IRC-Galleria

Oulainen oli vaarassa. Niili oli alkanu tulvia niin pahasti, että vesi alko pikkuhiljaa
peittää Oulaista alleen. Mun mies (muistaakeni Vanhalan Esko) ja lapset meinas
et ne jäis nukkuun sänkyihinsä ja oottaan veden tuloo. Mut mä en halunnu kuolla.
Niimpä revin puhelinluettelosta sitä päällystäneen kelmun irti ja täytin sen ilmalla
sellaseksi palloksi ja lähdin sukeltamaan. Otin sit siittä pallosta aina välillä happee
etten hukkuis. Suunnistin kohti juna-aseman aliskaa. Sinne oltiin kerätty kaikki ne,
jotka oli Oulaisist viel elos. Ne aliskan päät oli suljettu nii et siel aliskassa ei ollu
yhtää vettä. Siel sit esittelin pallokeksintöäni. Muutki halus sellaset pallot mut siel
ei ollu puhelinluetteloita nii ei voitu tehä. Sillä palloihin kelpas vaa puhelinluettelon
kelmu koska siinä ei oo reikii ja tavallisis pusseis on. Sit joillaki oli pulloi nii keksittii
et täytetää ne ilmal nii ne toimii samalla tavalla. Sit alettii suunnittelee et mite me
päästään sieltä poies ku pittää ne aliskan sulkeneet ovet aukaista ja sillo kaikki
vedethän tippuu meijä niskaan. Sitte mietittii myös et mite meijä kannattaa lähtä
liikkeelle ku niililtä päin tulee vesivirtoja ja ne paiskaa meitä eteepäi. Tultii siihe
tuloksee et kannattaa mennä aliskalta keskustaan päin nii voi aina välillä jäädä
lepäämään talon katolle jos ei jaksa uida. Yhtäkkii sitte Esko tuli mun tykö ja oli
tosi vihane ku lähin sillee sanomatta mitää. Sitte portit aukaistii ja lähin uimaa..