Valvotaan,
kuunnellaan joka suuntaa.
Mikään ei voi yllättää.
Lusikkaan,
piiloudutaan peiton alle.
Näin kaunista ei saa särkymään.
Niin vuokses menisin liekkeihin,
parkumatta palaisin, olla parempi tahtoisin.
Sinä se oot.
Torjutaan,
taistellaan sitä vastaan,
joka yrittää meidät erottaa.
Vaikka pelottaa,
vaikka tuntuu että paha painaa liikaa,
kaksin voi sen kantaa.
Niin vuokses menisin liekkeihin,
parkumatta palaisin, olla parempi tahtoisin.
Sinä se oot.
Ja niin vaikka halkeaisin haavoihin,
sinä voitehista vanhin, korjaat mut kokoon taas.
Sinä se oot.
Niin.
Niin vuokses menisin liekkeihin,
parkumatta palaisin, olla parempi tahtoisin.
Sinä se oot.
Ja niin vuokses menisin liekkeihin,
halkeaisin haavoihin, olla parempi tahtoisin.
Sinä se oot.
olisitko ollut etupenkin poika
vai meitä, jotka aina taakse istuttiin
olisitko ollut niitä jotka heittää lumipallon
vai meitä jotka väistettiin
tänään oisitko oikeesti onnellinen
vai valvoisitko huolias
tänään oisitko kynsissä kiusaajien
vai pitäisitkö puolias
olisitko käynyt koulujasi kauan
oisko juotu me kesäkuussa maljoja
olisitko suvun musta lammas,
niin kuin minä oon, jolle illat ovat aamuja
tänään oisitko tähtemme kaukaloiden
vai luottaisitko lauluihin
tänään oisitko löytänyt rakkauden
vai etsisitkö vieläkin
oisinko niin kuin sinä
oisitko niin kuin minä
nukkuisit TV auki levottomat yösi
oisitko niin kuin minä
oisitko niin kuin isä
nukkuisit valot päällä levottomat yösi
Kiire olla jotakin,
pakko pistää pakka sekaisin
Satumaahan kaukaiseen opetettiin kaipaamaan
Nouskaa ja nostakaa kätenne, te olette vahvoja, noin!
Nouskaa ja näyttäkää itsenne, te olette kauniita, noin!
- - -
Leikkaamme auki sen,
osat yksi kerrallaan
Läpi käymme heikkoudet,
veri vaahdonnut punnitaan
Keuhkot huudosta väsyneet,
sydän sykkyröitynyt
Huulet valheista rohtuneet,
iho huolessa hiertynyt
Potilas kuollut heikkouteen,
omaan mahdottumuuteensa
Vuosia tapoimme toisiamme
Potilas kuollut heikkouteen,
suremaan jäävät omaisensa,
sinä ja minä ja syntymättömät lapsemme