Kissapupu (niin maailma on merkillinen) ihmetteli äiti-pupulta, miksi hän
on
kissapupu.
"No, kun silloin nuorempana olin vähän villi.... Ja oli pimeääkin... niin
,että sinun isäsi on sitten kissa" vastasi äiti-pupu. Ja tähän kissapupu
tyytyi, vakuuttihan äiti-pupu, että rakastaa kissapupuaan aivan yhtä
paljon
kuin muitakin lapsiaan.
Aikaa kului, ja kissapupun veri veti maailmalle. Reippaana ja
sosiaalisena
se ystävystyi helposti. Eräänä päivänä tuli omituisen näköinen otus
vastaan.
"Moi, minä olen kissapupu, mikäs sinä olet?"
"Moi minä olen muurahaiskarhu" kuului vastaus.
Jopa on merkillinen maailma, tuumi kissapupu,
melkoisen pimeää on täytynyt olla.
Matka jatkui, ja seuraava otus laahusti vastaan.
"Moi, minä olen
kissapupu, mikäs sinä olet?"
"Moi , minä olen hirvikärpänen", kuului vastaus ja kissapupu oli entistä
enemmän ymmällään, jopa on merkillinen maailma, tuumi kissapupu.
Melkoisen pimeää on täytynyt olla, ja tuon äiti on ollut vähintään yhtä
villi kuin minunkin.
Ja taas matka jatkui, ja vielä yksi otus laahusti vastaan. "Moi, minä
olen
kissapupu, mikäs sinä olet?" "Moi, minä olen poliisikoira!"