IRC-Galleria

Prkl ku o tylsää -.-' Eikä väsytäkkää yhtää ; <
Katoin kolme leffaa iha suoraa putkee <3 8]
Ja sit oli kivaa äitinkaa :'DDDd Juotii viinii ja syötii
kanasalaattii jonka MINÄ tein >8] Oli aika herkullista :p
Tai no äiti joi viinii ja mä vaa join breezeriä ja sidukkaa
ja olin iha diu diu. No ei 8] Joo vois mennä kattoo leffan
:3 Suunniteltii tnä mitä rippijuhlissa syyvää 8]]]]

Olipas taas järkevä merkintä O.o
Mut ei voi mittääääää.
Mo.

64/100: Raivon lapsi
Käytöspsykologiasta kiinnostuneena elokuvan hyvyys/huonostekijä menettää merkityksensä kun se voi tarjota jotain mielenkiintoista tietoa käytöksestä ja metodeista sen ohjaamiseen. En ollut aiemmin tietoinen kiinnipitohoidosta kuin ehkä kuullut nimityksen, mutta nyt ymmärrän sen toimintaperiaatteet ja uskon että se varmasti toimii. Ideana on siis hoitaa lasta, joka ei traumaattisista kokemuksista johtuen osaa purkaa raivoaan oikein. Lapsi otetaan syliin ja pidetään kiinni, jonka jälkeen hoidon vetäjä ärsyttää lapsen raivon partaalle ja siitäkin pidemmälle. Kaiken järjen mukaan siis puretaan se tukahdutettu raivo, jota lapsi ei halua kohdata ja näin ollen saadaan lopulta opetettua myös raivon hallintaa. Lisäksi lapsi jolla on uusi tapa purkaa raivoaan, ei enää kohdista sitä muihin kuten vanhempiinsa ja sisaruksiinsa.

Tässä elokuvassa juonta toimitti tositapahtuma sijoitusperheissä pyörineestä kaksosparista, 7-vuotiaista (tms) tytöstä ja pojasta, jotka oli otettu järkyttävistä oloista systeemiin noin kahden vuoden iässä. Tyttöä oli käytetty hyväksi ja hänet löydettiin lattialta pöydän jalkaan kiinni sidottuna. Myöhemmin tytölle kehittyi vaikeita käytösongelmia, hän pahoinpiteli pikkuveljeään ja asioiden kehittyessä oli valmis jopa tappamaan elokuvassa sen hetkiset adoptiovanhempansa. Tarina osoitti selkeästi, ettei lapsi itse ollut paha, mutta unet ja muunkaltainen ahdistus sai väkivallan esiin.

65/100: WALL-E
Aivan käsittämättömän hyvä elokuva. Lisäpisteitä bonuksien peleistä, jotka on toteutettu aitoon 64-tyyliin.

66/100: The Mist
Stephen Kingin tarina usvasta, jonka sisällä elää joitakin pahansuopia otuksia jotka tykkäävät ihmislihasta. Ehdottoman hieno yksityiskohta, pahisavaruuslonkero töytäisee kameraa pelotellessaan niitä tyhmiä miehiä jotka ei tajua vaan aiheuttavat lisäuhreja. Efetit eivät ole mitenkään ylitsepääsemättömän naurettavia eikä näyttelytyö semmoista Kingin filmatisoinneille tuttua budjetissa 2. tullutta, onneksi efektien teko on nykyään halvempaa niin muillekin puitteille jää rahaa. Olisin tosin keksinyt parempia tapoja peittää lasiovet ja -ikkunat marketissa.

Loppu on loistava, ehdottomasti nousee Kingin kirjojen tulkinnoissa kärkikaartiin, vaikkakin ohjaaja teki saman kuin Kubrick ja jatkoi Kingin alunperin aukinaisemmaksi jättämää lopetusta. Leffa kestää pari tuntia mutta se jaksoi viihdyttää loppuun asti. Olen lopun fani. Loppu <3
..olenhan sentään miettinyt tarinan loppua hiljalleen vuosien mittaan kun se tosiaan jää kirjassa auki ja antaa hyvin miettiä asiaa loputtomiin. Nyt olen saanut rauhan, vieläpä loistavan ja loogisen rauhan.

Tämä leffa ei ole ihanteellisin araknofobikolle. Helkutti, ötökkäkammoinenkin saa jo jotain kivaa pelättävää tästä elokuvasta. ..kuten myös pimeän pelkoiset.
Antidaeofobiaa kärsiville tiedoksi, että jos et näe sumun seassa ankkoja, eivät ankat voi katsella sinua.

