IRC-Galleria

Tuli sit pari yötä oltua petroskoissa. Onneksi ei satanut paikan päällä. Ehkä joskus muulloinki :) venäjän tullimiehet naureskeli tullis kaverin diesel pumpulle mikä oli mul takakontis.. ja mulle sanottu et venäläiset tullimiehet eivät hymyilis :D omalla autolla olin liikenteessä parin kaverin kanssa. Tuliha tuota lieksast käsin matkaa.

Ukrainan kriisi on vaikuttanut monin tavoin ikävästi Suomeen. Venäjä on saanut (ja tulee saamaan osakseen todennäköisesti vielä lisää) talouspakotteita. Kaupanpäällisiksi kriisi on syönyt sijoittajien luottamusta suurvallan talouteen. Kaikki tämä on johtanut ruplan arvon laskuun. Koska Suomen viennistä iso osa suuntautuu Venäjälle, ruplan heikentyminen on haitannut vientiä.

Kaiken epäselvyyden, pelon ja negatiivisuuden keskellä on kuitenkin tärkeää ajatella positiivisesti. Käännetään siis asiat nurinniskoin ja huomaammekin, että Suomihan hyötyy tästä kaikesta! Jos ruplan arvo heikkenee, se tarkoittaa sitä, että saamme venäläisiä luksustuotteita entistä halvemmalla.

Viidelläkympillä Venäjältä saattaa saada hyväkuntoisen laatuauton, Samaran. Kuudellakympillä irtoaa jo postimyyntivaimo! Ladan jalanjäljillä jatkavan Samaran teho on taattu: auto käynnistyy kovillakin pakkasilla ja kestää moitteettomasti pieniä peltikolareita. Mitään länsimaisille autoille tyypillistä, turhaa kerskakulutuspaskaa, kuten ABS-jarruja, laukeavia turvatyynyjä, ohjaustehostinta, radiota, ilmastointia tai nopeusmittaria ei ole, vaan auto on karsittu kaikista tarpeettomista ominaisuuksista. Samara on Auto isolla A-kirjaimella. Saman voi sanoa venäläisistä naisista: hiukset saattavat olla ohuet ja joitakin hampaita puuttua, mutta vähäinenkin avaimen pyörittely virtalukossa saa kyllä venakon lopulta pyörähtämään käyntiin. Okei, jos vaihtoehtoina on olla innokas vaimo sängyssä tai palata takaisin Siperiaan, valinta lienee helppo.

Venäläinen kosmetiikka on tunnettu siitä, että se saa naisen kuin naisen näyttämään kauniilta. Nyt tätä kosmetiikkaa eli vodkaa saa aiempaa huokeammalla hinnalla – erona länsimaan Maybelineihin, Lorealeihin ja Rimmeleihin on vain se, että kauneuden katsojan täytyy nauttia tätä kaunistavaa ainetta, ei kauniiksi tehtävän ihmisen. Huihai Viro ja Tallinnan Viinaranta, tervetuloa Venäjän rajan vodkatislaamot! Eikä tämä jää tähän: russonaisten peruukkeina käyttämät karhuntaljat ovat nyt samoin alennuksessa.

Mitä kaikkea naapurista saakaan! Puuta, kaasua, lautoja, paperia, viinaa, tupakkaa, Kalashnikoveja, homoseksuaalien nyljettyjä päänahkoja, vehnähiutaleita kaurapuuroon, hevoskärryjä, samovaareja, lääketieteen rautaisia ammattilaisia, karvahattuja, ydinkärkiä, sirppejä, vasaroita, pettuleipää... Jos jollakulla venäläisellä vain olisi tietokone, kaikkea tuota voisi nyt tilata polkuhinnoin eBaysta!

Positiiviset vaikutukset heijastuvat myös venäläisten kulutukseen Suomessa: nyt ne saatanat viimein lopettavat mökkien ostelun maastamme! Eihän minulla toki ole mitään venäläisiä vastaan, mutta onhan se ikävää, kun ne ostelevat lomataloja parhailta järvimaisematonteilta. Muun muassa erään mummolani lähistöllä olevan ökytalon osti joku venäläisporho. Kunnan Siwan ja S-marketin nimet muuttuivat kyrillisiksi (Sива ja S-мaгкет) ja henkilökunta osasi ainoastaan heleitä venäjän kielen sanoja. Tuotteina myytiin lopulta enää vain venäläisten tarvitsemia myyntiartikkeleita: tupakkaa, karvahattuja ja kalastustarvikkeita. Lisäksi ryssät kehtasivat käydä valtaamassa jokaisen kyläkauppaan tulleen Karjala-olutlavan itselleen.

