IRC-Galleria

Nyt on aika mennä lujaa, pidän lipastani kii.

♥♥ Kari ♥♥

Yrität sä kaikenlaista
toista ei oo sinunlaista
rakastan sua vielä kuitenkin
Mulla ei oo toista miestä
välitä en muista maista
sinä kuulut minun unelmiin

Kiusaat mua kaikin tavoin
tahtoisin vain olla avoin
Mä kuuluisin sun sydämeen
Välitä en ylitöistä
kysele en niistä öistä
kun jäin yksin huoneeseen


Suuttumaan et sä mua saa
suuttumaan et saa mua milloinkaan
Suuttumaan et sä mua saa
suuttumaan et saa mua milloinkaan
Suuttumaan et sä mua saa
suuttumaan et saa mua milloinkaan



Harteilleni heität huolet
sulle niistä kuuluis puolet
mä silti jaksan odottaa
Kerran loppuu leikin taika
sitten alkaa uusi aika
mua silloin tahdot rakastaa


Suuttumaan et sä mua saa
suuttumaan et saa mua milloinkaan

Valvoin aamuun saakka taas
Ajatukset pyörii ympyrää
Ja silmäystäkään unta saanut en
Kuljin halki puistojen
Mut vaikka minne lähtisin
Silti osa susta sisälleni jää
Minä muistin aamun viileen
Valon silmissäs
Tuoksun ihollas
Joka kuiskauksen



Jos oisit täällä, en sua päästäis pois
Jos jäisit vierellein
En pahaa sulle tehdä vois
Ja sä saisit kaiken
Jos oisit mun



Sä sanoit: vielä hetkinen
Täytyy odottaa, sä tiedät sen
Ei liian varhain paljastua tää saa
Saavuin alle ikkunas
Onko joku kanssas huoneessas
Se toinen, joka sinut kahlitsee
Ehkä maltan aamuun jaksaa
Silloin saavut taas
Ja mä odotan, et mä saan olla sun

Mä jo melkein tyydyin siihen kohtaloon
että yksinäinen taivaltaja oon
tähdet tuikkien näytti suunnan sen
minne johtaa jäljet askelten

Päässä tien näin jonkun vastaan tulevan
lähemmäs kun saapui hahmo kulkijan
outo voima tuo, sinut toi mun luo
pois on päivät yksinäiset nuo



Onneen eksyneet, oomme parhaillaan
Sitä kumpikaan ei pysty salaamaan
Onneen eksyneet, täällä harhaillaan
emme suostu koskaan arkeen palaamaan



Olet siinä kuin et pois ois ollutkaan
olet siinä nyt sen tuntea mä saan
löytyi ystävyys, lämmin läheisyys
rakkaudessa hukkuu itsekkyys



Onneen eksyneet, oomme parhaillaan
Sitä kumpikaan ei pysty salaamaan
Onneen eksyneet, täällä harhaillaan
emme suostu koskaan arkeen palaamaan



Vielä monta mutkaa varmaan kuljetaan
mäet jyrkätkin mut silti uskon vaan
tarkoitettu lie yhtä matkaa vie
tästä eteenpäin nyt meidän tie

En ole tunteeton, jos silmissäni on niin harvoin kyyneleitä
ja jos en valveilla tai yöllä unessa mä aina mieti meitä.
Olen onnellinen siitä, että kanssas olla saan
täällä ja siellä, elämän tiellä.



Jos en joka päivä sanokaan, sua että rakastan,
ja jos jokin aamu suudelman nyt antaa unohdan,
silti tiedät, että sydämessäin olet ainoa -
sinisen taivaan sateenkaari.



En tunne jokaista sun mieles polkua, en sielus erämaata.
Sen tiedän todella, en ilman sinua mä täällä mennä saata.
Olen onnellinen siitä, että kanssas olla saan
täällä ja siellä, elämän tiellä.



