IRC-Galleria

Eräs ystäväni oli kerran fiksu.

Somebody told me once,
you only get one chance.
So live your life
and do the best you can.
Once a day goes by,
you never get it back.
So live every minute
like it was your last.

Mutta ilman rakkautta hukun öihin sekaviin
ja ilman rakkautta - no niin;
ilman rakkautta olemme puolitiessä helvettiin.

ihmisen ainoa vihollinen on toinen ihminen.

"on tukka harmaantunut
otsalla lämmin käsi
ei enää kiire minnekään
sä muistat apupyörät
muttet tunne tytärtäsi
aamuyöllä mietit
onko jumalaa
ja ehkä joku kuulee kuiskauksen:

auta mua, auta mua
mä en selviäkään tästä ilman sua
auta mua, auta mua
pidä kiinni"


Olit yksi parhaista, lepää rauhassa<sydän> Ikävöin,jo nyt. :,(

Miten Sä voit?

Jim Willis 2001

Kun olin vielä pentu, sain sinut nauramaan leikeilläni ja sanoit minua omaksi lapseksi.
Ja vaikka purin riekaleiksi monet kengät ja revin monet tyynyt, olin sinun Paras Ystäväsi.
Kun olin tehnyt jotakin pahaa, osoitit minua sormellasi ja kysyit: Miten sä voit?
Mutta sitten rauhoitut ja rapsutit vatsaani ken makasin selälläni edessäsi.

Vaikka sinulla oli aina kiire, oli sinulla kuitenkin aina aikaa olla kanssani.Muistan
niitä iltoja kun lepäsin sängyssäsi ja kuuntelin haaveiluasi. Uskoin että elämä ei voi olla
tämän parempaa.
Kävimme yhdessä pitkillä lenkeillä puistossa ja autoajeluilla, kävimme syömässä jäätelöä
ja minä sain vain vohvelin kun väitit, että jäätelö ei ole koiralle terveellistä.Nukuin auringossa
odottaen sinua kotiin.

Sitten aloit olla yhä enemmän ja enemmän töissä ja aloit tehdä uraa. Ja sinulla oli yhä
enemmän ja enemmän ihmisystäviä. Silti odotin sinua innolla ja tuin sinua aina kun sinulla
oli sydänsuruja tai pettymyksiä. En koskaan sanonut sinulle, että olit tehnyt väärän päätöksen
ja riemuissani riehusin kun tulit kotiin. Ja sitten yhtenä päivänä sinä rakastuit.

Hän, sinun nykyinen vaimosi, ei ole koiraihminen, mutta silti tervehdin häntä kodissamme,
näytin kiintymystä ja tottelin häntä. Olin onnellinen kun sinäkin olit onnellinen.
Kun lapset syntyivät, ihmettelin heidän tuoksuaan ja halusin auttaa huolehtimaan heistä.
Mutta te pelkäsitti että vahingoittaisin heitä ja sen vuoksi vietin suurimman osan ajasta toisessa
huoneessa tai ulkona kopissa.

Oi, miten halusin rakastaa heitä, mutta olin vankina. Kun lapset kasvoivat olin heidän Iso
Ystävänsä. Sormet sattuivat joskus silmiini, ne tutkivat korviani ja pusuttelivat kuonoani.
Rakastin lasten rapsutuksia kun sinä enää harvoin rapsutit minua. Olisin antanut elämäni
lasten puolesta jos olisi ollut tarvetta.
Menin salaa heidän sänkyynsä ja kuuntelin heidän salaisuuksiaan. Odotin yhdessä lasten
kanssa autosi ääntä kadulta kun palasit töistä kotiin.

Joskus oli aika, kun ihmiset kyselivät: "Onko sinulla koia?" ja aina otit lompakosta
kuvani ja näytit sitä ja kerroit pitkiä tarinoita minusta. Viimeiset vuodet vastasit kysymykseen
"Kyllä" ja vaihdoit aihetta.

En ollut enää Sinun koirasi, olin vain koira ja hermostuit aina, kun aiheutin rahanmenoa sinulle.
Sinulla oli nyt työ ja mahdollisuus muuttaa toiseen kaupunkiin asumaan, mutta kerrostaloon,
johon ei saa tuoda eläimiä. Teit oikean päätöksen kun sinulla on nyt perhe, mutta oli aika,
jolloin Minä olin Sinun ainoa perheesi.

