IRC-Galleria

Hei, Christian , herää.. Christian, mä rakastan sua. Kuulet sä mua? Älä nyt vaan kuole.. Christian.. Tehään kaikkea mitä ollaan aina haluttu tehä, ryöstetään vaikka jäätelökioski tai jotain. Mun elämä on ihan merkityksetöntä ilman sua. Sä et saa kuolla, et saa. En mä pärjää ilman sua. Niiden pitää pelastaa sut. Mä kuolen ilman sua, Christian! CHRISTIAN!!

KENELLE sanot yleensä ensimmäisenä aamuisin huomenta? - Kuvalle, joka roikkuu mun sängyn yläpuolella, seinällä. Siinä on kuva, jossa Alex ja Böck on, Alex silittelee Böckin poskea, kun siinä on joku tassunjälki 8D

MISSÄ sinun on hyvä olla? - Kattomassa Poliisikoira Rexiä kello viisi illalla 8D

KUMPI on sinulle tärkeämpi: tietokone vai puhelin? - No siis tietokone 8D. Puhelimessa ei oo mitään Rexiin liittyvää

MILLOIN sinua ei saa häiritä? - Kun mä katon salkkareita, tai Poliisikoira Rexiä, tai teen Alextian ficciä 8D. Tai yritän höpistä jollekkin Alextianista.

MILLOIN viimeksi nauroit? - Ku katoin Rexiä 8D

MILLÄ lempinimellä sinua kutsutaan? – Stubastian 8DD Niijoo ja Pöriäinen/Pörriäinen

MILLÄ sinut saa helpoiten suuttumaan? – NO VITTU POLIISIKOIRA REXIN KÄSIKIRJOTTAJAT; ANGST!

MILLÄ sanalla aloitat puhelun soittaessasi jonnekkin viralliseen paikkaan? – "No täs on tää ja tää täältä ja täältä iltaa"

MINKÄ laulun haluaisit soittaa koko maailmalle? – Bööck tykkää Alexistaa ja Aalex tykkää Bööckistää

MINNE menet yleensä, kun sinulla on paha olla? – Kattoon Rexiä netti:tvstä

MINNE laitat purukumin suustasi, jos lähellä ei ole roskapönttöä? - Nielen 8DD

MINNE haluaisit lähteä nyt jos saisit mennä minne vaan? - Itä-Valtaan! 8D

MINNE piilottaisit itsesi jos et haluaisi kenenkään tietävän missä olet? – Böckin vaatekaappiin

MITÄ aiot tehdä ensi viikolla? - Kattoa Rexiä?

MITÄ teet vielä tänään? – Ficciä alottelen

MIKÄ saa sinut hyvälle tuulelle? - Hahaa, Poliisikoira Rex!

MINKÄ antaisit poika lapsesi nimeks? - Christian 8DD

MINKÄ antaisit tyttö lapsesi nimeksi ? - Apuva 8D Alextianiina

KUKA sai sinut viimeksi itkemään? - Rexin käsikirjottajat ku ampuvat Rexiä >8

VOIKO yksi lause saada sinut iloiseksi? – Alextian.

"Me oltiin toisissa niin kiinni, ihan kahdestaan
Me oltiin nuoria ja typeriä molemmat sai siitä kärsiä"

