IRC-Galleria

lukion pileet^^



Kiitos Jere illasta, oli tosi tosi ihanaa.<33

..meni vaan vähän pitkäks tää meijän "käyminen".



Lähdettiin päivällä joskus kahden aikaan kevarilla kohti Ylivieskaa.
Meillä kummallaki oli päällä kauheet toppavarusteet ettei varmasti
tuu kylymä. Eikä kyl tullutkaan. Perillä ylivieskasa suunnistettiin sit
juna-asemalle et voitais jättää niihin lokerikkoihin meijän kamat.
Jere lähti sit käymään rikkomasa rahhaa et sais 2euron kolikon
siihen lokerikkoon. Mä sit siinä juttelin yhen juopon kans joka siel
asemal istuskeli ja piilotteli isoa viinapulloa takin sisällä. Hassu ih-
minen. Innossaan selitti miten alkosta saa paperia kaupan päälle,
kun ostaa viinaa. Se sit esitteli siinä miten hienosti se paperi re-
peytyikin. Jeren tultua lähettiin sit käppäilee kauppoihin. Kävästiin
myös kärkkäisel. Emmä löytäny muuta ku lompakon ja sukat. Syö-
tiin ja lähettiin käppäilee takasi juna-asemalle et voitais lähtä ta-
kasin Oulaisiin. Harmi ettei se juoppo ollu siel ennää. Puettii ja lä-
hettiin. Kello oli silloin n. kuusi. Ehdittiin ajaa muutama kilsa, kun
yhtäkkii kevari pysähty. Luultiin et se ylikuumeni. Ooteltiin vähän
aikaa ja kokkeiltiin saaha se käyntiin. Kyllähän se lähti. Jatkettiin
matkaa. Päästiin taas pari kilsaa etteenpäin niin taas kevari py-
sähty. Nyt se ei sit ennää lähtenytkään käyntiin kun vähän ootet-
tiin. Katottiin et onko siinä öljyä. No eihän siin ollu. Alettiin huitoon
autoja pysähtyyn. Saatiin kauan huitoa. Kolmas auto joka viimein
pysähty anto meille öljyä ja me päästiin jatkamaan matkaa. No ei
ehditty ajaa taaskaan kauaa. Päästiin juuri "10km Oulainen" kyltin
ohi ja siihen taas pysähty. Aateltiin et nyt varmaan sit loppu bensa.
Taas alettiin huitoon. Huidottiin ja huidottiin. Monet vaan kiihdytti
lujempaa meijän ohi. Kolmella ensimmäisellä jotka saatiin pysäh-
tyyn oli diiselauto. Ja lopuilla lähemmäs kymmenellä autolla ei ollut
bensaa mukana. Oltais voitu soittaa apua, jos Jerellä ois ollu kän-
nykkä tai jos mul ois ollu saldo auki. Lisäks mul oli akku melkein tyh-
jä. Viimeisenä pysäytettiin mies, joka lainasi puhelinta. Soitettiin mun
iskälle, koska mul ei ollu Jeren porukoitten numeroita. Eipä siittäkään
apua ollu. Iskä oli juonu pari kaljaa, eikä päässyt tuomaan bensaa.
Yhtäkkiä Jeren porukat tuli sattumalta autolla vastaan. Pysäytettiin
ne. Siinä ne värkkäs kevaria kuntoon ja lähtivät hakemaan bensaa.
Ooteltiin taasen. Sit lopulta kun oli bensat laitettu ja kaikki kunnossa,
päästiin lähtemään Oulaisiin. Yhdeksältä pääsin kotia, joten kolme
tuntia me siel tien laidassa pysäyteltiin autoja ja ootettiin ja huijottiin.
Aateltiin vaan et "pahemminki vois olla". No, ei ainakaan satanut eikä
tullut kylmä, kun oli toppavaatteet päällä. :D

ps. jalat kipeet.

