Taas tulee se hetki, jota mä vihaan eniten/ täytyy hyvästellä, pyyhin poskelt kyyneleen/
Ja nyt kaduttaa, etten pakannu mun kamoja/ ja hypänny vaan matkaan/
Itken hiljaa tyynyyn, tuntuu pahalta/ ja vaikka kuinka yrittää se tuntuu aina samalta/
Mietin asioita, tuijotan kattoo/ oon ku eksyny, joku vetää alta mattoo/
Sun lähdön jälkeen oon aina apeena/ ja kaikki mihin katon näyttää kapeelta/
Musta tuntuu, etten oo ollu sulle tarpeeks hyvä ystävä/ enkä todellakaan ansaitsis sun kaltast ystävää/
Mä oon joka päivä kiitollinen susta/ ilman sua maailma ei ois harmaa, vaan musta/
En oo varmaan sanonu tätä koskaan, mut oot mulle rakas/ ku astuit ulos ovesta halusin huutaa sut takas/ Pidätin kyyneleitä siihen asti, ku sä lähit/ mut sen jälkeen itku tuli väkisinki/
Sil hetkel tajusin, miten onnekas oon/ mul on sut, pilvien takaa näkyy aurinkoo/
Sä oot mulle tärkee, merkitset paljon/ ja sun pelkkä olemus pyyhkii aina pois sen varjon/
Mä haluun, et sä tiiät miten paljon mulle merkkaat/ aikanaan ojensit käden ja mä kiipesin sun kelkkaan/
Sitä valintaa en oo katunu mä päivääkään/ ja mä pysyn sun kyydis minne ikin' tie viekään/
En osaa ikinä sanoo näitä asioita kasvotusten, se on helpompaa näin verbaalisesti.
Mut mä haluun, et sä tiiät, että tänään, ku lähit se tuntu todella pahalta. Sitä ei aina tajua mitä arvokasta itellä onkaan, ennen ku joutuu heiluttaa kättään hyvästien merkiks.
Mä en oo katunu päivääkään sitä, että me tutustuttiin ja sä oot ainoo ihminen(tai avaruuslisko), joka on oikeesti pysyny mun vierellä kaikkien näiden vuosien aikana. Sä oot tukenu ja auttanu mua vaikeissa tilanteissa. Sä oot ollu mukana iloissa ja suruissa. Mä en tiedä mitä merkitsen sulle, mutta mulle sä merkitset kaikkee.
Mä en tiedä miten oisin jaksanu kaikki nää vuodet ilman sua. Ja musta todellakin tuntuu, että oon vaan aina tilittäny sulle mun ongelmista, enkä oo ollu mikään hirveen hyvä ystävä. Anteeks siitä. Sä oot ihminen, jolta mä en vois enempää toivoo
Ne hetket, jotka mä oon saanu viettää sun kanssa, on mun elämäni parhaimpia. Tästä tuli nyt tällänen tilitys(taas kerran), mut mun oli pakko kertoo tää sulle, koska päässä pyörii kaikkee ja musta tuntuu, etten oo sanonu tätä tarpeeks usein, oot mulle rakas ja tärkee, enkä todellaan halua ikinä menettää sua<3 Kiitti, että oot olemassa.
Kaipaan sun kainaloon sun viereen
Kaipaan sua surun väkisin mä nielen
Kaipaan sun hymyä täydellistä
Kaipaan sun kosketusta ihmeellistä
Ikävoin sitä päivää kun sut omakseni sain
Olit täydellinen mutta minä nolla vain
Ajattelin ettei siitä tulis mitään
Mutta sinä lupasit aina kiinni pitää
Onnellisia hetkiä nyt yön pimeydessä muistan
Suolaisen kyyneleen huulillani maistan
En voi hengittää ahdistaa paljon
Tuntuu että hunningolle vajoon
Tuntuu että kaikki kaatuu päälle
Kusipää oon nyt minäkin nään sen
En voi vieläkään uskoa todeksi
Sä lähdit pois ja minä jäin yksin
Kulkemaan tätä loskaista polkua
Mistä saan apua mistä saan lohtua
Tuntuu ettei olis enää voimaa jatkaa
Mutta pakko jaksaa jatkaa matkaa.
Se oli parasta aikaa mitä sun kanssas olin rakas, muistan sen nyt ja aina <3
harmaa ilma vaan korostaa tän päivän kurjuutta, jälleen kerran itkemäs galleria blogi paskaa elämä : D asd. vitun säälittävää.
mut siis sillee, ei pitäis olla mitää kummallista.
ehkä se johtuu just siitä sit ? tyhjä olo päivästä toisee ja sisällä kalvaa ikävä, ikävä poikaa joka ei oo...
päivät valuu silmie ohi ku ei oo mitää sellast tärkeet elämässä, ei mitää mist pitäs välittää. tai paremminki, mist haluis välittää.
joka pvä vaa kidutusta, ja pitäis jaksaa jatkaa matkaa, hymyillen. oikeesti ette oo tosissanne ?
jos hetkeen ei hymyile ni kauhee kuulustelu siitä sit, et mikä on..
jos tietäis ? tai siis, jos ois joku syy, muu kun se, ettei oo mitää syytä :x
syy jatkaa ?
syy elää ?
syy hymyillä ?
joku asia mistäkenestä välittää, kenelle vois purkaa pahaa fiiwistä välillä.
joopa. olipas taas aika turha 10min :F
eikä nää ihmiset mun ympärillä paranna asiaa kyl yhtää.