Sulkeudu vaan omaan pieneen maailmaas. Kipu on se tunne, joka velloo sussa. Huudat maailmalle, eikä kukaan muka kuule. Olet niin itsekäs, et huomaa rakastavia ihmisiä ympärilläs. Tai sittenkin ehkä näet meidät, mutta oot vaan niin helvetin ylpeä, ettet voi ottaa apua vastaan.
Väität, että kipu, jota tunnet, on suurempaa kuin rakkaus! Sä oot niin väärässä rakas ystävä, vaikka luulet aina olevasi oikeassa. Ihminen on erehtyväinen. Rakkautta suurempaa ei ole. Ja sä et sitä tosiasiaa voi muuttaa, vaikka kuinka satuttaisit taas itseäs. Ei kukaan voi.
Sä luulet, ettei kukaan voi muka ymmärtää, mitä sä kannat sisälläs. Kelläkään muulla ei sun mielestä ole oikeutta surra ja tuntea masennusta. Mistä sä voit tietää, mitä me muut ollaan koettu? Mistä sä voit tietää, mikä on kenenkin ihmisen sietoraja? Mistä sä tiedät, kuinka moni muu meistä on käynyt reunalla? Ja mistä sä voit tietää, kuinka moni meistä luovuttaa ennen sua?
Voisitko hetkeks pysähtyy ja kuunnella, mitä meillä on sanottavana? Tää ei oo vaan sun taistelusi. Ei todellakaan. Liian moni ihminen rakastaa sua ja huolehtii susta.
Mä en saa sua lopettamaan, enkä tiedä jaksanko enää edes yrittää. Sä et taida edes tajuta, kuinka paljon mä olen sua ajatellut. Mut mitäpä siitä, kyllä mä tiedän, että mä en riitä sulle, sä haluat aina vain jotain uudempaa ja hienompaa, jonkun jännemmän. Ja mä hölmö vaan jaksan roikkua, sillä usko tai älä, mä rakastan sua ihan helvetisti!