Taas lähdit jälkeen riidan
jälleen sain sut itkemään
Vaikka äsken sulle huusin
nyt jo kuolen ikävään
Ei ole ensi kerta tää
tuskin viimeiseksi jää
Kun taas saavuit aamuyöstä
teeskentelin nukkuvaa
ja pikkuhiljaa hiipien
sä koitit käydä nukkumaan
Sen missä yösi olitkaan
en ehkä tietää tahtoiskaan
Ei polku tää vie mihinkään
nyt sen nään
kun vihdoin silmät aukaisen
Niin usein pettää itseään
ei edes tahdo ymmärtää
et joskus rakkauskin kuolee itsestään
Taas hetken aikaa
kaikki pyörii hiljaa radallaan
molemmat taas koittaa kauniin
suhteen kaavaa noudattaa
Eilisestä vaietaan
kunnes myrsky jälleen puhkeaa .