IRC-Galleria

1,5cm

pitäis lopettaa tää csi:n kattelu ku
alkaa kuvittellee kaikkee hassuva.

diidiiididiidididiidididiidiiidi diidididiiidididiidiiidii
diidididiididi diidiidiidiidididiiidididiii.
SAMBA italii (jotenki tollee lausutaan kai)

ja jossai välisä höpötetää jotai
simla sii a sima a simisimi sii
x kertaa monta



häiritsee ku ei tiiä:<

tämän päivän unelma: interreilaaan vuoden pääst!<3

KYMPPIMILLIKYMPPIMILLI!!

ny korvasa viii<!3

maanantainaha multa pöllittiin mun hiano pyörä
koulun pihalta. nooh eipä sitä näkyilly sitte sen
jäläkee. tulin sit eilen äipälle yöks vaik yleensä
tuun torstaisin. noh, aamul lähin sit normaalisti
kouluu ja olin hakemasa iskält lainattuu pyörää
äitin kerrostalon pyörävarastost ku näin ulkona
keskel tietä lojuvan pyörän. siinähä se minnuun
pyörä makoili nätisti. aattelin et, no lähempä sit
täl kouluu. mut polkimet ei oikein pelittäny. vein
sit sen pyörän sinne pyörävarastoon talteen ja
laitoin tälläkertaa jopa lukkoonki. lähin sit iskän
pyöräl kouluu.

nytkö tulin just koulust tutkailin vähä sitä pyörää.
vähä oli murane ja tällee. kattoin sit viel et se oli
varmasti mun pyörä kun jalustin kerran puuttu ja
vaihteet oli rikkijne. sit kattoin sitä avainta viel nii
SIITTÄ PUUTTU MEIJÄ KOTIAVAIN! mitä hittoa.

iskä sit ehotti et jos se avain ois tippunu mut ei
niist renkuloist voi avain tippuu. sit mietin et mite
voi olla sattumaa et just meijä rapun etee pyörä
tuotii tai jätettii. ja miks ihmees varas sit jättäis/
palauttais pyörän ja pyöränavaimen mut ottais
talteen kotiavaimen? ja sit ku rupesin tarpeeks
vainoharhaseks ni aattelin et joku ties et oonki
tulos poikkeuksellisesti eiliseks ja täks päiväksi
äitille ja on seurannu mua tai jotai:D no en tiiä.

outoa.

marian huono tuuri osa..?

lähdin koulusta pyöräilee kotia hienosti
ja kun olin melkee raviskal hokasin et
ei ollu kännykkää ennää taskusa. äkkii
lähin takasi pyöräilee ja kattelee maaha
et jos se viel löytys. menin koululle asti
ja sit lähin takasi katellen vielki maahan
kokoaja. ei perkele löytyny. aattelin et
siin meni kännykkä niinku meni toinenki
mun puhelin hukkaan just samal taval.

sitte kotona hullut soittelemiset kännyyn
jos joku vaik vastais. mut ei. oottelin sen
tunnin ja aateltii just lähtä äitin kans viel
kattelee mut sit aattelin kokkeilla kerran
viel soittaa ni sit vastas! sovittiin et käyn
hakee sen nesteeltä.

iihana pikkutyttö oli löytäny mun känän
ja tuli sit mulle tuomaan sen ja kiittelin
aiva hulluna. ihanan rehellisii ihmisii on
onneks viel olemassa!

ps. en enää ikinä koskaan never piä
kännykkää housuntaskus!

kertokkaa.