Ei meistä ollut ystäviksi,
ei edes kavereiksi.
Mut ehkä parempi näin,
molemmat elää elämän oman.
Mä en kuulu sun elämään,
etkä sinä minun.
En muistele pahalla,
aikaa ystävyytemme.
Mutta se ei koskaan palaa,
en mä pysty siihen enää.
Sä teit jotain sellaista,
mitä ei tosi ystävä tee.
Kiitän suo siitä
ystävyytemme vuodesta,
se muistoissain pysyy ain.
Paljon me kerettiin kokemaan,
mut joku sen tuhos ja
ystävyys unholaan jäi.
Älä odota et moikkaan,
jos vastaan kävelen,
siihen pysty en.
Haluan toivottaa sulle
onnellista loppuelämää.
Mä en ole pahoillaan tästä,
älä säkään ole.
Turhaa olis kantaa kaunaa,
siitä mikä oli, meni
ja päättyi yllättäen.
Elämä silti jatkuu.