Tässä mä kävelen, yksin. Tosin saksanpaimenkoira kävelee rauhallista tahtia mun vieressä, tuon tassujen painautuessa aina välillä hankeen. Lumi narskuu mun mustien kenkien alla, on jo ilta, melkein yö. Uudenvuodenaatto. Huokaan hiljaa, tänne mulla oli joskus tapana tulla katselemaan raketteja. Parina uutenavuotena mä hymyilin niitä katsoessani, kun ajattelin sua. Nyt mä en ole käynyt täällä, koska mä en ole nähnyt sua vuosiin. Neljään pitkään vuoteen. Pudistan hiljaa päätäni. Se, mitä silloin joskus tapahtui. Mä en ikinä ole antaut itselleni anteeksi, miten mä kävin käsiksi syhyn ja se koko käsirysy syntyi. Enkä mä muista edes alkuperäistä syytä. Lunta sataa hiljalleen pimeältä taivaalta, annan sen putoilla tummiin hiuksiini, vilkaisten vieressä kävelevää Rexiä. Katsahdan viereiselle pellolle, kun kävelen hiekkatietä pitkin, siellä on perhe. Äiti, isä ja pari lasta. Todella onnellisina, valmiina ampumaan raketteja. He nauravat, kun minä taas itken, ainakin sisältä. Ja ovat silmäni kosteat ihan ulkoatakin. Yllättäen huomaan parin metrin päässä itsestäni hahmon. Minua lyhyemmän, ruskeahiuksisen. Tuon hiukset liehuvat talvituulessa, tässä yössä, kuin meren villit aallot, joita ei vain voi koskettaa. Hahmo seisoo täysin paikallaan, kuin patsas, mutta tuon hiljaisen hengityksen voi silti kuulla.
- No mikäs samperi se sinua nyt riivaa? Äyskähdänkin hieman, kun Rex alkaa heilutella häntäänsä ja juoksahtaa kohti hahmoa. Tässä on taas oiva tilaisuus miettiä, miksi mä en pidä sitä lainkaan kiinni, vaikka se harvoin saattaakin pamahtaa menemään. Varmaan kiva joo, kun joku saksanpaimenkoira tulee siihen yhtäkkiä, kello on parin minuutin päässä uudenvuodenaatosta. Yllätyksekseni hahmo ei häädä koiraa pois potkimalla, vaan rapsuttaa tuota, tottunein liikkein, kuin olisi aina tuntenut koirani, ajatus saa minut hieman värähtämään, otan pari askelta lähemmäs, kun mies hahmo näyttää hieman liiankin tuttavalliselta, Rexin pompatessa iloisesti haukkuessa tuota vasten ja tehden tehopesun hahmon kalpeille kasvoille.
- Anteeksi, sanon sitten lujalla äänellä, jotta toinen varmasti kuulisi. Tuo seisoo aivan paikallaan, tuijottaen pimeälle tähtitaivaalle, josta hitaasti sataa lunta. Kuin hidastetussa filmissä hahmo pyörähtää ympäri, katsomaan suoraan mun silmiin, seisten musta noin metrin päässä, Rexin heilutellessa yhä häntäänsä ja tökkiessä tuota.
- Christian, kuiskaan, enkä edes ole varma, nousiko se ääni lopulta lainkaan mun kurkusta. Mies tuijottaa minua turkooseilla, kirkkailla silmillään, sanaakaan sanomatta, otan pari askelta eteenpäin, pitäen kuitenkin käteni kurissa, vaikka haluaisin hypähtää halaamaan miestä samantien. Pian mä olen vaan parin askeleen päässä Christianista. Ihmisestä, jota mä olen kokoajan ainoastaan rakastanut ja miettinyt joka ikinen ilta, ennen tyynyyn painautumista.

Sävähdän hieman, yhtäkkistä pamahdusta, joka tuntuu tulevan kaikista suunnista, Rex haukahtaa, nostaen katseensa taivaalle, saman mä teen Christianin kanssa tasan samaan aikaan. Tuhansien tuikkivien tähtien sekaan siirtyy iloisia värejä, kauniita kuvioita, sydämiä, kukkia, salamoita, kaikki raketeilla. Hengähdän hiljaa, olen unohtanut kokonaan tämän kylmyyden jo. Tiedän, mistä se johtuu. Sun lämpö polttaa kaiken muun.
- Alex, Christian päättää vihdoin vastata mulle, kun raketit jatkaa matkaansa, käännän katseeni lyhyempään mieheen. Ja luoja hän on yhtä komea kuin aina ennenkin, ellei vielä komeampi. Tuon kasvoilla on pienet, kai väsymyksestä johtuvat uurteet, turkooseissa silmissä jokin on muuttunut. Niistä saattaa hohtaa sama haikeus kuin omistani. Nielaisen hiljaa. Viimeksi mä näin sut makaamassa naama veressä toimiston lattialla. Mä lähdin sieltä tuohtuneena ja seuraavana aamuna sinä olit poissa, tavaroinesi. Katselen, miten lumi tipahtelee haaleansuklaisiin hiuksiisi, kipinöiville huulillesi. Huomaan huulillasi pienen hymyn, joka saa samantien myös omat huuleni kaartumaan melkein korviini, sillä hymysi on niin kaivattu. Se kulkeutuu pitkin kasvojasi, kun katselet minua. Ujutan hiljaa käteni läpi pakkasen, haparoiden omat sormesi sormieni väliin, katsoen kasvojasi.
- On jotain, mitä minun täytyy sanoa.. Olen kaivannut sinua todella, kuiskaan hiljaa, katsoen miehen hiljaisia kasvoja, jotka käväisevät ehkä pienessä, haikeassa ja surumielisessä hymyssä. En irrota kättäni kädestäsi, laitan toisen käteni sinun olkapäällesi. Itse kuljetat toisen kätesi kaulalleni, seison siinä paikallani, välittämättä, että lumi satelee kaikkialle, paitsi meidän jalkojen alle. Siihen jäisi jalanjäljet lumeen. Kun me lähdettäisiin omiin suuntiimme, tai eri suuntiin jälleen käveltäisiin. Tosin sitä mä en todellakaan toivo.

