on kaikki ympärillä suurta niin
se hiljalleen mut palasiin repii
mä mietin yksin mihin johtaa kaikki tää
niin väärä kuva musta usein jää
sä voitko milloinkaan ees käsittää
kuinka kuva vääristyy, totuus väistyy
kun valot illan jälkeen sammuu
mä tyhjään huoneeseeni piiloudun
mut silti esirippu jää raolleen
ne tahtoo aina vaan lisää
ne tahtoo kuoren värittää
mut mitä jäljelle jää?
vieraat kasvot nään
ne ei oo kenenkään
mut mielikuva tää
tatuoituna selkään jää
taas lehdet kirjoittaa
mut esille nostaa
laittaa kansiin kehyksin
mut silti oon yksin
kun kuori vaan kiinnostaa