Alueen luonto koki samoin ikävän kohtalon. Lähiseudun kaikki hirvet metsästettiin venäläisten ruuaksi, muttei miliisiksi muutettu poliisi vaivautunut tekemään asian korjaamiseksi mitään, vaan palasi venäläisiä puhuteltuaan tyytyväisenä taskuissaan kymmenentuhatta ruplaa eli 30 euroa. Myös karhut katosivat mummolani metsistä, mutta venäläismiekkosen vaimon hiukset eivät näyttäneet biodiversiteetin köyhtymisestä harventuvan – päinvastoin, tukka näytti suorastaan paksuuntuvan! Tämäkään ei riittänyt, vaan läheiseen järveen laskettiin jotain epämääräistä ri-paskaa.

Venäläinen on vihamies maksaessa, mutta todellinen toveri kauppiaana. Ei kun vain vapaakauppasopimusta sorvaamaan ja tuontia kehittämään! Kunhan muistaa vain tietyt turvallisuustekijät, shoppailumatka Venäjän suurkaupunkeihin peittoaa Lontoon ja Pariisin kuusi-nolla.

---

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/03/nain-suomi-hyotyy-ukrainan-kriisista.html

Kohta ollaan kaikki venäläisiä.

No, tuskinpa Suomessa kovin montaa isänmaallista ihmistä onkaan. Varsinkaan nuorissa.

Kuka tätä maata puolustaisi.

Turhaan kävitte sen intin.

Noniin, elikkäs Grotesque Gallery aloittaa keikkailunsa ei enempää eikä vähempää kuin kolmen keikan kiertueella Venäjällä.

On jopa aikoja ja paikkoja tiedossa:
19.10. – Pietari – Horror club Stoker
23.10. – Tula – Pub Irlandec
25.10. – Moskova – Griboedov club

Lisääkin on mahdollista lukea:
http://innerbeautyproductions.wordpress.com/2013/10/09/grotesque-gallery-peter-or-be-red-square-2013-russian-tour-announced/

jos juo kaljaa ilman vodkaa se on ku heittäs rahaa hukkaan :

---

)
@eveeatyou

Isi on paras ostaa ens kuussa järkkärin:3 vaikka onki venäjän tulli koira:D:D:D:D

Peli: Syberia

Alusta: PC

Muut alustat: PS 2, Xbox, Nintendo DS, Älypuhelimille

Julkaistu: 2002

Mainittakoon näin alkuun että kyseessä on taas jälleen kerran todellinen klassikko seikkailupelien saralla ja kaikille niille tiedoksi jotka pidätte tätä yhtenä parhaimpana pelinä. Haluan muistuttaa että vaikka kerronkin myös pelin mahdollisista vioista ovat nämä havainnot vain omiani ja mitä tulee makumieltymyksiin niin en aina välttämättä jaa niitä kaikkein innokkaimpien fanien kanssa. Eli älkää vetäkö herneitä nenään jos jokin kirjoittamani seikka ei miellytä. Sanon tämän vain sen takia että näitä klassikoita on väliin paha mennä arvostelemaan niiden aseman vuoksi.

Heti ensialkuun silmiinpistävä seikka on se että kyseinen pelin taiteellinen anti on kuuluisan sarjakuvataiteilija Benoit Sokalin käsialaa. Tämä näkyy kaikessa ja jotenkin etäisesti tulee mieleen myös poikavuosina rakastamani sarjakuva tarkastaja Ankardosta. Paitsi että tämä sijoittuu lähes realitodellisuuttta vastaavaan maailmaan, kun Ankardo puolestaan seikkaili eräänlaisessa toisessa todellisuudessa. Voi olla mahdollista ettei tämä teos paljoakaan hetkauta tavallista matti meikälaistä ja osa seikkailupelienkin ystävistä voi tipahtaa alas laudalta. Itseäni taiteellinen anti ja juonen kuljetus miellyttivät suuresti. Nämä olivat luultavasti ne seikat jotka auttoivat jaksamaan pelin loppuun saakka.

