Palasina paikat, keuhkoja painaa, pimeässä vapisen
Vaaka-asennossa tyynyllä rippeet omatunnon kapisen
Viinipullo auki peitolle tukkaa, liitoksista hajoan,
eikä ketään ole nostamassa nyt kun lattialle vajoan,
mä varjon alle vajoan
Ja oi, miltä tuntuu, tulla valoista varjoihin,
kohdata kasvoista kasvoihin,
kohdata kaikki se minkä taakse olen jättänyt
Kalpeat on kasvot kummituspeilissä ja muistot kohinaa
Kaipaan sinun kosketustasi, sielua ja arjen tohinaa
Sahattu on oksa, poltettu silta, syvemmälle vajoan,
etkä sinä ole paikkaamassa nyt, kun palasiksi hajoan
ja minä siksi hajoan.
mä oon seilannu merten toisel puolel mitä tulee vihaan nähny miten toinen kuolee nähny syövän elämää syövän nähny väkivaltaa ja miehen naista lyövän mä oon istunu vieressä tuntenu sen paskan
sun katseesta näkee et sä oot kulkenu sen matkan
lähen kakseiskan niinku vinehouse
eikä musta jää jäljelle ku tuhkaa ja kaipaus sano mitä varot varo mitä sanot jos sanot mitä sattuu se sattuu mitä sanot enkä purkaa näit enää ikin kellekkää vaik mun on melkei mahdoton hengittää
olla selvinpäin varsinki näin nuorena
sun päätös on onkse taivas vai tuonela
mut tiedä et se tulee vastaan vielä
ja kaikki jotka lähtee tulee vastaan siellä
mua pelottaa ja haluun parkuu
oon elossaa mut haluun juosta karkuun mun sielua
vaik mä kunnioitan omaani
katon omil silmil enkä raamatul tai koraanil elää omien sääntöjen mukaan
mun ja mun uskonnon väliin ei tuu kukaan se on aitoo
ainaki mun pään sisäl sä kuljet vuosii laput silmil ni sä et nää mitään miten maailma sortuu sun jalkojen alta
kumpa tää fakin painajainen ois vaan unta
ei unta oo se näkymä ikinä
ja sul on nii pitkä aika elää ku toi kello tikittää