mm. valvotaan koko yö :3 tuol toi suffu keittelee kahvii ja sillee. :
D
luen tota helvettiin ja takaisin kirjaa :x uu jäin koukkuun ;---: ♥
aww. ihana toi biisi :<<
Pinnallisuuden vastustaminen voi vaikeuttaa elämän kokonaisvaltaista kokemista.
Olen joskus kuullut jonkun sanovan "tää on kyllä aika pinnallista, mutta..." kuvatessaan jotain ei-niin-syvälliseksi kokemaansa, itselleen tärkeää aktiviteettiaan tai mieltymystään.
Pinnallisuuden vastustaminen maistuu vahingolliselta. Kun kritiikin pelossa yritämme peitellä yleisesti pinnallisiksi tulkittuja puoliamme, kiellämme merkittävän osan itseämme. Pyrkimällä näyttäytymään ei-pinnallisesti syvällisinä toimimme juuri sillä tavalla, jota pinnallisuuden kritiikillä yritämme vähentää. Hyväksymällä "pinnalliset" puolemme annamme monipuolisuudellemme, viisaudellemme ja monimutkaisuudellemme tilaa hengittää.
"Asioita syvällisesti pohdiskeleva" syyttää joskus kanssaihmisiään pinnallisuudesta, esimerkiksi koska nämä eivät ole kiinnostuneita keskustelemaan samanlaisista asioista kuin hän itse. Hän saattaa tuomita toisten elitapoja, näkemyksiä tai kiinnostuksen kohteita yrittämättä todella ymmärtää miksi he elävät elämäänsä kuten elävät.
Jollen olisi näin itserakastunut, luultavasti hävettäisi enemmänkin tajuta että olen itsekin toteuttanut tätä. Annan kuitenkin itselleni anteeksi.
Happovalaistunut, kaiken ymmärtänyt hippi saattaa haluta jakaa oivalluksiaan kaikille, ja suivaantuu siitä ettei muita kiinnosta. Näkökulman avartuessa hippi kuitenkin luultavasti ymmärtää, että tärkeimmät oivallukset voi ilmentää aiheesta ja tilanteesta riippumatta - jollei sanoilla, niin teoilla vähintäänkin.
"Jotai autojen viritystä, en tajuu noit vitun amiksii."
"Siistii paeta todellisuutta vetämäl jotai kamaa. Menis töihi!"
"Miten tota voi kiinnostaa jotku vaatteet noin paljo? On elämäs muutaki!"
On ilmeisesti helppoa olettaa, että itselle vieraista asioista kiinnostunut ihminen on yksinkertaisesti toivottoman tyhmä tai loputtoman homeessa. Mistäpä tietäisin vaikka näin olisikin, mutten kuitenkaan koe tarpeelliseksi tarrautua oletuksiini. En ole tavannut tylsää ihmistä - kaikissa tunnen kiinnostuksen kohteista riippumatta kiehtovaa ja inspiroivaa.
Pinnalliset arviot tuntuvat haitallisilta myös esimerkiksi silloin kun arvioidaan toisen ihmisen motiiveja. "Sitä kiinnostaa pelkästään muiden arvostus" ja vastaavat heitot latistavat ihmisen kaksiulotteiseksi karikatyyriksi, eikä tämä ainakaan helpota ymmärrystä ja kasvua. Myötätunto lienee kanankakoista parhaita.
Joitakin omia puoliani joita voi halutessaan pitää pinnallisina:
* Vietän ajoittain paljon aikaa peilin edessä. Katselen itseäni eri kulmista. Ajoittain ihastun, toisinaan ällötyn. Katselen myös itsestäni otettuja valokuvia haltioituneena.
* Koen vaatteet tärkeäksi. Korut myös. Koen niiden ilmentävän sisäistä maailmaani, välittävän minua. Voin ajoittain pukeutua myös älyttömästi, harkitsemattomasti tai rumasti, mutta silläkin vähintään alitajuisesti kommunikoin jotain.
* Katselen mieluusti kuvia kauniista, joskus myös pornoa.
"It is only shallow people who do not judge by appearance. The true mystery of the world is the visible, not the invisible." -- Oscar Wilde
En voi tehdä mitään en pysty ajatteleen
mun laiffi ilman lämpöäs ei enää edes menettele
Nää riimit toistan päässäni vaan uudelleen
muistan vielä ekan päivän jolloin nähtiin ja sen helteen
En voinut pitää silmiäni susta irti
En vieläkään... mun elämään sä valon piirsit
Nyt rakastan sua enemmän kun ketään muuta
Muistan hetken jolloin suutelin ekan kerran suuta
Joka sekunti mun ikäväni taas sua kohtaan kasvaa
Siitä huolimatta aion sua vaan aina rakastaa
En ketään muuta onneks otat rakkauteni vastaan
Mä aion jaksaa ihan sama mitä se maksaa
Mä haluun antaa sulle mitä vaan haluat
Haluan osoittaa kuinka paljon sua rakastan
Ei sitä voi käsittää ykskään ihminen
Osaa olla se ihmis- sydän sitten niin ihmeellinen
Alkaa ilta hämärtää pitäs kohta käydä nukkuun
Mutta ei... meitsi ajatuksiin hukkuu
Vielä vähän aikaa sitten sain sua sylissäni pitää
Nyt jouduit taasen lähteen tuntuu ettei mul oo mitään
Mutta se aina auttaa ja mun mieltä lohduttaa
Kun tiedän et on mies joka mua rakastaa
Tää kaikki tulee kyllä vielä kääntyyn parhain päin
Toivoin siitä hetkest niin kun sut ekan kerran näin
Tää juttu oli rakkaut heti ensisilmäyksellä
Ja nyt ainakin rakastan sua koko mun sydämellä
Mä en pysty edes ajatteleen mitä olisin ilman sua
Kiitos siitä sulle rakas et annoit mun suhun rakastua
Nyt tyynyy puristan mä sylissäni ikävästä
Kunpa voisit olla vieressäni viel mut kyl tää tästä
En aio ikävässä kylpee vaan aion pitää mun pään
Aika kuluu hitaasti mut silti kohta taas sut nään
Otan kännykkäni esille on pakko sulle soittaa
Pakko kuulla sun äänes ettei ikävä saa voittaa
Vaik välil oiski vaikeeta en anna sen masentaa
Sillä kaikki tulee joskus kohti sitä vaihetta
mutta mä en aio susta ikin päästää irti
Vaikka ote löystys sidon sut uudestaan muhun kiinni
Mä lupaan sulle rakas etten tuu sua ikin pettään
En jättäs sua pulaan vaikka kaikki menis mettään
Sillä joka sadussakin aina lopussa kiitos seisoo
Vaik tää juttu onkin totta satua tää ei oo
Silti välil tuntuu että oot vaan kuvitelmaa
Mutta edes mun mieli ei vois noin kaunista kuvitella
...Moi rakas... mun oli vaan pakko soittaa kun mä halusin kuulla sun
ääntäs... Mun vaan piti kertoo et mä rakastan sua...
Ra-Rakas
Tulisitpa pian takas
Ra-Rakas
Tulisitpa pian takas, jeah
Ra-Rakas
Tulisitpa pian takas
Ra-Rakas
Tulisitpa pian takas, jeah
(Mä rakastan sua...)
Ra- Rakas/ (enemmän kun ketään muuta)
Tulisitpa pian takas/(... ja se on totuus...)