IRC-Galleria

Ihmettelen suunnattomasti sitä, miten vihattu mielenterveydellisesti sairas ihminen voi olla. Se on joillekin kuin kirosana. Alkaa tuntua vähitellen olevansa kehitys vammainen, minusta tuli niin punainen, jos liikenne valoihin täytyy verrata. Etsiskelin oikeaa, vetäsin käteen ja ajattelin, että tää on nyt se rakkaus juttu ja niinhän se olikin omalla tavallaan. Totuus kuitenkin taisi olla, että ei se himo sittenkään ollut kauas kantoinen toi enemmänkin ongelmia, härkätaistelu ja kiistoja oletko kuinka madafak. Intoa riitti vuosikausiksi ja olin jokseenkin pukkihyppely areena. En mä niinkään ajatellut niitä silmiä kun olin vaan et fuck. Mut sit se ääni tuli ja olin ihastunut, ei sen kummenpia. Ainut vaan, että se näkeminen oli vaikeaa, en osannut vammaisuudeltani etsiä oikeasta paikasta oikeaan aikaan ja se kaikki tuolloin menetti merkityksensä. Muista tuli vihaisia, liian monta ovea ja sitä rataa. Ei se mee samoin ympäri maailmaa kun puhutaan eri kielillä. Kai se jokseenkin pätee, yks ja sama, rakkauden kieli mutta se ajoitus vaan puuttui. Ei ole aikaa eikä paikkaa ja kun kaikki menee väärinpäin eikä näe sydäntään. Hearts before they said, Hearts before.