Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä,
menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita,
joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin,
ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja,
saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa;
loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi,
juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä.
On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta,
joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä,
mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen.
Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee.
Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte,
te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa.
Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi,
kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin,
jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi,
mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan,
yhdessä... <rakas>
..Ja lepää rauhassa rakkaani. Siihen asti kunnes jälleen tapaamme, olet luonamme lämpiminä muistoina.
Ylitä rohkeasti sateenkaarisilta, astu sinne missä ne kaikkein rakkaimmat eläimet asuvat ja leikkivät, ja mikä sinulle varmasti tärkeintä, syövät yhdessä loputtomia herkkuja ja katsele meitä aina välillä sieltä korkeuksista.
Ne kivut, joista sinä nyt pääsit eroon ovat asettuneet asumaan oman laumasi mieliin ja sydämiin kovana kaipauksena, mutta kovinkaan tuska tai ikävä ei poista niitä ihania vuosia ja muistoja, joita sinun kanssasi saimme kokea.
KIITOS kaikesta Milla, antaisin mitä vain jotta saisin sinut vielä kerran syliini. Olo on niin tyhjä ettei sitä edes vielä tajua, mutta pääasia että sinun on nyt hyvä olla. Nuku rauhassa pikkuinen.
Istun sängyn laidalla ja hiljaa rukoilen
Vaik' en aina usko silti susta haaveilen
Jostain tuuli silloin kauniin ajatuksen tuo
Mun ois aika lähtee ja tulla sun luo
Mä syytin joskus sua miksi lähdit yllättäin
Miksi juuri silloin kun sut parhaimpana näin
Kokemusten arkku pikku hiljaa täynnä on
Mutta ilman sua se on mulle tarpeeton
Jos sä ootkin enkeli joka vaan hetkeksi palasi
Etkö jää mun untani valvomaan
Hei ootko sä enkeli etkö enää voi mua koskettaa
Tyydytkö vaan kaukaa katsomaan
Mä oon jo väsynyt yksin täällä olemaan
Mul on koko ajan kylmä oonko valmis kuolemaan
Jos me vielä joskus jossain kohdataan
Oisko liikaa pyytää ettet lähtis uudestaan
Kai pilven reunalla oottaa paikka luona sun
Paikka josta koskettaa voit sydäntäni mun
Hei voisitko sä peittää mut suojaan siipien
Lämmölläsi tuudittaa mut uneen rakkauden