Jännitin sitä autoajelua kunnes saavuimme koirien Varjupaikkaan.Ilmassa oli koirien, kissojen,
tuskan ja epätoivon haju.Täytit pari paperia ja sanoit: "Tiedän että löydätte hänelle hyvän kodin."
Ihmiset siellä kohottivat olkapäitää ja katsoivat sinua surullisena.
He tiesivät totuuden, miten vaikea on löytää uutta kotia keski-ikäiselle sekarotuiselle nartulle.
Sinun piti repiä oman poikasi kädet kaulastani kun poika kirkui: "Isä, älä anna heidän ottaa
koiraani!" Olin huolissani pojasta ja mietin opettamiasi asioita: ystävyys, lojaalisuus, rakkaus
ja vastuu kaikista elävistä olennoista on ihmisellä.

Rapsutit päätäni, et katsonut minua silmiin etkä suostunut ottamaan kaulapantaani ja hihnaani.
Sinulla oli aina töissä määräaika, nyt oli minullakin määräaika.

Kun olit lähtenyt, tuli kaksi kilttiä naista ja puhuivat, että kyllä sinä tiesit muutosta etukäteen
mutta et yrittänytkään itse löytää minulle uutta hyvää kotia. Naiset rapsuttivat minua hellästi
ja kysyivät: "Miten sä voit?"

Nämä ihmiset täällä Varjupaikissa huolehtivat meistä niin hyvin kun aikaa kiireiltä riittää.
Tietysti meidät ruokitaan mutta ruokahaluni katosi jo peri päivää sitten.

Ensimmäisinä päivinä, jos joku meni häkkini ohi, juoksin heti häkin viereen.Luotin aina,
että Sinä tulet ja haet minut takaisin, että olet muuttanut mielesi ja tämä on vain pahaa unta.
Luotin, että tulee ainakin joku, joka välittäisi minusta ja haluaai pelastaa minut.

Ymmärsin että on mahdotontan taistella huomiosta pentujen kanssa. Niillä ei ole vielä
hyviä tai huonoja muistoja, ne on leikkisiä ja riemuissaan. Menin häkin takanurkkaan, istuin ja odotin.

Kuulin askelia kun se ihminen tuli työpäivän päätteeksi luokseni ja vei minut tosi hiljaiseen huoneeseen.
Hän nosti minut pöydälle, rapsutti korviani ja sanoi ettei minun nyt pitäisi murehtia. Sydämeni hakkasi
kun en tiennyt mitä oli tapahtumassa mutta jotenkin vaistosin että vankeuspäivät olivat nyt ohi.

Murehdin sitä ihmistä kun tiesin, että hän oli nääntymässä työnsä alle.Tiesin hänen liikkeensä etukäteen:
hellävaraisesti hän laittoi kiristyssiteen tassun ympärille ja samaan aikaan kyyneleet valuivat poskille.
Nuolin hänen kättään kuten olin vuosia nuollut Sinun kättäsi.Hän pisti ruiskeen suoneeni ja tunsin miten
kylmä liuos valui ihollani.Menin levolle, katsoin häntä silmiin ja sanoin hiljaa: "Miten Sä voit?"
Hän ymmärsi sittenkin tunteeni ja kieltäni ja hän sanoi minulle: "Olen tosi pahoillani"
Hän halasi minua ja selitti, että se on hänen työtään, että menen nyt parempaan paikkaan missä
minua ei koskaan hylätä, missä on paljon rakkautta ja valoa, missä ei enää tarvitse huolehtia mistään
ja että se on todella erilainen paikka.
Sitten heilutin viimeisillä voimillani häntääni ja näytin että "Miten Sä voit?" ei ollut tarkoitettu hänelle.

Se oli tarkoitettu sinulle, rakastettu omistaja, kun mietin viimeisillä hetkilläni sinua, aina sinua ja odotan sinua ikuisesti. Voi olla että toisetkin osoittavat sinulle tällaista uskollisuutta elämässä.

