IRC-Galleria

Kun käynyt on tien myrskyisen
Ja tietää kaipuun kurjuuden
Niin kaiken kauniin vierelleen
Voi jälleen löytää matkalleen

Ei päivät yöt sua milloinkaan
Onneksi vieneet kuitenkaan
Soi meidän laulu kuiskaten
Kylmillä mailla kertoen

Soi meidän laulu sinulle taas uudestaan
Niin kauniit muistot mieleen tuo se soidessaan
Ei taivaat maat voi eroon viedä milloinkaan
Jää meidän laulu tuuliin ainiaan

Kun uneen saan sua saatella
Tai uuteen aamuun astella
Soi meidän laulu mielessäin
Ja siksi luokses viimein jäin

kertosäe:
Älä unohda mua
minä tarvitsen sua vielä tunteisiini polttaviin
älä unohda mua
vaikka kaukanakin oisit ota minut unelmiin
älä unohda mua
älä lähde vielä tänään viivy edes huomiseen
älä unohda mua
vaikka poissa olisitkin tähdet sua suojelkoon

Sillä sinä olet kaikki mitä minulla on
sinä olet voimavara loppumaton
ethän herätä mua jos tää kaikki unta vain ois
sillä pelkään että viereltäni olet sä pois
mutta ole siinä vierelläni pitele mua
älä sano että toiseen voisit rakastua
mitä muistoillasi tekisit ne heittäisit pois
sillä sinussa ne kipunoi ja tarkkana ois

kertosäe

Minä voisin vaikka kuinka sinun vuoksi kärsiä
koska mitään ilman sua ei ois tämä elämä
minun kotini on siellä missä olet milloinkin
vaikka taivas meidän yllä oisi tummempikin
sillä sinä olet kaikki mitä minulla on
sinä olet voimavara loppumaton
ethän herätä mua jos tää kaikki unta vain ois
sillä pelkään että viereltäni olet sä pois

kertosäe
Älä unohda mua (3x)

Älä unohda mua
vaikka kaukanakin oisit ota minut unelmiin
älä unohda mua
älä lähde vielä tänään viivy edes huomiseen
älä unohda mua
vaikka poissa olisitkin tähdet sua suojelkoon

Älä unohda mua (3x)

Taas katson ilta-aurinkoon
Se laskee vuorien taa
Sinne missä oot

Kun vaihtuu päivä kuutamoon
En lepoon käydä vain saa
Taas valvoo unten maa

Minulla on ikävä
Luoksesi niin ikävä
Kaipaus kauniista on
Hiljaus niin loputon
Minulla on ikävä
Niin pitkä niin leveä
Ja halki aikojen vie sen kivinen tie

Niin vaihtuu vuosi toinenkin
Mut sielu vain saalistaa
Ei hetken rauhaa saa
Kun koittaa kevät seitsemäs
Niin tiedän sua lähemmäs taas pääsen viimeinkin

Aurinko lännessä on
Ilta jälleen on saapunut mailleen
Kaipuu silmiä niin kirveltää
Pelkään jos et nyt saavu et koskaan
Kasvoja vieraita seuraan
Niiden joukosta viimein sut huomaan
Juna kaukainen tuonut sinut on
Nyt vain toivon se jättäis sut luoksein

kertosäe:
Jos jäät
Taivaan sammutan
Tähdet unohdan
Ja maailman suljen
Jos jäät
Uneen tuuditan
Heräät suudelmaan
Jos luokseni jäät

Kulta sua ilman kun katsoo
Se vain jäätävää kaipuuta hohtaa
Varjon yhden vain seinällä nään
Sinun katseesi unista löydän
Kun aurinko idässä on
Sinun tahtoisin viipyvän silloin
Sillä junaan jos nouset viimeiseen
Silloin hukkuisi haaveeni talveen

kertosäe (2x)

kertosäe:
Niin minä sinulle kuulun
Niinkuin meri ja tuuli
Jotka toisilleen luotuja on.
Niin minä sinulle kuulun
Niinkuin kyynel ja nauru
Joita elämä tulvillaan on.
Niin minä sinulle kuulun
Niinkuin vuoret ja niityt
Jotka maisemaan maalattu on.
Ja minä sinulle kuulun,
Läpi tulen ja jään,
Minä tulen ja luoksesi jään.

