IRC-Galleria

Ei kuulosta yhtään romanttiselta jos laulaa että Sweet home, Ruuhimäki. Mutta on se ihanata olla täällä kuitenkin. Jos ei tarvii ruuhimäkeläisiä nähä.

Kolme yötä perjantaihin. Missähän vaiheessa siihen tottuu että aina viikonlopun jälkeen joutuu sanomaan moi moi koko arjeks? En tiijä. Ainakin taas itketti mahottomasti. Se oli toinen kerta kun joutu sanomaan moi moi. Pidätin kyllä kotiin asti enkä kyynelehtinyt keskustassa. Mutta hei, kolme yötä perjantaihin.

Ei huvita mikään kun on puolikas olo. Pitäis ottaa kaikki irti siitä että on omaa aikaa mutta kun on ihan tyhjä olo. Mutta huomenna ainaskin lähen rehvaamaan kaikkia rakkaita. Rakkaita kavereita. Baariin meno ei kiinnosta juuri vähääkään. Paitsi jos saa olla ihan rauhassa, ei mikään vallaton partyparty-meno inspiroi. Ainakaan tänään. Mutta menenkin just nukkumaan.

Meinasin tänään ikuistaa runonpoikasen jonka kehitin eilen puolipökerryksissäni yöllä. Kukapa olisi arvannut ettei puolipökerryksissä kehitetyistä jutuista aamulla juurikaan muista muuta kuin rangan. Rungon. Kuitenkin. Olen pahoillani maailma, se jäi nyt ihan omaksi tiedokseni. What a shame, I'd say.

Kuka tätä jaksaa? En minä. Ihminen, joka pitää pannukakuista ei voi olla täysin paha. Good night people!