`Polku vie joen rantaan, vene on vielä paikoillaan, pitkä matka mielenrauhaan alkaa virrassa.
Ääneti vesi väistää ympäröidäkseen jälleen, toivottaakseen hyvää matkaa, jos sen antaa vain.
Virtaa painoton maa.
Maali ei odota mutkan takana missään muualla, se on näissä puissa, maisemassa, liikkeessä.
Kristallin kirkkaan.
Mielentilaan puhtaan ilman piiriin tuoksuvaan, missä mielellä on tilaa tiukka otteensa irroittaa.
Kun synnyin kertoivat on sunnuntai, sunnuntai vaikuttaa vieläkin kai.
Kapteenin paikan saan myötävirtaan, täytyy ohjata tarkkaan.
Ennen tyyntä hetkeä, lämmön päivää, kuukausien jää, peittää rannan mustan pinnan jättää vierimään tietään.
Lämmön päivän piirrän mieleen, muistiin merkitsen, rauhankartan virran pintaan maalaan matkalle ohjaamaan.
Kiire jäi rannalle kelloineen, pelkoni pään painan pyörteeseen, eikä jälkeäkään kateus saa kynsillään.
Mä kilpaile enää..´