No voi nyt helvetin saasta miun kanssain.
Lupasin, että stalkkaan tätä, etten vain missaisi yhtäkään lukua. Niinhän en näemmä tehnyt. Hyvä, kun en unohtanut tätä.
Tämä jätti nyt niin haikea fiiliksen, ettei oo tottakaan. En itke lähes koskaan ficcien/novellien/what evah:ien takia. Enkä itkenyt nytkään. Olo on vaan sellanen, kuin itkisin koko ajan.
Luojan kiitos, päädyin lukemaan tämän.
Liian surullista. En kykene nyt yhtään mihinkään. Pikkuveljeni on näköjään sitä mieltä, että pitäisi kyetä.
Varmaan mikään ficci ei ole ikinä jättänyt oloani näin turraksi. Kiitos siitä. Kirjoitat niin upeasti, etten ole oma itseni varmaan koko päivänä.
Ihan kuin nuo kaikki koettelemukset olisivat sattuneet itselleni.
Ole ylpeä itsestäsi, mie en ikinä pystyisi kirjoittamaan mitään tämän tapaistakaan. Äh, ei tästä tule nyt yhtään mitään.
Olen erittäin sekavassa mielentilassa, enkä voi nyt mitenkään kirjoittaa järkevää kommenttia.
Hieno, hieno ficci. Iso kiitos.
"Sen lisäksi, että ne parittelevat ihan parittelemisen ilosta, ne myös harrastavat joukkoraiskauksia (lauma koiraita ympäröi yhden naaraan, eivät päästä sitä pois tämän lähettämistä hätäsignaaleista huolimatta, ja panevat sitten naarasta vuorollaan)."