- Mä en ole ajatellut kuin sinua, Alex. Sun kasvoja, hymyä, huulia. Sä olet ollut ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen ennen nukahtamista illalla, sanot hiljaa, puristaen kättäni hellästi. Astun vielä puolikkaan askeleen lähemmäs sinua. Päälläsi on pehmeä, harmaa huppari. Suljen silmäni, painaen lopulta ensimmäisen suudelman huulillesi, suudelman, joita minä olen varastoinut siitä asti, kun tapasin sinut ja lukinnut sydämeeni siitä asti, kun sinä lähdit. Ei ole mitään, mitä sinun pitäisi pelätä kanssani. Jos olet huipulla, korkealle, peläten pudotusta, sinä voit pudottautua, minä olen ottamassa sinut vastaan. Niin se vaan on ja niin se tulee aina olemaan.

- Painaako mieltäsi joku, Alex? Kysyn hieman jopa huolissani, kun mies on jo pitkään ollut hiljaa, koskematta edes makkarasämpyläänsä. Se jos mikä on sangen omituista, joten otin tilaisuudesta vaarin ja päätin huolestua.
- Ei, luulisin.. Sain kutsun illallisille, mutta se on sekä minulle, että seuralaiselle. Ja tänä iltana, eikä minulla ole mitään himskatin seuralaista! Alex puoliksi kysyy, puoliksi parahtaa, puuskaten kätösensä.
- Entäs poliisineitisi, mikä sen nimi nyt olikaan? Kysyn, yrittäen sulkea korvat katkeruuden kuiskinnalta. Mä en koskaan ajatellut olevani surullinen, kun näkisin Alexin onnellisena, mutta kun se on Ninan kanssa niin..
- Nina? Christian, ei me olla yhdessä enää. Se ei toimisi. Hetkinen! Alex huudahtaa äänellä, joka saa mut varautumaan. Silloin se aina suunnittelee jotakin, useimmiten tulos on katastrofi. Vilkaisen varautuneena mua tuijottavaan Alexiin.

- Mä menen Christinan kanssa! Alex hihkaisee, kohotan rauhallisesti toista kulmaani, haukaten mun omaa makkarasämpylää, tapittaen jotain työpaperia, osaamatta varautua tulevaan.
- Sinä se vaihdat kohdetta kuin sukkaa. Eilen Nina, tänään Christina, huomenna varmaan sitten minä? Kysyn naurahtaen, Alex virnistää.
- Ei, Christian, vuorosi on jo tänään. SINÄ olet Christina! Alex huudahtaa, antaen mulle mainion mahdollisuuden yrittää tukehtua makkarasämpylääni.
- Anteeksi mitä?! Parahdan, leivänmurusten roikkuessa huuliltani.

