Sä yrität ihan selvästi tahallas saada mut mustasukkaiseksi tai muuten painostavaksi kyselemällä tyhmiä, joihin voit sitte vain kommentoida "älä oo niin tosikko". Väsyttää tykätä ja vihata ja rakastaa samaan aikaan. Mulla on niin ikävä, ja kuitenkin käyt hermolle, kun oot niin sä.
Onko tää nyt sitä? Kannattaako tän takia tuntea niin paljon?
...
Niin ja just oikealla hetkellä lähetät viestin ja saat mut taas hymyilemään ja tuntemaan itseni tärkeäksi.
Niin. Sä oot niin sä.