Tämä tarina on totta.
Näin tapahtuu tuhansille eläimille vuodessa jotka kuolevat koiratarhoissa.
Kerromme tätä tarinaa omilla sivuillamme, klinikoilla jne
Selitämme miten tärkeää on että ei-toivottujen, hylättyjen eläinten tappaminen loppuu.
Levitämme tarinaa kaikkialle, ei sen takia että haluamme aiheuttaa surua vaan sen takia
että tämä voi pelastaa edes yhden eläimen.

Minä olen tyttö, joka potkaistiin pois kotoaan, koska tunnustin äidilleni olevani lesbo.
Minä olen prostituoitu, joka työskentelee kaduilla, koska kukaan ei ota töihin transseksuaalista naista.
Minä olen sisar, joka puolustaa homoveljeään piinallisten, kyynelten täyttämien öiden läpi.
Me olemme vanhemmat, jotka hautasivat tyttärensä kauan ennen hänen aikaansa.
Minä olen mies, joka kuoli yksin sairaalassa, koska kumppaniani, jonka kanssa olin ollut kaksikymmentäseitsemän vuotta, ei päästetty huoneeseen.
Minä olen ottolapsi, joka herää painajaisiin, joissa minut viedään pois kahden isäni luota, jotka ovat ainoa rakastava perhe, joka minulla on ikinä ollut. Toivon, että he voisivat adoptoida minut.
Minä olen yksi onnekkaista, luulisin. Selvisin hyökkäyksestä, joka jätti minut koomaan kolmeksi viikoksi ja vain vuoden päästä pystyn luultavasti kävelemään taas.
Minä en ole yksi onnekkaista. Tapoin itseni vain viikkoja ennen lukiosta valmistumista. Taakka oli yksinkertaisesti liian raskas kantaa.
Me olemme pari, jotka saivat kiinteistönvälittäjän kannoilleen, kun hän sai selville, että halusimme vuokrata yksimakuuhuoneisen asunnon kahdelle miehelle.
Minä olen henkilö, joka ei ikinä tiedä kumpaa vessaa minun pitäisi käyttää, jos haluan välttää henkilökunnan kutsumisen paikalle.
Minä olen äiti, joka ei saa edes tavata synnyttämiäni, hoitamiani ja kasvattamiani lapsia. Tuomioistuin sanoo, että olen epäsopiva äidiksi, koska asun nykyään toisen naisen kanssa.
Minä olen kotiväkivallasta selviytynyt, jonka tukijärjestelmä yhtäkkiä viileni ja etääntyi saatuaan selville pahoinpitelevän kumppanini olevan myös nainen.
Minä olen kotiväkivallasta selviytynyt, jolla ei ole tukijärjestelmää, jonka puoleen kääntyä, koska olen miespuolinen.
Minä olen isä, joka ei ole koskaan halannut poikaansa, koska minut kasvatettiin pelkäämään kiintymyksen osoittamista toisia miehiä kohtaan.
Minä olen kotitalousopettaja, joka halusi aina opettaa liikuntaa, kunnes kuuli vain lesbojen tekevän sitä.
Minä olen mies, joka kuoli lääkärien lakattua hoitamasta minua heti, kun he saivat selville minun olevan transseksuaali.
Minä olen henkilö, joka tuntee syyllisyyttä, koska uskoisin voivani olla paljon parempi ihminen, jos minun ei aina tarvitsisi välittää yhteiskunnan minua kohtaan osoittamasta vihasta.
Minä olen mies, joka lakkasi käymästä kirkossa, ei koska en usko, vaan koska sen ovet suljettiin minun kaltaisiltani.
Minä olen henkilö, jonka täytyy piilotella sitä, mitä tämä maailma tarvitsee eniten: rakkautta.

Ole kiltti ja postita tämä edelleen, jos uskot seksuaalivähemmistöjen syrjimisen olevan väärin.

Satutko muistamaan, milloin rekisteröidyit gallerian käyttäjäksi? Tietokannan syövereistä löytyykin tieto! Päivämäärä oli 28.6.2004. Käyttäjänä olet ollut noin 2 vuotta ja 4 kuukautta. :)

Aika kauan jo