IRC-Galleria

Jos jotakuta kiinnostaa, voin tänne laittaa. Tällä kertaa on jälleen Böckin näkökulma, hihi ^^

Nimi taas on Seuralaisena Christina

Alex saa kutsun hienoihin juhliin, mutta kutsu on kahdelle. Herra pähkäilee päätään puhki, että kenet se nyt sinne vie, kun ei kehtaa mennä yksin. Alex katselee hetken Christiania ja saa neron leimauksen.

Illalla tanssilattioilla tulevat pyörähtämään Alex, sekä tuon seuralainen, Christina.

Miten Christinamme pärjää korkokenkien ja huulipunan kanssa?

Jos ficci kiinnostaa, nii ilmoita, laitan sitten tänne 8D

- Joulupukeiksi, Christian? Alex kysyi epäuskoisena, mua katsellen kulmiensa alta. Mä olin nyökännyt iloisena, hakaten ilmoitusta kaupan seinällä sormillani, saaden omituisia katseita osakseni, sillä melkein hypin samalla tasajalkaa.
- Me kaksi oltais loistavia joulupukkeja! Iloisia ja pirteitä! Usko mua, tää on meidän suuri tilaisuus. Rahaakin saa! Hihkaisin, tuijottaen Alexia. Mä seisoin tuon kanssa keskellä suurta ostoskeskusta, täpinöissäni, hieroen pieniä käsiäni yhteen.
- Perheeseen, jossa on äiti, isä ja SEITSEMÄN LASTA, CHRISTIAN! Enpä tiedä. Ja jättäisin Rexin YKSIN JOULUKSI? Alex vaahtosi, ja silloin mä vasta sain kuningasidean. Paitsi Alexilla oli tapana sanoa, että silloin, kun mä keksin jotain, me oltiin molemmat tuhoontuomittuja.
- Rexistä tulee PORO! REX PUNAKUONO! PORO, ALEX, PORO! Hihkaisin, läimäyttäen käteni yhteen. Alex taas läiskäisi kätensä hellästi mun otsalle, aika järkyttyneen näköisenä, jos suoraan sanotaan.
- Onko sinulla kuumetta? Mies kysyi huolestuneena, mutta mä vaan aloin nauraa. Silloin Alex viimein taisi ymmärtää, mitä me tehtäisiin tulevana jouluaattona. Minä, hän ja se kolmas, Rex.

- Christian, mä en ole yhtään varma tästä, Alex huokaa, kun me seistään suuren, kodikkaan omakotitalon kuistilla. Piha on täynnä jouluvaloja, sisältä leijuu ihana piparintuoksu ja lumityöt on hienosti hoidettu.
- Alex, nyt ei peräännytä. Oletko sä tosimies? Tivaan, pidellen painavaa lahjasäkkiä olkapäälläni, sukien valkoista, hassua ja pitkää partaa, joka on tosiaankin pitkä, ajatellen, että mä itse satun olemaan aika pätkä.
- Totta. Miten saatkin minut suostumaan kaikkeen? REX! Anna nenän olla! Alex huutaa, kun harmaassa puvussa oleva koira yrittää repiä punaista pellenenää tuhisten nenänsä päältä. Rexillä on harmaaseen pukuun ängetty kaksi oksaa sarviksi.
- PUKIT ON TÄÄLLÄ! Niillä on oikea PORO! Kuulen hihkaisun, käännän katseen ikkunaan, jossa 7 lasta tuijottaa meitä, kuin jotain idoleita. Ihan kuin mä olisin joku fanaattinen Michael Jackson, jouluaattona, keskellä niiden pihaa, Itä-Vallassa. Paitsi että se Jackson kuoli, joten kai ne pitää mua jonain obamana. Noiden pistävät katseet alkaa naurattamaan mua ja hihitys karkaa mun kurkusta, luon punehtuneen katseen valkoiseen lumihankeen, vetäen käden suuni eteen. Alex katselee hieman epätoivoisesti ikkunaa, johon jo vanhemmatkin ovat tulleet.

- Hou Hou! Tuo lopulta hihkaisee omaa kassiaan heilauttaen, saaden mut repeämään entistä enemmän. Lopulta saan itseni rauhoitettua ja lähden Alexin kanssa kohti ovea, tietäen, että repeily voisi tulla millä hetkellä hyvänsä. Astun kuistille - ikävä kyllä, vaikka piha on muuten loistavassa kunnossa, on kuisti aivan jäässä. Ja mulla sattuu olemaan ylisuuret mustat kengät, joten tyylikkäästi vedän lipat sen mun lahjasäkkini kanssa, suoraan selälleni.
- Christian! Alex parahtaa, mutta mä kuulen naurunpyrskähdyksiä sen suusta, kun mies kumartuu ojentamaan kättään mulle, purskahdellen, päästellen omituisia ääniä, yrittäessään hillitä nauruaan. Ovi aukeaa yllättäen, ovella seisoo 7 lasta, sekä kaksi aikuista, ovi meinaa osua Alexiin, joten Alex hyppää tyylikkäästi sivuun, kaatuen mun päälle.
- TÄMÄ EI OLE SITÄ MILTÄ NÄYTTÄÄ! Mä kovasti yritän vakuutella, ovella tuijottaville ihmisille, Alex painaa päänsä mun partaan, hihittäen sitä vasten, lopulta potkaisen tuota hieman ja me päästään seisomaan, tosin mä meinaan horjahtaa uudelleen.
- Päästetääs pukit sisään, kuulen perheen äidin hieman huvittuneen äänen, kun pikkulapset hihitellen siirtyy sisälle. Kun me jäädään kolmestaan kuistille, minä, Alex ja Rex, vilkaisen Alexiin, me revetään taas hillittömään hihitykseen ja astellaan sitten sisälle suureen asuntoon, jossa on piparintuoksu, lämminhenkinen tunnelma ja suuri joulukuusi.