EDIT:
08:47 <@hpr> harmi vaan et frankilla oli ns. shoestring budget
08:48 <@Maraia> ai kui
08:48 <@hpr> koska cgi on parhaimmillaankin huippucgitä vuodelta 1992
08:48 <@hpr> mikä vie immersiosta vähän liikaa
08:48 <@Maraia> nii..
08:48 <@Maraia> mut ei se mua haitannu pahemmin
08:48 <@Maraia> huonompiakin on nähty
08:48 <@hpr> mua rassas luvattoman paljon :-)
08:48 <@Maraia> mieti jos toi olis tehty vuonna 92, ei olis ollu budjettia ollenkaan
08:49 <@Maraia> vapaaehtoset näyttelee ja lavasteet on tuotu kotoa
08:49 <@Maraia> kuvaaminen on suoritettu osittain still-kuvina kun filmiin ei ole varaa
08:51 <@hpr> jeh :)
08:52 <@Maraia> suvantokohta jossa rakennetaan juonta, toimitetaan elokuvateatterin väelle väliajalla kirjallisena.

60/100: Bells of innosence
Siis miten voi olla elokuva jossa Chuck "Jeesuksen paras kamu" Norris, ihmiskunnan valvoja, sukupolvien vartijoija ja hemmetin kolee tyyppi tulee ja levittää ilosanomaa enkelin ominaisuudessa meidän tavallisten kuolevaisten joukkoon? Oikeesti. On mies jolla on uskoa, on mies jolla ei ole huumorintajua ja sitten on se uskonsa menettänyt kyyninen äijä joka pelaa venäläistä rulettia aamiaiseksi; "yhyy mun lapsi niinku, kuoli ja silleen et vähän masentaa niinku".

Sit on joku kylä Teksasissa joka on portti helvettiin ja siellä leviää pythagrammit arpitatuointeina kuin rutto. "KELLOT, KELLOT!" (notredamen kellonsoittaja? rip off?)

Joo, no Chuck menee ja on koleesti viilee niin ettei tartte ees potkia. Se vaan laukoo sellaisia Steve Caruso one-linereitä ja on superkovis. Sit nää tavikset hajoilee ja uskoo lujasti Jumalaan, paitti tietenkin se Valittu jonka pitää päättää sen kaupungin kohtalo, valitseeko mies kuolleen tyttärensä vai helvetin pikku nartun.

En halua pilata loppua koska tämä on vaan koettava itse. Skeletor ja Goa'uldit toimivat vihdoin yhdessä.

Kuten Chuck totesi sytytellessään voiton sikaria pahikset zapattuaan sinisellä ledivalosormellaan:
"They were trespassing."
"I could have asked them to take out the trash but I doubt they would have."

LOLLLL :

---

DDDD

57/100: Dressed to kill
En ole niitä ihmisiä jotka vannovat Brian De Palman nimeen mutta mikä tahansa elokuva jossa on Michael Caine ei voi olla täysin huono. Caine <3

58/100: The dark knight
Bätmän! Mulla oli kesällä zombikausi, nyt on menossa superhero-kausi. Mut Bätmän on ollu rule jo kauan ennen tätä.

59/100: Apocalypse now redux
Lukekaapas joskus vähän triviaa elokuvan synnystä ja syystä miksi Coppola aikoinaan totesi vaimolleen: "taitaa olla 20 prosentin mahdollisuus että saan joskus tämän elokuvan valmiiksi". En tiedä onko luomisprosessi vai lopputulos se suurempi legenda.

Kuukauden kirjaostokseni on Paulo Coelhon Yksitoista minuuttia ja lisäksi vuokrasin M. Night Shyamalanin uusimman leffan The Happening jonka pääosassa loistaa Mark Wahlberg.