Jos en joka päivä sanokaan, sua että rakastan,
ja jos jokin aamu suudelman nyt antaa unohdan,
silti tiedät, että sydämessäin olet ainoa -
sinisen taivaan sateenkaari.

Monesti sanoo rakkaus
Tarkoittamatta kuitenkaan.
Eihän se ollut tarkoitus,
Mut asiat muuttaa muotoaan.
Kiinni tottumukseen ja tilanteeseen,
Jonka oon hyväksynyt, koska
Ei voimat riitä muuttaa.


Meille uskoteltiin: Parempi sun on niin,
Että valintasi teet ja naulaat sen kii.
Älä riko kaavaa, älä näytä haavaa.
Pure kiinni hampaat, laske jalat maahan
Hetkeksi taas.


Mä tiedän, kierrän totuutta,
Mut teen sen suojellakseni sua.
Oon pahoillani, usko mua,
Mutten tiedä, kumman puolesta.
Kiinni kuvitelmiin ja odotuksiin,
Jotka on nousseet niin korkeelle,
Ettei mitenkään voi täyttää.


Meille uskoteltiin: Parempi sun on niin,
Että valintasi teet ja naulaat sen kii.
Älä riko kaavaa, älä näytä haavaa.
Pure kiinni hampaat, laske jalat maahan
Hetkeksi taas, pian helpottaa.
Tuut järkiisi taas ja annat vaan olla.

Meille uskoteltiin: Parempi sun on niin,
Että valintasi teet ja naulaat sen kii.
Älä riko kaavaa, älä näytä haavaa.
Pure kiinni hampaat, laske jalat maahan.


Olen väsynyt niin näihin oletuksiin,
Jotka olevinaan on valettuna betoniin.
Ne ei jätä rauhaan, korvissani pauhaa,
Kunnes tajuan taas: turtumus on helpompaa
Hetkeksi taas.

En edes yritä kertoa syytä miksi mun mentävä on
Ei se johdu siitä että kanssasi oisin onneton (mentävä on)
Edessä vapaaehtoisen pakon selvittävää miksi mentävä on
Se vie ehkä kuukauden tai se vie vuoden
Minä palaan kun olen selvittänyt sen

Luulen että pystyt paremmin silloin minua ymmärtämään
Kun en lähtöni syistä yritäkkään kertoa yhtään mitään
Minä kuulen kuiskailevan maailman tuulen
Mutta sanoja erota en
Ei ole tärkeää mihin suuntaan menen
Tärkeämpää on että vain etenen



Mun mentävä on (mentävä on)
Tahdon keskelle suuren kuulijajoukon
Mentävä on (mentävä on)
Yksin laen vuoren huipun oudon
Mentävä on (mentävä on)
Silloin mentävä on (mentävä on)
Kun mentävä on


Se minullekkin on salaisuus miksi ja minne meen
Unohda siis kaikki lähtemiseen liittyvät kliseet
Minä menen kun en menemättä olla voi
Kun meren kohina korvissa soi
En kotiinpaluun riemua tuntea saa ellen saata itseäni nyt matkaan


Ei niin että oisin levoton
Sun kanssa hyvä olla on
Ehkä se onkin niin
Minä itseäni lähden vain hetkeksi pakoon


Mun mentävä on (mentävä on)
Tahdon keskelle suuren kuulijajoukon
Mentävä on (mentävä on)
Yksin laelle vuoren huipun oudon
Mentävä on (mentävä on)
Laaksosta yli tummien vuorien
Mun mentävä on (mentävä on)
Pitkin reittiä nuuskamuikkusen
Mun mentävä on (mentävä on)
Silloin mentävä on (mentävä on)
Kun mentävä on (mentävä on)
Mun mentävä on

Mikä sellanen on ku sil on käsi perseessä ja sillä tehään näin?

- nukketeatteri :D

Mielummin yks ruuvi löysällä ku kymmenen kireellä.