*Nämä ovat ikuisia hetkiä,
aina lyhyitä välähdyksiä.
Kun hän mittaa kattoa katseellaan,
kääntyy jälleen vuoteellaan.
Hän laskee sekunteja suunnilleen,
hän laskee yönsä aamuvarhaiseen.
Ei yksinäinen unta saa,
vaan valvoo vuoteellaan.
Hän kellon käyntiin koittaa viimein nukahtaa.
Ei yksinäinen unta saa,
vaan ajatukset seuraa toisiaan,
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa.*