Ilman sua ois yöni ikuinen.
Saapuis kylmyys seiniin huoneiden.
Ja ilman sua jäis kipu kiivas,
Suru hiljainen.
Vain ikävän toisi huomispäivä,
Muistot eilisen.

kertosäe

Pois jos lähdet,
Tänne jäisi en.
Muuttaisin kauas,
Luokse unohdettujen.
Ei tarinamme huuhtoutuisi
Mielestäni pois.
Kuin kirjoitettu ainiaaksi
Kirjoihin se ois.

kertosäe

kertosäe:
Oon vaan mies matkal taistelust toiseen, taistelust toiseen
On mul tunteit, mut on kaularanka paskana ja siksen meinaa jaksaa
enää täällä matkata
On vaan liian raskas taakka päällä
ja se taakka painaa yöllä ja päivällä
Ei se anna rauhaa, eikä täällä pysty nauraa
mitä mä voin tehä jos ei kukaan pysty auttaa

Ku se ei oo se tunne ku ei mikää tunnu onnistuvan
Ja vaik kuinka koitan ponnistaa nii silti jalat ontuu vaa
Välil vakavaa sillon vaakana makaa vaa
Vastassa varmaa sata paskanaamaa vailla saalista
Se on mun elämää et leikin täällä elävää
Ja sekö muka elämää ku huvittas herää tääl
Mut se nyt on vaa nii et on pakko yrittää mun rakkaitten takii
Ja kun rakastan mun tyttöäni

Aina kaikki ei oo sitä miltä näyttää
Eikä aina pysty pysyy kasas, täysii voimii käyttää
Ja se satuttaa ehkä enite ku en enää ite ees tiiä
voisko joku auttaa, jos nii miten
Jälleen kerran mä vedän mun miekan kivest
Ja sil torjun pari iskuu, torjun pari iskuu
Kunnes isken takas nii et demonit kuolee
Ja ehkä sit on parempi et muaki joku suojelee

kertosäe

mul on sua niin kova ikävä
voisitpa sä tulla vielää takaisiin, öisin ziigaan sun kuvaas ja sitte tähtiä
voiku tietäsit miten paljo kaipaisin
”niin kova ikävä”
vielää takaisiin” ja sitte tähtiä
paljo kaipaisin

mä muistan kun sä
hävisit vaa yhtäkkiä
miten en tajunnu et oot aikeis lähtee ziigaa tähtiä
lipulla jonka veit jumalalta
valuu vana kyyneliä, eikä auta humalaka
kunnioitan kuiteki päätöstäs tavallaa
sust salee tuntu pahalta, tää maailma kavala
pistää pala palalta palamaa nii pahasti et
sä et jaksanu enää, sanoit et säki oot vaa ihmine
mul vaa jäi nii paljo sulle sanottavaa
tuu takas, oot rakas, tuu takas et voidaa vielä tavata
yhen kerra haluisi sua pitää viel kädestäs kiinni
silittäää hiuksiis ja katsoo sun silmiisi
nii ja vaikket takas vastaa niin mä tiedän et oot sielä jossain missä sun sit parempi, olla on
ja uskon et oot saanu sielä paljo ystävii, kuulut joukkoon enkeleiden, ja kaikki hyvin on

jos kuulet nyt mun, jos sä kuulet nyt mun ääneni
niin laita tähdenlento, niin laita tähdenlento merkiksi
yöl muistan sen ja katson, muistan sen ja katson taivaalle
sun valos auraa pimeen, sun valos auraa pimeen taipalee

kertosäe:
Vastatuules on kyyneleet kuivuneet
ja ku katon ylös ni nään sielun uupunee
illan tullen on taas tunnelma tuleva
illan tummenevan tulles on pojal mielessää unelma
vastatuules on voimat jo haihtuneet
ja ku katon ylös ni nään sielun väsyneen
on nii pitkä matka jo kidutust takana
ei enää jaksa tavata yhtäkä demoniaka

kertosäe

Ja jos nyt todella puhutaa sit totta
niin voin sanoo et ei oo näin paskasti menny viel koskaa
koska kokoajan joudun kohtaamaa paskaa
ja kokoajan kohottaa lasilla lisää viinaa vaa
vastatuules huudan vastatuuleen
jos vastaan tulee demoneit, ni vastaan tulel
annan seireenin suudella niiden luitaki
ja istun ite alas ottamaa mun pullost huikkaa sit

shiiah, on vaa vaikeeta käsittää
et on lähteny käsistää
vaik mä kuintekin viel välitän
ja yöl mä istun alla tähtitaivaan ja kaipaan mun rakasta takas
mut pelkään ettei pupuni oo palaamas ”tuu takas”
iltasin taas diapamia, sen takia et äkkii nukahtas ja sänkyy tipahtas
vaik oon voittanu yli tuhansii esteitä
ni en vaa mahda mitää et vastatuuli vie menessää

