On vaikee hallita, helppo peittää
mut vaikee vangita, vaikee hyväksyy ettei oo meitä.On vaan minä, minä yksin, se
kun vedit sokan irti meidän kranaatista.

Ihmissuhteet, niille maailma perustuu,
Keneen matkal törmää, keneen tutustuu.
Ihastuu, rakastuu, mun pää pyörällä,
Mut en uskalla lähtee pelaan mun elämällä.

Hetken oli hyvää, mut en päässy pakoon mun mieltä
Vanhoi tapoi on vaikee päästä pakoon
ja en oo rauhoittumaisillani siihen rakoon

Vaikee nousta jaloilleen,
vaikee uusiksi askeleet sovittaa,
ku pitäski kävellä omillaan.
Aika ei paranna, aika auttaa unohtaa.

Se oli kaikki vaan unelmaa, kuva mun päässä
vaikee ees kuvitella, totuus unta suurempaa

Mä oon kierteessä, se on loppumassa,
aina seuraavaan vikaan kertaan ku mä herään sun vierestä.
Ja mä en tiedä huomaaks must sen,
mut ihan ku osuisit aina, kun lasken suojauksen.

sä et rakastu, mä en rakastu, niin ei tapahdu.
Kuulostaa pahalt, mut sä et pahastu, sä et rakastu.