yhtäkkinen kurja olo.... mistähän sekää ny taas tuli.... aina ku puhuu miten tahansa, mitä tahansa yhen ihmisen kans nii aina tuloo sama olo. haava kuroutuu kiinni mut silti se aina repee auki.. :/. tää kai sitte on sitä ikävää ja välittämistä..
Sua on niin kauhea ikävä pikkunen, tää suru ei helpota yhtää.
Ei tätä vieläkää käsitä, toivon vaan koko ajan et oisit jossai lomalla, ja palaisit kohta taas meijä luo Oisit niin ylpee Ompusta ja sen pikku pojasta jos oisit täällä, mutta sä olet ylpee niistä siellä enkelinä
Mietin, mihin kaikki oikein jäivät matkan varrella?
Oon ajatellut nämä yöt ja päivät enemmän sinua
Kuin ketään muuta,
Kuin ketään muuta.
Jokainen laittaa kiinni siivet selkäänsä.
Sen kaiken, mitä niistä on jäljellä,
Niin sydän vähitellen arpeutuu.
Jokainen laittaa kiinni siivet selkäänsä.
Se ainoo, joka on mun mielessä,
Se olet sinä, ei kukaan muu.
Miten voikaan kaikenlaiseen roskaan elämä kulua?
Tarvitsen vierelleni nyt jos koskaan enemmän sinua
Kuin ketään muuta,
Kuin ketään muuta.