- Alex, ei tää peruukki pysy mun päässä! Parahdan, kun Alex asettelee blondia hiuspehkoa mun päähän, seisoen takanani.
- Odotas, kun kuvioon tulevat huulipuna ja korkokengät. Sitäpaitsi, toi kukallinen kesämekko ja musta jakku sopii sulle. Ihan kiihotun tässä, Alex sanoo nauraen, huitaisen tuota takaraivoon kädelläni.
- Christina, älä koske peruukkiisi, Alex sanoo, kaivaen taskustaan huulipunan, mä en edes vaivaudu kysymään, mitä se teki Alexin juhlapuvun taskussa.
- Voitko sä nyt lakata kutsumasta mua naisen nimellä? Se on häpeällistä! Parahdan, Alex kuljettaa sormen mun huulille, hiljentäen mut. Pian mä tunnen Alexin huulet huulillani, vastaten suudelmaan ja sulkien silmäni.
- Nonii. Huulipuna laitettu, ei sun ois tarvinnu sen punapuikon kanssa mitään suuseksiä harrastaa, Alex sanoo nauraen. Avaan silmäni yllättäen, huulipuna on mun edessä, Alexin sormien välissä ja Alexin huulet kaukana musta, eikä lähelläkään mun omia huulia..

Kops. Kops. Tömps. ÄÄ KLAPS. Kops. Kops. Tömps. ÄÄ KLAPS.
- ALEX, ää, älä naura, mä en pysy näillä helkkarin kengillä pystyssä! Parahdan, maassa istuen, oon kaatunut jo kolmattatoista kertaa. Tää oli erittäin huono idea. Alex nauraa vedet silmissä.

- Noni. Pidät musta kiinni ja tanssit vaan, niinkun nainen, Alex kuiskaa mulle, mä meinaan läimäistä sitä taas, mutta koska me ollaan jo juhlapaikalla, mä en sitä sen vuoksi tee.

- Hyvinhän se meni, Christina, Alex sanoo mulle nauraen, kun me istutaan meidän, tai siis Alexin autossa, mun kotini edessä. Se saatto mut tänne autollaan juhlasta.
- Pää kiinni, Alexandra! Parahdan, virnistäen. Mä tunnen Alexin suudelman huulillani, ja tällä kertaa tiedän, ettei se ole kuvitelmaa. Sillä asian todistaa huulien jälki, Alexin poskella, Huulipunalla tahrittu..

Mikäs kiinnostaisi kansakuntaa? 8D. Taisiis, kun jos kaikki laittasin, menis aika kauan aikaa, mutta sekin on mahdollista. Mikäs kiinnostaa? Kunhan olen tämän merkinnän tehnyt, syvennyn kirjaamaan päiväkirjaan sitä ''Seuralaiseni, Christina'' tarinaa.

Vaihtoehdot:

1. Tarjosit vain salmiakkia (Böckin PoV):

" Sinä tarjosit salmiakkia.
Minä olin hölmö, panin peliin koko elämän,
Vaikka tarjosit vain salmiakkia.
Minä olin hölmö, panin peliin koko elämän. "

Alex ja Böck viettävät iltaa kaksin toimistolla, tietty Rex mukana. Ei alkoholi liity asiaan. Yöllä miehet nukahtaa sylikkäin, mutta aamulla Böck herää yksin, löytäen liikuttavan jäähyväiskirjeen.


2. Yrittikö ne ees sua pelastaa? (Alexin PoV):

"Ja kuulen sinun äänen sisälläni kuiskaavan
nyt kun olen poissa, tiedät mitä on rakastaa"

Alex on huolissaan kuultuaan, että Böck jahtaa takaa-ajossa hyvin vaarallista rikollista, Heiz Korgenia. Alex päättää lähteä Christianin apuun, saapuessaan herra kuulee laukauksen..

3. R:lläl alkava sana (Böckin PoV) :

"Ehkä siinä jyrkästi mä muutuinkin
Lievästi mä sulta tässä opinkin
Kovanaamaa enää esitä en,
Jos suoraan sanon, se toi mulle helpotuksen"

Böck, Alex ja Höllerer pelaavat sanaselityspeliä, Böckille tulee selitettäväksi sana rakkaus, joka tuottaa miehelle suuria ongelmia, Alexin katseen alla.

