Niin se on, minä taivun voimasta aaltojen, niin se nyt on, että laituri haaveeksi jää. Suolainen, on maku huulilla katkeran, veri suonissa kiehuu, vie minut aaltoihin.
Kukaan ei koskaan voi sun paikkaa ottaa, kukaan ei mun maailmasta tee kauniimpaa.
Tietenkin minä voimani tunnossa pillastuin, mies kun liikoja luulee niin laituri haaveeksi jää. Tiedät sen, että rannalle vieläkin rimpuilen, mieli pinnalle pyrkii, jalat painavat aaltoihin.
Kukaan ei koskaan voi sun paikkaa ottaa, kukaan ei mun maailmasta tee kauniimpaa.