Me johdatettiin toisemme niin eri suuntiin ettei koskaan jääneet paikalleen
paljon annettiin, ei huomiseen jääneet kuin haavat muistoksi ja pelkään edelleen
miks sä päästit irti, miks sä päästit irti? rikotun kuoreni paino vain kasvaa
luodit kantaa lävitseni enkä pysty huutamaan
Rakkaus on haudattu hopeiseen uurnaan ja niin ei mikään elä enää minussa
mä eksyn uudelleen vaikka suuntaa ei oo vain revittyinä kuvat sinusta taas rakastun uudelleen
miks sä päästit irti, miks sä päästit irti?
Pelko näyttää mulle tietä eikä kättään voi antaa enää kenellekään
Suru oottaa mua aina siellä missä
toiset löytävät toisensa...