IRC-Galleria

EGOISTI =
Huonon maun omaava henkilö, joka on kiinnostuneempi
itsestään kuin minusta.

"Eräänä ei niin kauniina päivänä, kun heräsin niin tajusin
että pääni oli hyvin kipeä. Eipä ihme, kun olin nukkunut
lattialla, no ei se enään lattia ollut vaan kaatopaikka.
Siellä oli panaanin kuoria, rikkinäisiä sukkia, homehtuneita
ruuan jätteitä ja muuta sellaista. Aattelin lähtä pihalle.
Nimittäin se ei ole kaatopaikka, vaan ongelmajätteiden puutarha"

"Voit kulkea vapaasti
kukkien peittämällä
elämän avaralla polulla.
Olet vapaa
Matkustamaan maailmassa
pitäen sydäntäsi soihtuna
joka valaisee tiesi."

Good Luck :D

http://irc-galleria.net/blog.php?nick=%5BNia%5D&beid=12582017&action=showcomments#blogcomments

Kala tuli opettajan luo vaeltavan kerjäläismunkin kaavussa,
ja puhui kerjäläismunkin tavoin."Vuosikausia olen etsiny Jumalaa,
olen etsinyt häntä kaikkialta, missä hänen sanotaan olevan:
vuoren huipulta, erämään autiudesta, luostarin hiljaisuudesta
ja köyhien majoista."
"Oletko löytänyt hänet?" kysyi opettaja.
"En ole. Oletko sinä?"
Mitä opettaja saattoi enää sanoa? Ilta-aurinko lähetti kultaisia
valonsäteitä huoneeseen. Varpuset visersivät satalukuisina läheisessä banianpuussa.
Kaukaa maantielta saattoi kuulla liikenteen äänet. Moskiitto inisi
varoittaen kohta tulevasta hyökkäyksestä. - -, ja kuitenki tämä mies
saattoi istua tässä ja sanoa ettei ollut löytänyt jumalaa.
Jonkin ajan kuluttua hän meni pois pettyneenä etsiäkseen muualta.

"Error, Ei tunne tiedostotyyppiä."

Pitää kai sitten ite sulloa ne vaatteet sinne laukkuun.
Vaikka ei sinne kyl mahdu puoliakaan :D

Valon soturi astuu - tahtomattaan - harhaan ja syöksyy kuiluun.
Haamut kauhistuttavat häntä, yksinäisyys ahdistaa.
Hän etsi Hyvää Taistelua eikä voinut kuvitella, että
hänelle kävisi niin. Niin kuitenki kävi. Pimeyden keskellä hän
puhuu opettajalleen.
"Opettaja, syöksyin kuiluun", hän sanoo. "Vesi on syvää ja mustaa."
"Muista yksi asia", opettaja vastaa. "Ihminen ei huku siihen, että
sukeltaa veteen, vaan siihen että jää veden alle."
Ja Soturi ponnistaa voimansa selviytyäkseen tilanteesta.

-Paulo Coelho, Valon Soturin käsikirja-

Mulla ei tule olemaan enää mitään kerrottavaa, sen jälkeen ku lähden Englantiin
ja pikkuveli jää Suomeen O_o

Ville: Meidän luokan tytöt ovat kyllä rohkeita
Mä: No?
Ville: Ku ne uskalsi pyytää meitä kaupungille. Mua ja mun luokkalaisia poikia
Mä: No, aiotteko lähtä niitten mukaan joskus?
Ville: No ei todellakaan!
Mä: No miksette?
Ville: Ku ne on niin rumia. Ei niitä enää kauniimmaksikaan saa. Tai siis, en mä tarkoita sitä että ne on oikeasti rumia, mutta ku ne ei oo kauniita. Siis silleen, olisivat vaan ihan tyytyväisiä siihen, miltä ne näyttää. Vaikka ei ne mitään kauniita oo.

Siinä syy, jos joskus pojat ei lähe kaupungille kun niitä pyytää. :---DD

Ville: Mun kaveri väitti että se oli lähellä kuolemaa! Sillä oli muka ranteessa haava.
Mä: Niin tosiaan, siinä menee ensinnäki laskimot päällimmäisenä, joten sais olla kyllä aika syvä ennen kuin se on vaarallinen
Ville: No, jos haluaa kuolla, niin pitäa ainaki molemmat ranteet vetää auki!
Mä: Niinkö? Isä, jos haluaa kuolla, niin pittääkö tosiaan viiltää molemmat ranteet auki?
Isä: No, riittää ku toisesta viiltää valtimoa pitkin, pituussuunnassa.

Meillä keskustellaan avoimesti jokaisesta aiheesta, paitsi tiskivuorosta. :D

Nyt on lentoliput ostettu, Helsingistä Manchesteriin.
Vielä pari viimeistä säätöä, ja ollaan jo matkalla!