- Onkos täällä kilttejä lapsia? Tajuan viimein huudahtaa sitten, Alex on kääntynyt poispäin meistä, muka katselemaan komeaa joulupukki ulkonäköään peilistä, mutta mä huomaan kyllä, että oikeasti se peittelee nauruaan. Nykäisen tuota hihasta, astellen sitten hymyillen olohuoneeseen, suuren kuusen lähelle muiden kanssa.
- Onko tuo PETTERI PUNAKUONO?! Eräs tytöistä huudahtaa, osoittaen suoraan Rexiä, laihalla sormella. Mä repeän taas tasan samaan aikaan Alexin kanssa, mä en oikeasti voi uskoa, mitä tästä illasta vielä tulisi. Onneksi kukaan ei voi tunnistaa mua, jos kadulla kävelee joku tuttu vastaan. Höllerer luulee että me ollaan palaverissä.
- Juu. Osaa lentää ja tehdä vaikka mitä. Syö makkarasämpylöitä, Alex selittelee silmät loistaen, tyttö katsoo tuohon erittäin epäuskoisena. Virnistän hieman, sitä ei tosin onneksi näy paksun partani alta. Mä alan taas kerran nauramaan, vilkaisten Alexiin päätäni pydistäen. Mutta mä tiedän jo, että tää jouluaatto on paras. Makkarasämpylöitä syövä poro, joka osaa haukkua. Liikuntaa harrastava joulupukki, joka elättää poroa kotonaan. Muuten vaan sekopäinen pikkumies, joka näkee vihreitä ukkoja.

Jonka kehittelin hissantunnilla? En ole varma, kehtaanko sen tänne laittaa 8D.

Ficissä on siis talvinen ja jouluinen tunnelma, nimeltänsä 'Hihittelevät Joulupukit, sekä Rex Punakuono'

Böckin näkökulmasta tämäkin 8D. Elikkäs, miehet ovat ostoskeskuksessa Joulukuussa ja Böckhän huomaa ilmoituksen, jossa etsitään joulupukkia..

Pojat pestautuvat hommaan, vaikka Alex ei ole varma asiasta, ja koska Alex ei voi jättää Rexiä tietenkään yksin jouluksi, toimittaa Rex Rex-Poro-Punakuonon roolia tarinassa..

Kiinnostaako? 8D

Ilmojen Halki, Böckin Näkökulma 8DD

- Multa lähtee kohta taju, mutisen, harvinaisen tosissani. Me voitettiin uusi kuumailmapallomatka, Alexin kanssa. Ja nyt täällä ei oo ees sitä kuskia, koska tää on itsestään ohjautuva.
- Christian, rentoudu, Alex sanoo, laittaen kätensä mun olkapäälle, vilkaisen tuohon tuhahtaen aavistuksen. Tuulee sen verran, että tuon hiukset, tummanruskeat liehuu tuulessa, kuin villit aallot, joita ei voi pysäyttää. Huulet kipinöi, kuin tulipalossa riehuvat liekit.

- Tää on painajaista, Alex, mumisen, katsoen Alexia suoraan silmiin ja vilkaisten kauhuissani alas. Mä en tajua, miten aina suostun kaikkeen, mitä Alex ehdottaa. Kai siksi, että se omistaa koiranpentukatseen.
- Eks painajaiset yleensä lopu onnellisesti? Alex kysyy hieman naurahtaen, vilkaisen tuohon kuin sekopäähän. Painajaisetko loppuu onnellisesti? Okei, Alex on aina ollut sekasin, mutta tää menee jo hieman yli.
- Ja toi äskeinen tilanne teki susta onnellisen? Halleluujaah, ALEX! Huudahdan, tuohtuneena ja kiihtyneenä, puuskaten aika laihat käteni tiukkaan puuskaan, mulkoillen pidempää poikaa. Alex hymyilee rauhallisesti.

