hei turkulaaaaaiset! päätin nyt alottaa alusta mun yhen nerokkaan ficciprojektin, ja tarviin siihen mallin. naispuolinen, joka näyttää siltä et vois hengata 15-vuotiaan emopojan kanssa. any1? valokuvia siis ja finiin on menossa.
Kuulemma patterit menee päälle vasta lokakuun puolella. Das ist super! Joten mun tarvii enää jäätyä täällä muutama päivä :'D
Vois kai sitä nukkumaanki jo mennä ku telkusta ei tuu mitään. Tai sit lukasen muutaman übersöpönitkupotkukuola-ficin. :'D
Jos unet vaihtuis. Toissa yönä Adam Lambert ja Sauli Koskinen tuli mun luo kahville, ja ovella kävi koko ajan jengiä jotka kyseli mun kämppiksen perään. Viime yönö leivoin sämpylöitä, mutta jätin taikinan kulhossa tiskialtaaseen ku siitä puuttu jotain aineksia ja lähdin lentokentälle. Kaikesta päätellen en ollut edes suomessa siin vaiheessa :'D INTERESTING.
Eilen illalla/yöllä päästin taas koko luovuuteni valloilleen ja kirjoitin Mad-Bacon Disease -yhteisön kommenttien innoittamana mestariteoksen nimeltä "THE LITTLE GAY RANCH IN THE PRAIRIE". Se on ehkä parasta (tai pahinta) mitä olen koskaan kirjoittanut, kirjoitin sen kieli niin poskessa että hyvä ettei se tehnyt reikää mun poskeen. XD
Kiitos lazzi_bitch :lle, toiselle tuhon yhteisön jäsenelle. En olis itse pystynyt keksimään sentään ihan kaikkea sitä hulluutta, siirappia ja saippuaa minkä vain ficin muotoon eilen taiteilin. Tosin inspiraationi lähteenä toimi myös saippuasarjojen aatelinen eli Kauniit ja Rohkeat, muun muassa. Eli kiitos vaan senkin sarjan käsikirjoittajille. <3
Also: Ehkä mä alankin kirjoittaa pelkkiä crackficcejä tästä eteenpäin. Pelkkä smut ei enää tunnu missään katsokaas, sitä olen kirjoittanut jo noin viisitoistavuotiaasta asti mitä erilaisemmilla parituksilla. Ehkä on aika siirtyä eteenpäin urallani. >8D
Entä miksi tämä juttu vaati blogimerkinnän?
No siksi että kun on paininut writer's blockin kanssa niinkin kauan kuin minä ja on saamaton paska mitä tulee minkään ficin valmiiksi väsäämiseen ikinä, onhan tämä juhlan paikka. :P
Kuka se olikaan, joka sanoi rakkauden satuttavan? Oli kuka hyvänsä, se oli aivan oikeassa. Frank oli saanut hetken olla vapaa, mutta luopui siitä kaikesta, kun mä sinä päivänä ilmestyin sen uuden asunnon ovelle valmiina pujottamaan sormukset takaisin nimettömääni.
Sain vielä hetken aikaa istua kultani vierellä ja katsella sen hitaasti pois kuihtuvaa kehoa pieni hymy huulillani.
Mä olin skitsofreenikko, joka kaipasi elämäänsä sisältöä.
Tasaisen ja seesteisen naamioni takana piileskeli yhä se sama kusipää kuin ennenkin.