IRC-Galleria

lisää tämä blogiisi jos kaipaat jotain muistoja tai haluat palata takaisin tiettyihin asioihin

harmi vaa et se oli väärä tomppa :DD mut piristi iltaa silti ku sai ohimennen moikata, se ku oli yks kivoimmista (ei siis sillee mut kuitenki xD) pojista yläasteella :d

♥♥♥♥

pitäskö alkaa suunnittelee jo xD

ME MENNÄÄ MAIJUN KAA NAIMISIIN JA HÄÄPÄIVÄ ON AFTERPARTYT JA MAIJUN MIES ON KÄSEBROT JA MUN BUSSIKUSKI JOKA IHA VARMAA ON KEPA JA ME OLLAA TOISTEMME KAASOT JA HÄÄKAKKUNA ON KAKSOSTEN SPERMAA KEKONA JA HÄÄRUOKINA KUPSUN JA KEPAN SIENISIEMENLEVITETTÄ JA ZAC EFRONIN PALASIA JA RUSKEAA LEVITETTÄ JUSTIN BIEBERISTÄ JA KAIKKIA MUITAKIN HIENOJA HERKKUJA ♥♥♥♥

Eli eli eli. Täst ei kyl tuu läheskää nii pitkää ku Oberin selostuksesta. Mut pääkohtia.

Saavuttiin Maijun ja Vernan kanssa hallille kasin jälkeen, siellä oli jo aika lailla jengiä. Tapasin siellä Saran ja Wilmankin, Miisa tuli sinne Tiian kanssa ja myöhemmin myös Essi ja Anni. Ja Emma. Ja miljoonittain muita tuttuja.

Jouduttiin jonotuksessa taaemmas kuin mitä oltaisiin jouduttu ilman joukkorynnäkköä, mutta saatiin numerot ja mentiin sitten syömään Mäkkiin. Sitten mentiin hengaamaan Kamppiin. Nimmarijakotilaisuus oli peruutettu </3 Mutta aika kului ilmapalloja koristellessa ja jutellessa. Ja laitoin Emmalle meikit ja kampauksen :p

Ennen keikkaa jonotettiin ainakin kaksi tuntia. Jonot oli aluksi siistit, mutta sitten yhtäkkiä väki pakkautui ihan oudosti ja kaikki meni sekaisin. Hytistiin ilman takkeja pihalla kylmässä ja ootettiin sisäänpääsyä ja karjuttiin jengille edessä että peruuttaisivat ja päästäisivät ovet aukeamaan. Ei kovin hyvin toiminut, mutta viimein päästiin sisään. Käveltiin pikakävelyä permannolle (ei saanu juosta xp), ei päästy iha lähimmäs lavaa olevalle alueelle, mutta tokaan riviin sitä rajaavaa aitaa vasten.

Ja sitten alkoi keikka. Samat biisit ja samoilla kielillä kuin Oberissa, ainoa vaan että That Day puuttui. Mutta aivan yliübermahtavaa siitä huolimatta <33 oli ihanaa nähdä ja kuulla pojat viimein kunnolla Suomessa :3
sain ne ylimääräiset liputkin menemään <3

lollollol en jaksa selostaa enempää ♥ heitän jotain randomeita blogimerkintöjä jos tulee mieleen jotain xD

jos joku keksii ajankääntäjän ni lainaisin ilomielin.

teen tästäki varmaa sellasen himoselostuksen kute oberhausenista jos jaksan.. kuvii tulee kunha jaksan rajata niitä.. väsyttää ja on epätodellinen olo vielki...

♥♥♥♥

joka siis on jäähallilla klo 20 jos joku ei tiennyt xp annan vaikka ilmaseks jos saan sen käytettyy silleen, muute se jää yli..

HUOMENNA ME NÄHDÄÄN NE. TOKIO HOTEL.
huomenna.
huomenna.
huomenna.

Meil oli stadis vernan kaa aika hauskaa, koristeltiin mm. ilmapalloja xp ja jengi tykkäs meistä <3

toukokuussa happoradioo joensuuhun! ja kesäkuussaa green daytaaaaa hesaaaan! maiju tulee meidän mukaan! <3<3<3<3

Se on mahollista että suurimman osan ajasta oon aika lailla kuoren sisään sulkeutunu, patoan oikeet tunteeni enkä anna niiden näkyä. Sitten ku tulee oikeenlainen ärsyke, ne levähtää käsiin.

Kiroilen itekseni, puhun itekseni, puhun ja raivoan esineille ja viattomille sivustaseuraajille, mutta eilinen oli hyvä esimerkki siitä, miten kohdehenkilö ei saanu raivoa osakseen ollenkaan. Äiti se siinä mokas, mutta Oskari sai kuulla raivonpurkaukseni. Mikä meni pieleen.

Tunteiden käsittely on yks vaikeimpia asioita. Ehkä opin senkin vähitellen.

Miks elämän pitää olla näin helvetin vaikeeta? Ja miks mä en osaa hoitaa mitään oikein? Ei mulla oo ees syytä sille miks en oo hoitanu omia asioitani niinku porukat toivoo, ja sit ku yritän selittää, selitykset kääntyy mua vastaan ja huomaan miten helvetin typerä oon taas ollu, tonki oisin voinu hoitaa nii toisin..

Johtuuko se sitte vaa asenteesta? Mulla on aina ollu tällanen "aina-voi-hoitaa-huomennakin"-asenne, mutta oon kyllä huomannu, ettei siitä ikinä seuraa mitään hyvää. Tää on yks kurjimmista esimerkeistä, jonka sain äsken kokea. Kauheeta tuottaa pettymys koko ajan.

No ehkei koko ajan, se on liiottelua..

Kaikki asiat kaatuu päälle, pitäs osata sitä, pitäs osata tätä, vetoan paskaan muistiini, toi sanoo että pitäs ottaa allakka ja laatia helvetilliset suunnitelmat koko elämälle, vittuako mua kiinnostaa, tuntuu et tästä tehdään tarkotuksella vaikeempaa ku mitä sen tarvis olla. Ei kaiken tarvi olla kuolemanvakavaa. Paitsi et kurjinta tässä on se, että tietyllä tavalla mä kyllä ymmärrän, miks mulle ollaan vihasia. Ja mä tiedän, millä lailla mä oon tehny väärin. Mutta kun mä en enää voi asialle mitään.

Ei silti tarvi paukauttaa noin kylmästi päin naamaa.

Ja konetta multa ei viedä.


sori tää vuodatus, jonneki oli pakko saada purettua .___.