yritystoimintaansa aloittelevia opiskelijoita. Parhaimmillaan tämä johtaa uusiin menestystarinoihin, jotka työllistävät suomalaisia osaajia.

Lisäksi on tärkeää, että perinteisten asetelmien – kuten ajatus kauppatieteilijöistä yrittäjinä ja humanisteista työttöminä tai tutkijoina – ravistelu aloitetaan sieltä, missä tulevaisuuden tekijät kouluttautuvat. Suomella on vain voitettavaa siinä, että yhteiskuntatieteilijät ja muotoilijat löytävät toisensa. Uskon, että näin voimme kääntää esimerkiksi ikärakenteemme voitoksi, kun monialainen yhteistyö synnyttää uusia sosiaalisia innovaatioita, joiden kaupallistamismahdollisuudet ovat rajattomat!

Yrittäjän menestyminen on yhteistä

Olen myös pohtinut paljon sitä, miksi yrittäjyys on niin suuri kirosana Suomessa. Koemme, että yrittäjän menestyminen on muilta pois, vaikka käytännössä koko Suomen hyvinvointi nojaa kasvavaan yrittäjyyteen ja työhön. Rahanahneiden kapitalistien sijaan yrittäjät ovat monesti pienituloisia puurtajia, jotka haluavat olla oman itsensä herroja tai tehdä töitä juuri itselleen mielenkiintoisen ja tärkeän asian puolesta.

Kateuden kyllästämä vihamielinen ilmapiiri ei kannusta ketään ottamaan riskiä ja kokeilemaan omia siipiään. Jotta luovuudelle, rohkeudelle ja ennakkoluulottomalle yrittämiselle olisi tilaa, on meidän ymmärrettävä, ettei yhden onnistuminen ole muilta pois vaan nimenomaan muille lisää. Jokainen kasvava yritys tuo meille verotuloja ja luo työpaikkoja – uusista tuotteista ja palveluista puhumattakaan.

Tarvitsemme asennekasvatusta, ja ennen kaikkea kasvulle ja innovaatioille myönteisen ilmapiirin. Mikä olisi sen parempi parempi paikka aloittaa, kuin korkeakoulumme? Rahoitusperusteet kuntoon, oikeaa asennetta kehiin ja sallitaan taas onnistuminen Suomessa. Siitä voi matka kohti paremminvointivaltiota alkaa.

---

Alkuperäinen blogiteksti luettavissa täältä.

Kokoomuksen puheenjohtajan, valtiovarainministeri Jyrki Kataisen ajatuksia.

Laita tärkeysjärjestykseen:
1. lapset
2. nuoret
3. vanhukset
4. työntekijät
5. yrittäjät
6. luonto
7. armeija
8. poliisi
9. pakolaiset
10. työttömien työllistäminen

Joku sanoi, että ketään ei saa kohdella eriarvoisesti ikään, sukupuoleen, varallisuuteen, ihonväriin, uskontoon tai seksuaaliseen suuntaumukseen katsoen. Mitä mieltä sinä olet?

Muutamia väittämiä esim. nuori on liian tyhmä tajutakseen elämää. Miehen kuuluu käydä armeija. Rikkailta saa varastaa. Valkoinen rotu on ylempi arvoinen. Kaikki jotka eivät ole muslimeja saa tappaa. Homo on huonompi isä.

Siviilipalveluksesta on haluttu tehdä lähes rangaistuksenomainen vaihtoehto asepalveluksesta kieltäytyjille. Koulutuskeskus on kuin toisinajattelevien individualistien päiväkoti, josta ponnistetaan mitä erilaisempiin paikkoihin suorittamaan palveluksen loppuosa. Varusmiespalveluksen sisältöön kiinnitetään jatkuvasti paljon huomiota, mutta keskustelu siviilipalveluksen kehittämisestä tyssääntyy julkisuudessa usein vain palveluksen pituudesta kinasteluun.

Totuus kuitenkin on, että Suomi tarvitsee sivareita sekä rauhan että kriisin aikana. Siviilipalvelusmiehet tekevät yhteiskunnassamme paljon hyviä töitä ja moni koulu olisikin aika tiukoilla ilman sivareiden apua. Eivätkä kriisin sattuessa kaikki voi olla rintamalla kiinni, vaikka tilanne olisi kuinka paha.

Olisiko vihdoin aika pohtia, mitä hyötyä siviilipalvelus voisi tarjota sen suorittavalle ja sitä kautta myös koko yhteiskunnalle?

Armeijassa on perinteisesti voinut suorittaa erilaisia siviilielämässäkin hyödyttäviä lupia, kuten metsästysluvan, ajokortin, tulityökortin tai vaikkapa räjähdeluvat. Miksei siviilipalveluksessa voi suorittaa vaikkapa ensiapu- , kuljetus- tai järjestyksenvalvojan lupia? Siviilipalvelusmiehillemme voisi kouluttaa esimerkiksi elintarvikkeiden jakoa, väestön ja ympäristön suojaamista sekä pelastustehtävien hoitoa kriisien varalle.

Entä miten on johtajakoulutuksen laita? Jos Suomi joutuu joskus aseelliseen konfliktiin, tarvitsemme ihmisiä, jotka pystyvät johtamaan, organisoimaan ja toteuttamaan kotirintaman väestönsuojelullisia tehtäviä, kun ampumataitoisille on suurempi tarve rintamalla.

Reservin upseerina voin todeta, että Haminan koulutuksesta ja siellä opituista asioista on ollut hyötyä niin intissä kuin siviilissäkin. Usein RUK:n johtamista kritisoivatkin eniten juuri he, jotka eivät sitä ole koskaan käyneet. Soisin mielelläni vastaavaa johtajakoulutusta ainakin osalle siviilipalvelusmiehistämme.

Ei se pituus vaan se sisältö

Mielestäni siviilipalveluksen pituuden tulisi olla yhtenäinen varusmieskoulutuksen kanssa. 6, 9 ja 12 kuukautta ja palveluksen pituus riippuisi koulutettavista tehtävistä ja niistä saaduista taidoista. Esimerkiksi kuljetustehtäviin erikoistuva sivari selviää varmasti kuuden kuukauden koulutuksella, kun taas ensiapuun erikoistuva siviilipalvelusmies on järkevää sijoittaa palvelukseen 12 kuukaudeksi. Kannustavan pidemmästä siviilipalvelusajasta tekisi se, että pidemmän ajan palveluksesta saisi paremman hyödyn – tietenkin korkeamman päivärahan, mutta myös laajemman työkokemuksen vaativammista tehtävistä sekä tulevaisuuden kannalta hyödylliset kurssit.

Lisäksi on syytä muistaa, että siviilipalveluksen järkeistäminen voisi palvella myös alati kasvavia paineita pidemmistä työurista. Entä jos sairaskuljettajaksi mielivä siviilipalvelusmies saisi tarvitsemaansa työkokemusta tai vaikkapa korvaavia suorituksia siviilipalveluksestaan? Hän voisi siten lyhentää opiskeluaikaansa tai kehittyä paremmaksi ammattilaiseksi ja siksi myös työllistyä nopeammin.

Toimiva maanpuolustus kaipaa muutakin kuin vain osaavia taistelijoita. Tämä tulisi ottaa paremmin huomioon ja sivarit pitäisi nähdä maanpuolustuksellisena resurssina, kuten varusmiehetkin. Selvää lienee ainakin se, ettei nykymuotoinen siviilipalvelus palvele juuri muita kuin niitä paikkoja, jotka pääsevät heidän työpanoksestaan nauttimaan.