IRC-Galleria

Minä olen Matias.
Vaari noutaa minut päiväkodin edestä.Sen hän tekee aina.
Hän ei pääse sisälle päiväkotiin,sillä hänellä on Laika mukanaan.
Laika on kellertävä labradorinnoutaja.Se on harvinaisen iso ja harvinaisen viisas.
Kun juoksen ulos ovesta,se haukkuu.Silloin Maija kääntyy takaisin.Maija pelkää koiria.
Ei hänen kyllä tarvitsisi pelätä.Ei ainakaa Laikaa.
Laika on kiltti ja niin pehmeä,että tuntuu kuin voisi uppoutua siihen ja piiloutua sen turkkiin.
Heti,kun tulen ovesta,halaan Laikaa.Sen jälkeen halaan vaaria,ja sitten lähdemme kotiin.Maija ja Anneli kävelevät kaukana perässämme.

Kotiin kulkiessamme Laika juoksentelee metsänreunassa.Se haistelee kaikkea mahdollista.Se heiluttaa koko ajan häntäänsä.--Huomaatko,kuinka keltaiseksi koivu on muutunut?vaari kysyy ja osoittaa sormellaan.--Kuoleeko se?kysyn.Vaari pudistaa päätään.--Ei,hän sanoo.-Se vain lakkaa imemästä vettä lehtiinsä.Kun lehdet eivät saa vettä,ne kellastuvat ja putoavat.--Miksei koivu ime vettä lehtiinsä?ihmettelen.--Siksi että talvella vesi jäätyy,ja jos se jäätyy koivun sisällä koivu voi särkyä.--Mutta mikä tuo tuolla on?kysyn ja osoitan sormellani.--Se on paju,vaari sanoo.--Se ei pelkää talvea niin paljon kuin koivu.Se pysyy kauemmin vihreänä.Ehkä se on uhkarohkea.Minä yritän ymmärtää ,mitä tarkoittaa.En kysy.En viitsi kysyä kaikkea.Yritän ottaa paljon selville omin päin.Koko ajan Laika juoksentelee ja nuuskii kaikkea mahdollista.

Kun tulemme kotiin,Laika saa ruoka kulhonsa.Se syö huonosti.Olen iloinen,etten ole koira.Koiranruioka ei näytä hyvältä.Minä itse syön kaksi juustovoileipää ja vaari lämmittää minulle kaakaota.Syötyäni menen pitkäkseni vaarin matolle.Siinä on punaisia raitoja,ja se on sohvan edessä.Laika paneutuu viereeni,ja painan pääni sen ruumista vasten.Taputan toisella kädellä Laikaa.Toisella taputtelen mattoa.Toisinaan vaari uhkaa ostaa uuden maton.--Tuo on niin vanha,hän sanoo.Mutta sitten minä sanon,ettei hän saa ostaa uutta.Minä rakastan tätä mattoa.Minusta on mukavaa maata sen päällä Laikan vieressä ja taputella hellästi niin Laikaa kuin mattoakin.

Levätessäni vaari istuu vieressäni tuolissa.Hän kyselee,mitä olen päivän aikana tehnyt,ja minä hyppään hänen polvelleen ja kerron majasta,jonka rakensimme.Kun olen lopettanut,vaari kysyy,menisimmekä ulos.--Ennen kuin alkaa hämärtää,hän sanoo ja katsoo ikkunaan.Me puemme vaatteet ylle ja lähdemme metsään talon taakse.Se on iso metsä.Laika juoksentelee puiden lomassa.Silloin tällöin vaari huutaa sitä.Kun palaamme kotiin,on jo pimeää,ja vaari sytyttää lamput.
Kun kello on melkein kuusi,vaari vie minut kotiin.Äiti ja isä ovat kotona,kun tulemme.Laika heiluttaa häntäänsä,ja minä halaan sekä sitä että vaaria.--Huomenna tavataan,vaari sanoo.Sitten hän ja Laika lähtevät kotiinsa.

Sinä päivänä sataa,kun vaari kertoo,että Laika on sairas.Sataa ja sataa ja sataa ja on aivan pimeää.Kun me menemme kotiin päiväkodista,meillä on vastatuuli,ja tuntuu kuin me voisimme kohota maasta ja lentää pois.--Nyt lehdet lentävät puista,vaari sanoo.Kotiin tultuamme meidän täytyy kuivata Laika froteepyyhkeellä.Se on niin märkä kuin olisi ollut uimassa.Myöhemmin me loikoilemme yhdessä matolla.Laikan turkki tuntuu märältä niskaa vasten.

Vaari sytyttää lampun.--Minun täytyy kertoa sinulle jotakin valtavan surullista,vari sanoo sitten.--Laika on sairas,ja me menemme perjantaina eläinlääkärille.--Millä lailla se on sairas?kysyn.--Se on lakannut syömästä,vaari sanoo.--Se juo melkein pelkästään vettä.Jos katsot sitä tarkasti,huomaat että se on laihtunut.Istuudun Laikan viereen ja katson sitä tarkasti.Silitän sitä kädelläni.Turkki on vieläkin märkä.--Ei se ole laihtunut,sanon.--Onpas,vaari väittää.Minä en kuitenkaan huomaa sitä.Minusta se näyttää samallaiselta kuin aina ennenkin.--Ehkä se tekee niin kuin koivut,sanon.--Miten niin?,vaari kysyy.--Ehkä se lakkaa syömästä nyt,kun talvi tulee,sanon.--Ehkä se lakkaa,koska tulee kylmä.Vaari pydistaa päätään.--Minä pelkään,että se on sairas,vaari sanoo.


End of part 1!