Joo. Ei paljoo tuo joulu oo mielessä. Tai sillein että lahjat alkaa olla hyvin pitkälti kasassa ja papereissa ja hörsöissä ja tsysteemit selvillä mutta minkäänlaisia joulufiiliksiä ei ole. Ei ei. Voisin sanoa johtuvan kahdesta isosta pääpointista, tärkeysjärjestyksessä:
1. Odotan enemmän sitä, että Altti pääsee kotiin kuin sitä joulua. Lasken päiviä ja öitä lomaan, en jouluun. Joulu on ihana ja kaikkea ja tärkeä myös mutta nyt vaan on jatkuva ankea mieli kun itsekseni täällä olen. Ensi lauantaina tähän aikaan ollaan jo päk tuketö. Ja sitten kolmea päivää lukuunottamatta ja jouluaattoa koko koko koko ajan. Mutta joulumieli loistaa poissaolollaan, ehkä se iskee sitten perjantaina tai lauantaina tai aattona tai viimeistään joulupäivänä sitten. Altti tule kotiin. On niin ikävä.
2. Se selkeä. Ei ole lunta. Kauniitkin päivät menee hukkaan koska aina ajattelee että kauniimpaa olis jos olis lunta. Mistä sitä joulumieltä repii jos ei maa ole valkosena? EI mistään. Enkä oo kuullu vielä juuri ollenkaan joululauluja. Jos olenkin niin tuntuu siltä että juuri ne mitä inhoan. Amerikka-poppendaali-ränkytykset. Haluan kuulla Lumiukkolaulun ja Varpunen jouluaamuna ja Sylvian joululaulun. Enkä renkutuksia.
(Toim. Huom. Uskomatonta, mutta kun tuon kirjoitin niin Tarja Turunen alkoi laulamaan telkkarissa Varpunen jouluaamuna -laulua. Itkettää ihan. Ja kaiken lisäksi on niin vaikeaa olla yksin täällä Mikkelissä lauantaina. Huominenkin mahtaa mennä alakulotetuissa tunnelmissa mutta maanantaina toivottavasti turtuu kaikkeen ällöttävään samantekevään jota täytyy puurtaa koulussa.)