kertosäe

mun omatunto pistelee, niinku kivi kengäs
vastassa umpikuja eikä tiedä mihi mennä
monta valhetta tullu munki suusta
joskus tuntuu et mun pää on pelkkää umpiluuta
se on hirveetä, eikä aikaakaan
ku jengi toimittaa itsensä mielisairaalaan
ne jotka kulkee vastatuulessa
tarpeeks dallattuaan löytää vastauksensa
niin hyväs ku pahas ku draamas tai rahas
on hyvä olla itsekurii ettei vajoo alas
on helvetin helppoa synneistään kätensä pestä
eikä tässä yhteiskunnas kukaa sitä pysty estää
mut joo, kyl tää hyvin menee
jos jaksat nähdä vähän vaivaa elämäs eteen
ravista ittees ja
karista rippeet
ne jotka jarruttaa ja pistää välil miehen itkee

kertosäe

Vaik tää maailma kaatuis meijän ympäriltä,
Vaik tapahtus mitä, ni pitäisin käsiä sun ympärilläs
Enkä antais tapahtua mitään pahaa vaa halaisin kovaa
Ja sanoisin kuinka paljon rakastan
Ja nää sanat tulee suoraa sydämest
Äänest tunteide kuulet sen kulta ku tunnet sen sun sydämmel
En oo menos luotas ikinä mihinkää, mitä ikinä vaatiskaa
Ni pidän puolias ainiaan

Sä oot saanu uuden auringon nousemaa
Ja sun läheisyytes saanu mut uskoo elämää uudestaa
En ois uskonu et löydän tytön sun kaltasen,
Keneen rakastun näin paljon, haluun jakaa kanssas kaiken
Ja voit luottaa siihen et oon rehellinen, rakastan sua aidosti
Ja haluun kulkee kanssas loppuun asti
Pitää kädestäs kiinni, kävellä vierelläs,
Nukahtaa viekkuus ja herätä viereltäs

Jou mä rakastan sua enemmän ku mitää
Ja sun rakkautes on parast mitä mul on ollut ikinä
Mitä enemmän sua opin tuntemaa
Ni sitä enemmän mä rakastan ja sydän on sun kokonaa
Ja vaik kuolisin, ni sun lämmin kyynelees
Saa takas palaamaan mut uudelleen

Jea, poika istuu yksin luona
vanhan vaahteran.
Toivoo kanssa voimii ja
selvis rakkauden
algebran

Kädessänsä kuva
tytön joka himmenee.
Mut mieles muistot kiiltelee
ja vielki vanhat haavat
kirvelee.
Ei se aina natsaa,
vaikka antas kaikkensa,
vaik kuinka rakastas
ja jakas maailmastansa,
parhaat puolensa.
Ei, vaikka niin tekis heistä molemmat.
Miksei auta vaikka he rakastavat
toisiaan?
Tytön puolest pistäs poika tähdet
satamaan ja olis vastas laituril
jos laiva saapuis satamaan.
Pistäs palamaan tuhat kauneinta
kynttilää, jos sais palaamaan
tytön luokse ees hetkeksikään.
Jälleen illan tulles on taas
aika jäätyvien kyynelien virta vuola
puolesta yksinäisyyden.
Eikä pysty poika mitään muuta sanomaan ku
Miks, kaikki kaunis aina katoaa?

Teillä kulkijat yksi heistä kummissaan
kelaa huomista menneitä muististaan
valokuvissa ihmisiä mustissa
kynttilän tuli, lumivalkosia kukkia
keskelle kotimaan jätti pienen sotilaan
soti vaan kohti kotia ja unelmistaan pronssia
keskiyön pieninä hetkinä viel pitää liekkiä
jolloin on hetki miettiä
syyttä suotta kai paska vuos sen takiaa
onko niin kylmä luoja vai lukeeko karman lakia?
päin vittua tullu harkittua
onko tuolla sit kukaa ku ei auta itkukaa
ei pysty tapaamaan, ei halaamaan
ei sanaakaa on ne ajat takana
arkissa tavaa taas ja tavallaan
ne kauniit muistot hetkeksi saa sut palaamaan

Jea, haluan revontytön poika yksin
huutelee, vaan ei tyttö
kuule ku tuuli sanat nää
turmelee.
Välis niiden linnunraatoja on
parisataa haluis vaihtaa parisanaa,
muttei löydä pariansa.
Luona surutyön tää tyttö kuuntelee
itkee vesiputoukseen kunnes sekin
sit tummenee. Kaikkensa on tehnyt,
kaikkensa on antaneet, ehkä joskus
vielä viesti pääsee perille.