4. Kiirehdi, mutta tee se kanssani (Böckin PoV):

"Miksi minuun sattuu?
Enää ei puutu mitään
Paina kasvosi minuun
Tiedät miksi sattuu"

Alexilla on työkiireitä ja Böck - Raukka yrittää kertoa tunteistaan, lappujenkin avulla. Lopulta Alex on muuttamassa eri maahan, Böck löytää jotain, ryntää juoksuun. Ehtiikö tuo paikalle, ennen kuin Alexin lentokone nousee ilmaan?

5. Ehkä sanon hei (Alexin PoV):

"Me oltiin toisissa niin kiinni, ihan kahdestaan
Me oltiin nuoria ja typeriä molemmat sai siitä kärsiä"

Vuosia on kulunut ja meidän miekkoset on kasvaneet. Miehet ovat vieraantunut aikoja sitten, lujan käsirysyn takia. Kunnes Alex kuulee eräänä päivänä tutun äänen takaataan ja kohtaa turkoosit, kaipaamansa silmät..

poliisikoira reexx <333

Jos jotakuta kiinnostaa, voin tänne laittaa. Tällä kertaa on jälleen Böckin näkökulma, hihi ^^

Nimi taas on Seuralaisena Christina

Alex saa kutsun hienoihin juhliin, mutta kutsu on kahdelle. Herra pähkäilee päätään puhki, että kenet se nyt sinne vie, kun ei kehtaa mennä yksin. Alex katselee hetken Christiania ja saa neron leimauksen.

Illalla tanssilattioilla tulevat pyörähtämään Alex, sekä tuon seuralainen, Christina.

Miten Christinamme pärjää korkokenkien ja huulipunan kanssa?

Jos ficci kiinnostaa, nii ilmoita, laitan sitten tänne 8D

- Joulupukeiksi, Christian? Alex kysyi epäuskoisena, mua katsellen kulmiensa alta. Mä olin nyökännyt iloisena, hakaten ilmoitusta kaupan seinällä sormillani, saaden omituisia katseita osakseni, sillä melkein hypin samalla tasajalkaa.
- Me kaksi oltais loistavia joulupukkeja! Iloisia ja pirteitä! Usko mua, tää on meidän suuri tilaisuus. Rahaakin saa! Hihkaisin, tuijottaen Alexia. Mä seisoin tuon kanssa keskellä suurta ostoskeskusta, täpinöissäni, hieroen pieniä käsiäni yhteen.
- Perheeseen, jossa on äiti, isä ja SEITSEMÄN LASTA, CHRISTIAN! Enpä tiedä. Ja jättäisin Rexin YKSIN JOULUKSI? Alex vaahtosi, ja silloin mä vasta sain kuningasidean. Paitsi Alexilla oli tapana sanoa, että silloin, kun mä keksin jotain, me oltiin molemmat tuhoontuomittuja.
- Rexistä tulee PORO! REX PUNAKUONO! PORO, ALEX, PORO! Hihkaisin, läimäyttäen käteni yhteen. Alex taas läiskäisi kätensä hellästi mun otsalle, aika järkyttyneen näköisenä, jos suoraan sanotaan.
- Onko sinulla kuumetta? Mies kysyi huolestuneena, mutta mä vaan aloin nauraa. Silloin Alex viimein taisi ymmärtää, mitä me tehtäisiin tulevana jouluaattona. Minä, hän ja se kolmas, Rex.

- Christian, mä en ole yhtään varma tästä, Alex huokaa, kun me seistään suuren, kodikkaan omakotitalon kuistilla. Piha on täynnä jouluvaloja, sisältä leijuu ihana piparintuoksu ja lumityöt on hienosti hoidettu.
- Alex, nyt ei peräännytä. Oletko sä tosimies? Tivaan, pidellen painavaa lahjasäkkiä olkapäälläni, sukien valkoista, hassua ja pitkää partaa, joka on tosiaankin pitkä, ajatellen, että mä itse satun olemaan aika pätkä.
- Totta. Miten saatkin minut suostumaan kaikkeen? REX! Anna nenän olla! Alex huutaa, kun harmaassa puvussa oleva koira yrittää repiä punaista pellenenää tuhisten nenänsä päältä. Rexillä on harmaaseen pukuun ängetty kaksi oksaa sarviksi.
- PUKIT ON TÄÄLLÄ! Niillä on oikea PORO! Kuulen hihkaisun, käännän katseen ikkunaan, jossa 7 lasta tuijottaa meitä, kuin jotain idoleita. Ihan kuin mä olisin joku fanaattinen Michael Jackson, jouluaattona, keskellä niiden pihaa, Itä-Vallassa. Paitsi että se Jackson kuoli, joten kai ne pitää mua jonain obamana. Noiden pistävät katseet alkaa naurattamaan mua ja hihitys karkaa mun kurkusta, luon punehtuneen katseen valkoiseen lumihankeen, vetäen käden suuni eteen. Alex katselee hieman epätoivoisesti ikkunaa, johon jo vanhemmatkin ovat tulleet.