Juonta en halua paljastaa kovinkaan yksityiskohtaisesti, sillä muuten menettäisitte tämän pelin toiseksi suurimman valttikortin. Mutta mainittakoon että pelin naispuolinen päähenkilö saa lakitoimistoltaan tehtäväkseen selvittää harvinaislaatuisia leluja valmistavan tehtaan omistajuussuhteen. Leluista sen verran että kyseessä on eräänlaisia mekaanisia robotteja eli automotoneja joista parhaimmat muistuttavat käytökseltään puusta pudonnutta ihmistä. Eli todella hämmästyttävistä romuista on kyse. Palataanpa pääaiheeseen, eli omistajasuhteen selvitykseen. Kate on kuten arvata saatatte lakimies ja hänen tehtävänsä tuntuu ja näyttää muuttuvan koko ajan vain monimutkaisemmaksi. Sillä hän joutuu matkustamaan tehtaan omistajattaren ehkä elossa olevan mammutteihin hurahtaneen veljen perässä pitkin itäeurooppaa aina äiti venäjän puolelle saakka. No lopussa kiitos seisoo, mutta loppu ei ole ehkä ihan niin tyydyttävä mitä itse odotin. Merkillisin seikka juonen kannalta tarkasteltuna oli se että vaikka pelin nimi viittaa siperiaan ei koko matkan aikana edes päästä päämäärään. Sen sijaan juoni jatkuu toisessa osassa Syberia kakkosessa. Merkittävää kumminkin on Katen kasvutarina. Alun uraan, tulevaan sulhaseen, ystäväänsä ja äitiin keskittyvä ihminen kääntä kelkkansa kokonaan toiseen suuntaan ja päättää jättää sen kaiken taakseen koska ei ole enää sama ihminen kuin matkan alussa.

Pelinä Syberia on perinteinen osoita ja klikkaa-tapaus jonka verkkainen tahti ja pitkät keskustelut voivat hermostuttaa kiireisempiä pelaajia. Kieltämättä ne hermostuttivat minuakin väliin, ja varsinkin muutamassa epäloogisessa pulmassa joissa piti kääntää kivet ja kannot, sekä jututtaa moneen kertaan samat herrat ja rouvat ja atomatonit. Loppujenlopuksi tuntuu siltä että osassa ongelmia vain haluttiin pitkittää peliä muuten niin kovin simppelin oloisesta ratkaisusta huolimatta. Toisaalta se sopii pelin verkkaisen rauhalliseen ja surumieliseen kerrontaan. Ehkä osaattekin jo päätellä että kyseessä ei ole mikään Resident Evilin kaltainen räiskintäkauhuseikkailu vaan ihan jotakin muuta. Eli te jotka tavoittelette silkkaa toimintaa tai toimintaseikkailua ette tosiaankaan saa sitä tästä teoksesta. Myös seikkailupelejä ennenkin pelanneilta tämä vaati hieman pitempää pinnaa.

Todella silmiinpistäviä vikoja ajoittaisen kyllästymisnappulan lisäksi on todella vähän. No minun koneella peli kaatui tasan yhden kerran ja joskus hahmojen alaleuka katosi jonnekkin, sekä erään "mummon" pyörätuolia ei näkynyt vaikka peltiheikki työnsi häntä eteenpäin. Edellä mainitut seikat aiheuttivat tahatonta komiikkaa ja virnistelyä. Tietenkään 2002 vuoden peliltä ei voi odottaa terävintä grafiikkaa nykymittapuulla ja taustat ovat elottoman oloisia postikorttimaisemia, tosin hienoja sellaisia. Välividot puolestaan ovat hämmästyttävän hienoa katseltavaa jopa nykyisille kultasilmilleni. Musiikit ja muu äänimailma tukevat tunnelmaa. Mutta joidenkin ääninäyttelijöiden kohdalla en ollut niin vakuuttunut.

Kaikenkaikkiaan hieno seikkailu, mutta jos haluatte kokeillä tätä vanhaa helmeä katsokaa sen pieniä vikoja läpi sormien ja nauttikaa tarinasta ja totta tosiaan toimintaa ette löydä siperian parista.

Arvosana:
8 (asteikolla 1-10)

Yhteenveto:
Hieno tarina, tunnelmallinen ulkoasu ja verkkainen naksutteluseikkailu.

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand