Haluiasin omistaa tämän pätkän ihmisille, jotka tuntevat kuolevansa ilman tiettyä rakkautta..
The end is here
I finally feel it
Cold pain in my spine
It must be the end of our time
Greatest time man can live
but nothing more to give
One more time I'll look you in the eyes
before I suffocate in to my lies
Beneath the sky
I'm in the prison with my life
Beneath the stars
No way to break the bars
Upon the white
I can't make it right
Upon the snow
It's the end of the show
It's hard to commit and be engaged by someone
If all you need is to be kissed by the summer sun
Everyday I was trying
Tomorrow I'll be crying
This is my deathwish
My wish to be born again
to be something more
something worth dying for
To be something beautiful..
These are my last words
There's not going to be anything else afterwards
Remember, my love:
You're more than just the rose in my wall
You're the soundtrack of my last fall
You're everything which is beautiful in me
So, I just can't live without thee
linnut laulaa tänäänkin,
aurinko paistaa harsojen takaa,
kukat hehkuu intohimosta
elämä jatkuu
niillä joilla se jatkuu,
synnyttäen uutta elämää kuolemassa.
miks pitää ihmiste osaa pilaa kaikki ilot ja unelmat sanomalla ei...
alan oikeesti turhautuu täs pikkase. se oli jo nii lähel mut ei vittu-.-
taas joutuu venaa nii VITUN KAUA JOTAI VITU TREENISTÄ PRKL
muutenki oli jo nii lähel et saadaa se VITUN treenis ja sit...
olin kattonu jo vuosikausia
ku äitiä sattu ja oksetti
kerran sen lääkitys sai sen tuijottamaan kehoansa katonrajasta
se kuulosti ihan hiton pelottavalta
äiti oli riekaleina
tarjosin sille röökiä
vaikka vihasin savua
kerran putosin hyllylle kurotellessani
sen päälle
se kaatu ja pelkäsin sen lonkan murtuneen
sillä oli taudin takia niin hauraat luut
se oli kammottava syyllisyyden tulva
tukka lähti ja kasvot turpos
peruukki yritti palauttaa osan naiseudesta
mutta se tuntu aina vieraalta,
steriililtä
vaikken sitä sillon tajunnutkaan
yks aamu puhelin soi oudon varhain
isi puhu pitkään ruokapöydän äärella
olin heränny kattomaan
luuri meni kiinni ja isi kerto
että äiti on kuollu
soitin ystävälle etten tuu kouluun
sairaalassa pussasin äidin kylmää otsaa
huone oli sinertävä.
sain psykologilta lohdutukseksi aku ankan taskukirjoja
hautajaiset ovat täysin hämärä muisto
mua varotettiin ettei pidä pelästyä
jos joskus nään äidin istumassa sohvalla
en oo nähnyt
en tykänny käydä haudalla -
ei siellä kuitenkaan ollut mitään
varmistuin siitä ettei jumalaa ole.
äiti oli poissa.
vuosia myöhemmin, yhtenä yönä
olin kävelyllä uurnalehdon suunnalla.
poltin pilveä
ja sitten tunsin yllättävää vetoa
mennä hautapaikalle.
polvistuin,
holvini avautuivat
ja itkin pois kaiken sen jännitteen
jota olin jostain syystä varastoinut sisääni.
hautuumaa lakkasi tuntumasta täysin turhalta
rakkaus suuteli kuolemaa.