Ihmettelen,
miten niin monet ihmiset pärjäävät elämässään ilman rakkautta.
Tuntuu kuin rakkaus olisi kuin happi,
jota on pakko saada pysyäkseen helgissä.
Sain kerran kokea rakkauden.
Luullakseni vain yksipuolista.
Jossain syvällä sisimmässäni tiesin,
ettei me yhteen kuuluta,
ei meidän kemiat yhteen sopisi.
Tiesin sen päivän tulevan,
en vain uskonut,
että se jo huomisessa tapahtuu.
Onhan erostamme jo aikaa,
silti joskus uppoudun haikeita runoja rustaamaan.
Silti joskus sydämeni valtaa suru ja kaipuu.
En kaipaa sinua.
Kaipaan rakkautta.>