Huomena kouluun. :<

Pelattiin eilen Elinan kans perunatennistä. Nyt on piha täynnä pyttipannua.
Duudsonperuna, punkkariperuna, Leeviperuna... :DD

Tännää pelattiin "sottapokeria".
Jouduin juomaan kananmunasiirappiketsuppijukurtti-juoman,
hyvää oli. :DD

Mahtava leiri, mahtava paikka, mahtavat leiriläiset, mahtavat isoset, mahtavat
Jospe ja Eerika, mahtavat ozzy osbourne ja kumppanit. Kiitos. :>

Isostelu on kivvaa. :b


Oltiin pysähtymäsä Pattijoen seurakunnalla. Käytiin sit siel sisällä hakemasa
pulloihin vettä. Mää sit siinä käppäilin ja huomasin käytävän. Alkoin kävelee
sinne käytävään päin kattomaan et mitä siel on. Huomasin et mua vastaan
käveli joku tyttö. Se käveli mua kohti ja me meinattiin törmätä. Mä väistin sitä
vasemmalle, mutta se tuliki perässä. Naurahdin ja koitin väistää sitä tyttöä
sitten oikealta. Taas se tuli perässä. Sannoin sille tytölle et "Anteeks"
ja törmäsin peiliin.


ps: Jos vastaan tulee Timpsukka, niin missä oletkaan?

Markus: Mitä sitten tapahtuu kun ihminen kuolee?
Maria: Siittä tullee enkeli ja se mennee taivaaseen.
Markus: Niin. Aikuset mennee sinne tekemään töitä.
Mutta jos lapsi kuolee, se mennee leikkimään Jumalan leluilla.

Kirppu: Roomalaisistaha kuuluu se tsut tsut.
Maria: Häh?
Kirppu: Nii, siis niistä raketeista.
Maria: Aaa, mä luulin et tarkotit niit ihmisii.

: D


Oli kivvaa. :>

Me oltiin vielä yläasteella. Lukukausi oli alkanut kuukausi sitten.
Mää etsein luokkia ja olin ihan hukassa että minne mun piti mennä.
Elinaa ei ollut näkynyt koulussa pariin viikkoon, eikä se vastannu
puhelimeen. Kun etsein ruokalaa nii löysin Elinan. Elina makas
ruokalan edessä pöydällä ja sen naama ja kädet oli ihan veressä.
Mä alkoin ettiin kännykkää ja soittaan hätänumeroon. Siihen tuli
joitain opettajia sitten Elinan tykö kattomaan mikä sil on. Mää koitin
soittaa 112seen. Sieltä vastas joku nainen. Ku alkoin selittään et
Elina on iha veressä tääl koululla, niin se nainen alkoi vain nauraa
ja pilailee mun kanssa. Sannoin sille et "lähetä ny perkele tänne
joku ambulanssi" nii tämä vaan nauro. Me puhuttiin varmaan puol
tuntii siinä puhelimessa. Sitten se kertoi, et oon soittanu pilahätä-
numeroon 113. Sillä välil Elina olikin jo ehtiny kuolla. Opettajat oli
mulle ihan raivona. Mää sit vaan juoksin kotia ja itkin.

Minä ja Jere mentiin sit helluntaiseurakunnalle kuunteleen jotakin
ihme kokousta. Me kummatkin itkettiin. Sitten yhtäkkii Elina tuli ja
istu siihen meijän viereen. Elina sit alko selittään "Tiiättekö miten
mää kuolin? Se alko siittä, kun otin nämä lävistykset. Iskäni ei
hyväksyny niitä ollenkaan. Yhtenä aamuna iskä sitten ryntäsi mun
huoneeseen, kun mää vielä nukkuin. Sillä oli käsissään nauloja
ja vasara. Se sitten alko naulaan niitä nauloja mun naamaan ja
kyseli samalla "No, onko lävistykset kivoja, onko?" Se naulasi ja
naulasi, kunnes mun naama oli jo niin täynnä että se siirty mun
käsiin. Mää huusin sille et "Lopeta!!", mut se ei lopettanu."

Me alettiin sit suunnittelemaan Elinan perheelle kostoa. Aateltiin,
et mentäis kaikki sossuun ja kerrottais toi koko juttu niille. Alettiin
Sit huutaa riemusta siel helluntaiseurakunnalla ja kaikki mummot
käänty kattoon meitä vihaisesti. Sit me lähettii käveleen sinne
sossuun ja mä..

heräsin.


Aamulla piti sit lähettää Elinalle viesti ja kysyä onko se vielä hengissä.

Olin vahtimassa lapsia viime perjantaina..

Maria: Kuinka monta vuotta sää oot?
Iida: Mä oon jo 3.
Maria: Oho, sähän oot jo iso tyttö.
Iida: Joo. Ennen mä olin vauva, mutta nyt mää oon jo ihminen!!