Jee koht taas synttärit:DD kunnon bileskeet tulos=DD, Huome yhen ihanan ystävän kaa koko päivän ensten mennää leffaaaa wauuu ostetaan kunnon mässyt ja ''viinat'' :DD siis limut sit mennää kattoo se leffa sit pyörii kaupois sen leffan jälkee:DD sit miel jatkuu 24H bileet siit tulee hauskaa nauretaa vaa et naapurit valittaa:DD ja ollaa iha ihan kännis:DD uskon ainaki:D sit tehää kaikkee muutki kun istutaa ollaa marmaa pullon pyörityst ja tietty kaikkee muutki kun syödään:DD kunnon hergui syyää:DD mmmmm.... jeeee oon ceskan kaa huomen=DD ja sit lauantainaa tulee mun ukki ja mummo ne tuo mulle lahjan ja sit ne on miel jonkun aikaa en tiiä kyl kauan ja sit sunnuntaina on mun OIKEET SYNNTÄRI PV<33 muistakaas onnitel 15vuotiast eli: Minua:D ja sit tulee väkee :DD syyää kakkuu ja herkkui ja juttelaa=DD sit teen jotai siistii :DD ja zilleee:DD ja moikka pväkirja meen nyt pois kirjoitelemast moro!!!!:DDDD
:):):):):):):):):):):):):):D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D:D =DDDD=DDDD=DDDD=DDDD=DDD=DDD



I LOVE YOU PVÄ TULOSSA :DD =DD =)) <333333333333333333333333333333333333



P!S MUISTAKAA ONNITEL SUNNUNTAINA !!!!!!!!!!!!15V!!!!!!!!!!!!!!!! =)

Molemmat olivat aivan katsomisen arvoisa elokuvia, vaikkakin jälkimmäisestä pidin hienokseltaan enemmän.

Ensin Iron Man.
Marvelin sankareista Iron Man ei ole ollenkaan niitä kaikista vahvimpia, puvun voimalähdekin on rajallinen, eikä persoona Tony Stark/Iron Man ole kovinkaan mielenkiintoinen, vaan sangen kliseinen rikas, kultalusikka suussa syntynyt playboy. Iron Manin puku itsessään on pikemminkin kone, tavallaan kuin hävittäjäkone toiminnoiltaan tietenkin vain monipuolisempi ja vertaus siihen tehdään kyllä hyvin selväksi katsojalle. Se poikkeaa siis Marvelin maailman mutanteista tai muuten itsessään vahvoista, outoja voimia omaavista hahmoista. Ilman pukuaan Tony ei pystyisi mihinkään, toisin kuin useimmat muut Marvelin sankarit. Ja elokuvan lopputaistelusta tulee melkein jo Transformersit mieleen.
Helpommin Marvelin maailma lumoaakin katsojansa X-Men filmeissä, joista löytyy myös sitä filosofis-sosiologista sanomaa. Tämä kun ei ole niistä sarjakuvaan perustuvista elokuvista niitä ihan parhaita.

Rakkautta koleran aikaan
Etelä-Amerikkaan sijoittuva herkkä, intohimoa ja tunteita pursuava tarina Florentinosta joka rakastuu Ferminaan, mutta jonka osa on odottaa rakastettuaan läpi melkein koko elämänsä. Elokuvan visuaalinen ilme on paikoin jopa henkeäsalpaavan upea, etelä-amerikan uljaat maisemat vievät katsojan mennessään yli kaksituntiselle romantiikan täyteiselle matkalle. Kuin hyvä viini, niin myös tämä elokuva paranee vanhetessaan. Lopussa katsojakin odottaa malttamattomana saavatko Florentino ja Fermina lopultakin toisensa, vai erottaako heidät vieläkin jokin pahantahtoinen voima?
Tämän elokuvan katsottuaan uskoo siihen että rakkaus voi kestää läpi koko elämän, että se on ikuista. Tämä elokuva kannattaa katsella hyvin monen asian vuoksi, se on visuaalisesti kaunis elokuva, romantiikka, etelä-amerikan tunnelma ja hyvä musiikki, hyvät näyttelijäsuoritukset ja ennen kaikkea se tunne millaisen leffa jättää.
Voin suositella leffaa estoitta kaikille.

vois kattoo leffan ja men sen jälkeen nukkuuu. :D Huomen aamulla nukun sit pitkään!!!! :DD

just sit tultiiin kattomasta Myrskyä ja Mamma Mia!! Molemmat oli kyl hyviii. mut kyl toi mamma mia oli kuitenkin parempi, se vaa on niiiin hyvä. :DDD Tuli sit seki katottuuu jo toiseen kertaaan! DVD:nä sit ku ilmestyyyyy!!! :DDD

Yläkuva: Myrsky
Alakuva: Mamma Mia!


mut pitää tästä varmaan lähtee nukkuuuu, huomenna työpäivä, öitä!

http://www.finnkino.fi/movie/2159

tää olis kiva nähä :)