Olipa kerran poika, joka oli luonteeltaan hyvin kärsimätön ja
riitaisa. Eräänä päivänä hänen isänsä antoi hänelle pussillisen
nauloja ja käski hänen naulata niistä yhden puutarhan aitaan joka
kerta riideltyään jonkun kanssa.
Ensimmäisenä päivänä poika naulasi
aitaan 37 naulaa. Seuraavien viikkojen aikana poika oppi
kontrolloimaan itseään ja aitaan naulattujen naulojen määrä väheni
päivä päivältä. Poika huomasi, että oli helpompi kontrolloida
käytöstään kuin hakata nauloja aitaan.
Viimein tuli päivä, jolloin poika ei naulannut aitaan yhtään naulaa. Niinpä hän meni isänsä luo
kertomaan tälle ilouutisen. Isä kehotti poikaansa kiskomaan aidasta
yhden naulan jokaista sellaista päivää kohti, jolloin hän ei ollut
riidellyt kenenkään kanssa.
Päivät kuluivat ja viimein poika saattoi
mennä kertomaan isälleen, ettei aidassa ollut enää yhtään naulaa. Isä
seurasi poikaansa aidan luo ja sanoi tälle:
"Poikani, olet käyttäytynyt oikein hyvin, mutta katso nyt tuota aitaa ja
siinä olevia koloja. Aita ei ole enää samanlainen kuin ennen.
Kun riitelet jonkun kanssa ja sanot hänelle pahasti, jätät tällaisen
haavan. Voit iskeä puukon toiseen ihmiseen ja vetää sen sitten pois,
mutta jäljelle jää aina haava. Vaikka pyytäisit anteeksi kuinka monta
kertaa tahansa, haava on ja pysyy. Sanallinen loukkaus tekee pahaa
samalla lailla kuin fyysinenkin."
Ystävät ovat harvinaisia jalokiviä. He
saavat sinut nauramaan ja rohkaisevat sinua. He ovat valmiita
kuuntelemaan, kun tarvitset heitä, tukevat sinua ja avaavat sinulle
sydämensä. Näytä ystävillesi, kuinka paljon he sinulle merkitsevät.