- Hou Hou! Tuo lopulta hihkaisee omaa kassiaan heilauttaen, saaden mut repeämään entistä enemmän. Lopulta saan itseni rauhoitettua ja lähden Alexin kanssa kohti ovea, tietäen, että repeily voisi tulla millä hetkellä hyvänsä. Astun kuistille - ikävä kyllä, vaikka piha on muuten loistavassa kunnossa, on kuisti aivan jäässä. Ja mulla sattuu olemaan ylisuuret mustat kengät, joten tyylikkäästi vedän lipat sen mun lahjasäkkini kanssa, suoraan selälleni.
- Christian! Alex parahtaa, mutta mä kuulen naurunpyrskähdyksiä sen suusta, kun mies kumartuu ojentamaan kättään mulle, purskahdellen, päästellen omituisia ääniä, yrittäessään hillitä nauruaan. Ovi aukeaa yllättäen, ovella seisoo 7 lasta, sekä kaksi aikuista, ovi meinaa osua Alexiin, joten Alex hyppää tyylikkäästi sivuun, kaatuen mun päälle.
- TÄMÄ EI OLE SITÄ MILTÄ NÄYTTÄÄ! Mä kovasti yritän vakuutella, ovella tuijottaville ihmisille, Alex painaa päänsä mun partaan, hihittäen sitä vasten, lopulta potkaisen tuota hieman ja me päästään seisomaan, tosin mä meinaan horjahtaa uudelleen.
- Päästetääs pukit sisään, kuulen perheen äidin hieman huvittuneen äänen, kun pikkulapset hihitellen siirtyy sisälle. Kun me jäädään kolmestaan kuistille, minä, Alex ja Rex, vilkaisen Alexiin, me revetään taas hillittömään hihitykseen ja astellaan sitten sisälle suureen asuntoon, jossa on piparintuoksu, lämminhenkinen tunnelma ja suuri joulukuusi.

- Onkos täällä kilttejä lapsia? Tajuan viimein huudahtaa sitten, Alex on kääntynyt poispäin meistä, muka katselemaan komeaa joulupukki ulkonäköään peilistä, mutta mä huomaan kyllä, että oikeasti se peittelee nauruaan. Nykäisen tuota hihasta, astellen sitten hymyillen olohuoneeseen, suuren kuusen lähelle muiden kanssa.
- Onko tuo PETTERI PUNAKUONO?! Eräs tytöistä huudahtaa, osoittaen suoraan Rexiä, laihalla sormella. Mä repeän taas tasan samaan aikaan Alexin kanssa, mä en oikeasti voi uskoa, mitä tästä illasta vielä tulisi. Onneksi kukaan ei voi tunnistaa mua, jos kadulla kävelee joku tuttu vastaan. Höllerer luulee että me ollaan palaverissä.
- Juu. Osaa lentää ja tehdä vaikka mitä. Syö makkarasämpylöitä, Alex selittelee silmät loistaen, tyttö katsoo tuohon erittäin epäuskoisena. Virnistän hieman, sitä ei tosin onneksi näy paksun partani alta. Mä alan taas kerran nauramaan, vilkaisten Alexiin päätäni pydistäen. Mutta mä tiedän jo, että tää jouluaatto on paras. Makkarasämpylöitä syövä poro, joka osaa haukkua. Liikuntaa harrastava joulupukki, joka elättää poroa kotonaan. Muuten vaan sekopäinen pikkumies, joka näkee vihreitä ukkoja.