Ruhtinatar Olkkonen ,
on yhtä viisas kuin polkkonen.
hän vihaa sikaa,
onks sul pääs jotai vikaa?
anna mulle rahaa,
sit et näe mun mahaa.
Hän on mahtava,
hänellä on takamus valtava.
hän pesee hampaat,
eikä ole kuin rahvaat.
hänellä on lampaat,
jotka palvovat kuin varsaat.
Putoat hänen jaloille,
mut älä kovistele hänen kaloille.
On hänel piparkakkutalo,
jossa on kotkan molo.
Hänellä on isot melonit,
ja mahassa pekonit.
Jos vittuilet hänelle,
saat paskat päälle.
Oikeasti hän ei ole pissaliisa,
vaan hitommoinen mätäkana.
Ammatiltaan hän on filosofi,
joka aina ajattelee kuin gynekologi.
Kotoisin hän on tiimarista,
mutta äiti tulee afrikasta.
Hän puhuu persiaa,
mutta äidinkieli on siansaksaa.
Anna hänelle tilaa,
muuten hän lurpukkaasi pilaa.
Hänen nokkansa on kultaa,
ja perseensä välissä multaa.
Älä siis häntä dissaa,
muuten päälles roiskuu pissaa.
hän laulaa kuin madonna,
ja poseeraa kuin huora.
Älä sano sitä hänelle suoraa,
tai hän haukkuu äitis napanuoraa.
Eli täs oli Olkkosen tarina,
ei ollu vaa pelkkä marina.
Eli naama kii,
ja vähä rispektii
mut se o ny moro,
mä meen ny horo.
kirjauduinpa juuri tänne ircciin toivottaakseni kaikille hyvää runonpäivää ja mahdollisesti kirjoittamaan jonkun oman kivan runoseni tälle sivulle sen kunniaksi ;) ja koska yllätyin positiivisesti edelliseen päiväkirjamerkintääni saapuneista viesteistä :DD (luulin etten ehkä saisi niitä ollenkaan - tai ainakaan vielä pitkään aikaan) ja sitten niitä olikin tullut jo kaksi ja vielä samana päivänä kuin kirjoitin ko. tekstin tänne, niin päätin nyt sitten omistaa tämän runon teille maaro ja Valaina :))
oon kirjottanut tän runon vuoden 2007 ystävänpäivänä jolloin mieleeni muistui Yksin kotona 2:n (kai se oli kakkonen) Kevinin ja pulunaisen ystävyystarina ;)
- - -
Ikuisesti
Ystäväni.
Kysyit:
Mitä minä sinulta saan?
Olet lähdössä pois.
Emme kai näe enää koskaan.
ja hän tahtoi vain jotain pysyvää elämäänsä
ja tunsi kuinka se kaikki oli katoamassa jälleen
Rakas ystävä,
vaikka olemmekin tunteneet vain vähän aikaa,
sinä olet silti minulle se tärkein.
Etkä sinä minua unohda.
Sinä olet minun ystäväni.
Tämä on sinulle, sanoin, ja ojensin käteni.
ja hän sai käteensä turturikyyhkysen, samanlaisen, kuin hänen ystävälläänkin oli kädessään.
ja hän näki kuinka hänen ystävänsä silmät loistivat
Ethän hävitä sitä?
sillä en minäkään aio hävittää omaani
ja tiedä
että niin kauan kun pidät omasi tallessa,
ja minulla on omani,
niin olemme ikuisesti ystäviä
räpyttelin kyyneleitä silmistäni, kun kuulin sinun kuiskaavan:
En koskaan.
Nyt minun pitää lähteä...
ja niin tie vei hänen ystävänsä mennessään
jättäen hänet seisomaan yksin pakkaseen
Hän katseli poispäin kulkevia askelia hangessa
ja hypisteli juuri saamaansa lahjaa
hän painoi kyyhkysen hellästi rintaansa vasten,
kuin kallisarvoisen timantin
sillä nyt hän ymmärsi,
että oli jotain suurempaa
kuin välimatka heidän välillään
jotain,
joka tulisi aina kestämään:
Me elettiin kuin unelmaa, en haluis mitään siitä unohtaa. Ei mee päivääkään ei edes tuntia etten ajattelis sua, toivottavasti säkin edes joskus ikävöisit mua. Anna mulle anteeks se mitä tein väärin, lähtisin sun kanssas vaikka maailman ääriin. Olit mun kaikkeni ja olisin jättänyt sun varaan vaikka kalleimman aarteeni. Oot mulle tärkeä ja tulet aina olemaan toivottavasti joskus edes pystyt muhun koskemaan. Antaisit mun vielä kerran edes yrittää, lupaan etten tulis sulle mitään paskaa heittää.