Kumpaa sinä pelkäät, melua vai rauhaa?
Kumpaa sinä kaihdat, yksinäisyyttä vai laumaa?
Miksi sä itket, kun naapurissa jonkun lapsi nauraa?
Olet syvää vettä,
luoksepääsemätön vuori,
unohdettu ullakko,
olet titaaninen kuori.
Miksi sä itket, kun naapurissa jonkun lapsi nauraa?
Miksi sä itket, kun radiossa joku rakkaudesta laulaa?
Puhu äänellä, jonka kuulen,
sanoilla jotka ymmärrän,
runoilla jotka käsitän.
Sinuun tarvii tekstityksen,
salaisuuksien selittäjän,
kertojan kaikkitietävän.
Puhu äänellä, jonka kuulen.
Olen yksinkertainen, aina selitystä vailla.
Sinä kartta monimutkainen, matka vierahilla mailla.
Miksi sä itket, kun radiossa joku rakkaudesta laulaa?
Puhu äänellä, jonka kuulen,
sanoilla jotka ymmärrän,
runoilla jotka käsitän.
Sinuun tarvii tekstityksen,
salaisuuksien selittäjän,
kertojan kaikkitietävän.
Puhu äänellä, jonka kuulen.
Maanantaiaamuna krapula ja vapina, tuijotan vessan seinää.
Olen työpaikan sonni, porsas sekä apina, suu täynnä kuivaa heinää.
Silti toimiston tyttöjen salaisissa unissa kaikkien kanssa vehtaan.
Tunnen hankaussähköä, kipinöitä munissa, minä se vasta kehtaan olla mies,
Nainen, tahdotko, että sut pois näistä kuvioista veisin?
Jos haluat voit vaikka istua kasvojen päälle hajareisin,
ja syviä naarmuja raapia selkääni punaisilla kynsilläsi,
puhua kielillä, kiusata hengiltä tekemällä kaiken... kaiken.