IRC-Galleria

Maanantai ilta, kello kahdeksan, kelaan himas että mitä mä nyt tarvinkaa.
Olo niin tyhjä, oon ihan yksin,
taas yks tylsä päivä ilman yllätyksii
jotenki masentaa, olo tää ahdistaa,
kelaan mikä tätä oloo vois nyt kohentaa
Oon iha poikki, rankka päivä takana,
ei jaksais mitään mut taas haluis olon paremmaks
ei kukaa soittele eikä yhtää viestii,
tsiigaan sähköpostinki mut hiljasta on sielkin
mä kaipaan jotai mutten osaa sanoo mitä
ku vaa tuntuu silt et kaikki on ok mut mitä mitä hä
mä en keksi että mitä täst nyt puuttuu,
koitan pohtii pääni puhki mut täs koht jo suuttuu

miten yks ihminen voi tehä näin paljo pahaaa mieltä ?!? :O

Taas kerran luotin liikaa, ja nyt sydän on murusina enkä enää sitä korjaa. Ei voi luottaa enää kehenkään enkä mihinkään. Rakastuin -> Hän Rakasti Minua -> Hän otti minut ja vannoi rakkauttaan -> Hän Leikitteli tunteillani -> Heitti pois kun räsysen nuken -> uskon ettei kukaan voi rakastaa tällasta ihmistä joka ei elä saman kaavan mukaan... Kukaan ei voi rakastaa ,Kaikki haluavat satuttaa ja taas minä olen se jota sattuu koska en pidä satuttamisesta.

Yhteisöt kertovat kaiken .

Ei, ei kukaan välitä tällasesta angstaajasta, olisiko parempi kadota, antaa maan niellä? Theres no-one who cares about me anymore...

Ikävöin henkilöä joka tuskin edes välittää musta...