Mulle tulee näistä tosi hyvä olo. Jos koskaan, koskaan milloinkaan ikinä, näen vastaavaa, tasan menen ja halaan. Vaikka tätä tuskin kukaan epäilikään...
Harmittaa vähäsen, kerran tuli vastaan poika jonka paidassa luki "halataanko?" ja olin niin epävarma etten pysäyttänyt sitä ja halannut.
Esitän myös avoimen kutsun: lähdetkö minun ja plakaatin kanssa jakamaan ilmaisia halauksia?
Ainiin. Pidän touhua, nyt kun siitä on tullut liike (eli se on kaupallistunut tms.) aika kyseenalaisena.. Siis minusta vaikuttaa, että keskiössä alkaa olla jokin ihan muu kuin ne halaukset, että sitä tehdään "been there done that" -meiningillä, ja tarvitaan aina joukko ympärille; yksin ei uskallettaisi.
Minusta Free Hugs on mainio idea, mutta pitääkö joku sen "aloittajan" jalkoja maassa, mietin.
Jos olisit tänään halunnut halata jotakin ihmistä jota et halannut, lisää tämä päiväkirjaasi minuutin sisällä tai muuten et tule halaamaan häntä ikinä
Taas kyyneleeni valuvat, pitkin näitä poskia.
Miksi, miksi päästin ne siihen, pois ne saisin mutta miten?
Siihen ne taitavatkin kuulua, ei mikään taida elämässä muuttua.
Tahdon vain hetken edes onnea, niinkuin noilla toisilla.
Pieni tyttö kai vasta olen, vaikka elämässä paljon jo koen.
Kuitenkin kärsinyt oon sisältä, sekä ulkoa paljon, jopa pois usein täältä tahdon.
Miksi pienen ihmisen täytyy kestää, miksi silmien täytyy täyttyy kyynelistä?
Miten joku osaakin aina iskee suoraan sydämeen, jättää sinne sen arven ikuisen.
Mut kysymykseeni en kai vastausta saa, se on tätä nyky maailmaa..