- Kyllä tästä painajaisesta voi vielä elävää unelmaa tehdä, Alex sanoo, mun silmiä katsoen. Nyt meillä ei ole edes Rexiä mukana. Astun puoli askelta lähemmäs miestä. Tuo kuljettaa hitaasti kätensä mun olkapäältä alas, mun selälle. Alex kumartuu mua kohti, suljen turkoosit simäni ja tunnen hammastahnalta maistuvan suudelman huulillani. Vastaan juuri saamaani ensisuudelmaan, mies pitää toista kättään mun selällä ja toista kaulalla. Kiedon käteni tuon vyötärön ympärille, ja toisen miehen niskan taa.

Auringonlasku laskeutuu meidän ylle. Aexin hengitys on pehmeää ja tuo itse on lämmin. Painaudun vasten miehen rintakehää suudelman jälkeen, painaen pääni tuon rintakehää vasten, katsellen maisemaa, kädet tuon vyötärön ympärillä. Alexin kädet on taas mun ympärillä, eikä tää ilmassa liito tunnu enää yhtään hullummalta.
- Höllerer olisi varmaan mielellään tullut sun mukaasi tänne, mutisen, hymyillen Alexille. Aluksi mä epäröin lähtöä, mutta ei kaduta kyllä yhtään. Alex tuoksuu ihanalle, sen rintakehä kohoilee hengityksen tahtiin rauhallisesti.
- Sä oot silti ainoa, joka saa multa tälläistä kohtelua, Alex kuiskaa mun korvaan, vetäen mut kiinni itseensä. Hymyilen, nuuhkaisten Alexin nahkatakkia. Se tuoksuu puhtaalle, uudelle ja voimakkaalle nahkalla. Alex istahtaa lattialle.

- Tuu tänne, tuo hymähtää, lihaksikkaita käsiään ojentaen hymyillen. En epäröi hetkeäkään, istun kuumailmapallon puiselle, pyöreälle lattialle, nojautuen Alexiin, tuo kietoo kätensä mun ympärille.
- Sä oot niin sulosen pieni, Alex sanoo naurahtaen, pieneen virneeseen leviten. Tuhahdan leikkisästi, nojautuen tuon lämpimään rintakehään. Alex painaa päänsä mun olkapäälle.
- Kiitos vaan, metriheikki. Söpö sellanen, naurahdan. Alex katselee mua, suloisella ilmeellä. Mä taidan olla oikeasti rakastunut työtoveriini.
- Katso, Alex kuiskaa, osoittaen taivaalle. Vilkaisen sinne, värien kauniiseen kirjoon, eikä mulla ole yhtään paha olo enää.

- Kaunista, myönnän hiljaa, pitäen kädelläni Alexin pehmeästä kädestä. Suljen silmäni, tuntien tuulen hiuksissani ja suunnattoman onnentunteen sydämessä.
- Tää painajainen todella muuttui todelliseksi unelmaksi, Alex hymähtää, sulkien omat silmänsä. Nojaan tuohon hymyillen. Tähän on hyvä nukahtaa. Alexin syliin, samalla, kun kuumailmapallo kuljettaa meidä ilmojen halki ja tuudittaa mut uneen, Alexin lämpöön. Kuumailmapallo keinahtelee eteenpäin, kuin tanssien kevyesti tuulessa, mutta olen jo syvässä unessa..

"Sinulla on jotain poskessasi.."
"Syytä koiraasi.."
"Anteeksi, Rexin puolesta."
"Saat anteeksi kun noin komeasti pyydät"
"Poskestasi ei lähe lika."
"Sen takia, että se on jo puhdas"
"Raaputan silti"
"Miehet.."
"Hiljaa neiti"

"Sinä se yrität aina päästä pätemään, Alex."
"Suo anteeksi, olen sellainen luonnostaan"
"Olen huomannut.."
"Olet suloinen kun suutut."
"En minä ole suuttunut."
"Suloinen silti."
"Huolissani sinun mielenterveydestäsi.."
"Jokatapauksessa suloinen."
"Pitääkö tapella?"
"Pitää, senkin nöpönenä.."
"HILJAA, MANGO!"

"Aivan kuin joku tuijottaisi minua"
"En aivan usko sitä, Christian."
"Minä uskon. Mitä sinä muuten teet?"
"Jaah, taidan kyttäillä sinun persettäsi."
"SINÄ TEET SIIS MITÄ?"
"Kyttäilen... Perhosia"
"Sanoit minun persettäni"
"JA EN VARMASTI"
"Onko minun perseessäni kytättävää?"
"Paljonkin."

Kävi niin sääliksi sitä rexiä ko sen omistaja kuoli,aloin itkee ihan kunnolla.. Rex masentuu taas.. Pitää kattoa vähä väliä se jakson loppu osa subin netti tvst,itken joka kerta ko katon sen sielt..

"Yhdellä siivellä ei lentää
enkelit voi milloinkaan
niiden kohtalo on jäädä
ikuisesti päälle maan"

Sain sunnuntaina tietää ETTÄ Poliisikoira Rex on itävaltalainen!! miten voi olla?
SIIS luulin aina et se on saXalainen!

HÖH!

Saksanpaimenkoira Itävallassa, ih vaisse niht.

Multa meni maku koko koiraan.
Mua huvita enää mikää